Sairaanhoitaja ja uupunut kliiniseen hoitotyöhön

Valittamisen kulttuurilla tarkoitan, että jos asiakkaan/potilaat eivät valita, heidän omaisensa valittavat. Jos asiakkaat tai omaiset eivät valita, valittavat työkaverit tai esimies. Harvoin on tilanne, jolloin vain yksi taho valittaisi. Haluaisin löytää työpaikan taikka työn, jossa olisi vähemmän tai parhaassa tapauksessa ei ollenkaan valittamista vaan työpaikalla vallitsisi hyvä yhdessä tekemisen meininkin hyvällä mielellä.

Sairaanhoitaja joutuu ottamaan kantaakseen niin paljon kuin vain jaksaa kantaa fyysistä sekä psyykkistä p***aa..

Minun vastaukseni on, että me kaikki emme ole riittävän vahvoja tähän työhön. Varsinaisen työn lisäksi usein ilmapiiri yöpaikalla vie viimeiset mehut, työkaverit saattavat olla hyvin ilkeitä. Jos olet herkkä ja vähänkin huonolla itsetunnolla varustettu, uuvut ajan mittaan.
Itse myöskin "ajauduin" alalle ja olen hyvin tunnollinen ja tein työni moitteetta, mutta työympäristö oli liian rankka. Herkkänä ihmisenä en kestänyt sitä selän takana puhumista ja ivailua, kun en halunnut itse osallistua pahanpuhumiseen toisista. Se joka oli pois kahvihuoneesta, oli pilkanteon kohteena, ja porukka vaikeni kun hän astui huoneeseen. Saman kohtelun koin itsekin.
Sittemmin olen kyllä työskennellyt muulla alalla. Hyvillä soveltuvuuskoetuloksilla kouluun menin, ja varmaan niiltä osin olisinkin juuri sairaanhoitajaksi sopiva. Se ei kuitenkaan ollut minua varten. Kunnioitan niitä hyviä hoitajia, jotka jaksavat kohdata ystävällisesti potilaan ja omaiset tilanteessa kuin tilanteessa, sekä kannustaa työtovereita ja tehdä yhteistyötä.

Suosittelen alanvaihtoa! Ei kannata itseään kuluttaa loppuun työssä, joka ei koskaan saa ansaitsemaansa arvostusta! Ne jotka väheksyvät alanvaihtoa tai väheksyvät kiirettä mikä alalla vallitsee, voivat itse kouluttautua hoitajaksi ja tehdä sitä työtä.

Tsemppiä. Terveisin entinen hoitaja

Samaa mieltä olen Eimuutakunkaasun kanssa.

Mille alalle sitten kannattaisi koulttautua? Ikää kohta 30v ja alanvaihto on mielessä joka päivä.

Itse jatkoin terveydenhoitajaksi ja ehdottomasti oikea valinta! Opiskelen vielä, mutta ei ole enää kauaa jäljellä. Aivan eri maata sairaanhoitajan työn kanssa! :)

Sinulle voisi myös sopia esim. Mielenterveystyö?

Sama täällä, joskaan ei noin pahana vielä. Tämä ala ei koskaan ole ollut mikään ykkösvaihtoehto. En ole vielä ollut alalla pitkään, mutta ambivertille samoin itsenäisestä työskentelystä ja työrauhasta pitävälle työn sekavuus ja kiire on liian kuormittavaa. Osasto on vaativa ja kiireinen, olen itse erittäin vaativa itseäni kohtaan. Työpäivät menevät kyllä kohtalaisesti mutta mietin työasioita vapaa-ajallani ja vuorotyöstä, unettomuudesta ja stressistä tulee selviä fyysisiä oireita.

Miten olisi pelkkä keikkailu tai osa-aikainen? Kestäisikö talous? Lepäät stressisi pois ja jos oma psyyke kestää toisten huolet, vosi psykan poli olla hyvä vaihtoehto. Siinä on kyllä omat stressitekijänsä siinäkin. Olisiko joku sikahelppo osasto kevyemmällä työajalla kova sana?

Toisaalta olet niin nuori että voit hankkia vielä useita uusia ammatteja. Sairaanhoitajan töitä voit tehdä elättääksesi uutta alaa opiskellessasi ja se on tämän alan hyvä puoli.

Tsemppiä_ja_onnea, viestisi olisi voinut olla omani! En ole ollut itsekään alalla vielä pitkään, mutta useampia työyhteisöjä nähneenä todennut, että vuodeosastotyö ei minulle sovi, somaattisen puolen ainakaan. Mieluiten tekisin päivätyötä, joka olisi suht. itsenäistä (esim. vastaanottotyö) ja josta puuttuisivat jatkuvat keskeytykset sekä hössöttävät tai muuten sekopäiset kollegat.

Kunhan tämänhetkinen työsopimukseni päättyy loppuvuodesta, en enää jatka, vaan alan tekemään osa-aikaisena keikkaa ja mietin rauhassa ennen kuin hae suinpäin mihinkään paikkaan, jota tulisin pian taas katumaan. Sovitellulla päivärahalla pärjään kyllä.

Hei! täällä myös yksi väsynyt ja kyllästnyt nuori sh. Olen esh:n vuodeosastolla. Järkyttävä kiire. Huono omatunto jatkuvasti kun ei ehdi tehdä kaikkea. Pelottaa että jotain tärkeää jää huomaamatta/tekemättä. Opiskele lisää! Te-toimiston kautta on mahdollista päästä ammatinvalintapsykologille. Minä vaihdoin työpaikkaa, sote-puolella edelleen mutta toimistomaisissa hommissa. Ehtii ja jaksaa jopa vapailla tehdä jotain.

Kirjoituksesi kuulostaa tutulta. Olen itse Lh ja lh:na työtä 5-vuotta takana. Sitä ennenkin alalla oltu, mutta hieman toisessa roolissa. Tännekin olen aiemmin kirjoitellut uupumuksesta. Itseä kyllä kiinnostaa se asiakasryhmä minkä parissa työskentelen, mutta lukuisat muut seikat tekevät alasta päivä päivältä sietämättömämmän. Arvostan suuresti niitä sellaisia hoitajia, jotka tekevät työtään asiakasta ajatellen ja ovat ystävällisiä muullekin henkilökunnalle. Silti touhu on muuttunut jotenkin aivan kummalliseksi. Joillekin tuntuu olevan pääasiana tulla tapaamaan työpaikalle kavereitaan ja työpaikalla ollaan kirjaimellisesti kuin kotonaan. Juorutaan ja kiroillaan, käyttäydytään levottomasti, tiuskitaan asiakkaille ym. Laitetaan rajoituksia, mitä kukaan ei itse kotonaan suostuisi noudattamaan. Mikäli ei sovi ryhmä-muottiin ja ole kaikkea kommentoiva iloinen ekstovertti-höpöttäjä, on tilanne vieläkin pahempi.

Tällä hetkellä harkitsen vakavasti alan vaihtoa tai ainakin siirtymistä toisentyyppisiin tehtäviin. Tuntuu, että psyykeeni vielä hajoaa, jos jatkan. En kertakaikkiaan kestä enää! Olen alkanut saamaan ahistuskohtauksia ja kroppani ja mieleni on sekaisin. Myös koulutuksen laatu pelottaa. Kokeista läpipäästäkseen ei tarvinnut osata juurikaan mitään. On myös muita kuin lh- koulutuksia, minkä kautta pääsee harjotteluihin heikkojen ihmisten pariin, ilman minkäänlaista kartotusta soveltuvuudesta. Senkun vain ilmottautuu oppilaitokseen ja käy kerran kuussa lähipäivänä koululla. Sisään pääsee, kun maksaa koulutusmaksun. Tämä nykysuunta on todella pelottava ja karmea. Nyt ne, ketä ei pitäisi ihmisten pariin päästää valtaa käyttämään, ovat työpaikoillaan vaikka väkisin kun taas ne herkemmät ja empaattisemmat väsyvät ja lähtevät suosiolla muualle. Tsemppiä sulle!

eniten minä olen väsynyt ja kyllästynyt elämääni kun te sairaanhoitajat olette
panneet minua jo yli 20 vuotta perseeseen!