Hei.Missä asiassa voidaan sanoa että kuolinpesää kavallettu.Olen osallisena Kp.muut vieneet omiin talouksiin Kp.tavaroita pyynnöstäni palauttaneet koko ajan kuitenkin häviää tavaraa jo jaettua omaisuutta rikottu ainahan sanotaan että kiusa se on pienikin kiusa?Mitä voin tehdä että asia saadaan loppumaan ei auta vaikka hain käräjäoikeudesta jakajan he olettavat että pahanteko voi jatkua olen sanonut jakajalle että avaimia hävinnyt ym...mutta hän on aivan tunari ei usko tai ymmärrä mitään.
Kuolinpesän kavaltaminen
kututtaa
17666
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ellei puhe auta, poliisi auttaa. Jos on aikaa.
Voi olla niin, että sinä et lain pykälistä mitään ymmärrä, mutta kuolinpesän jakaja ymmärtää ja siksi ei asiaan puutu.
Pesänkavalluksessa taikasanoja ovat, joka anastaa, eli kansankielellä, joka varastaa ja syyttäjä ei saa nostaa syytettä, ellei.
Rautalankana, sinun pitäisi kehitellä asiaa niin, että joku teistä osakkaista on varas, tehdä hänestä rikosilmoitus ja vaatia varkaalle rangaistusta. Muuten poliisi ei tekoja ryhdy tutkimaan, eikä syyttäjä syyttämään. Ellet tähän pysty, niin unohda, tai sopikaa riitanne.
Kuolinpesän tavaroiden haltuunotto voi olla aivan tarkoituksenmukaista huolenpitoa, mutta jos on aihetta, kannattaa tehdä listaa tai valokuvata, jotta voidaan yksilöidä jaossa.
ei kai niitä ilman toisten osakkaiden lupaa kukaan voi haltuun ottaa täytyy siinä muiden suostumus olla.
No, sitten vaan rikosilmoituksen tekoon ja tapaatte käräjillä.
rikosilmoitus ei auta mitään, poliisi ei auta mitään, onhan näitä nähty, hukkaan heitettyä aikaa odottaa mitään apuja viranomaisilta, pitäis olla valmiina todisteet ja tunnustukset antaa niille, ja sittenkin lopputulos on epävarmaa.
poliiseja ei kiinnosta nykyään muu, kuin mopopoikien viritykset, ja sananvapauden raiskaaminen.
Eiköhän poliisi silloin kiinnostu, jos heille kertoo epäillyn olevan natsin, tai ainakin maahanmuuttovastaisen.
Miten poliisi edes voisi tietää, ellei joku kerro eli tee rikosilmoitusta?! Jos sitten syyttäjä katsoo, että ei ole aihetta/todisteita tai muuten järkeä käyttää aikaa juttuun, niin sitten voi itse viedä asian oikeuteen, mutta jos siellä ei voi väitteitään todistaa, niin maksajaksihan siinä joutuu.
Mitä tulee mono(poikiin?), niin saisivat kyllä enemmänkin niitä valvoa, mutta siinäkin asiassa häirittyjen täytyy itse kertoa asiasta, ei poliisi ajatuksia osaa lukea.
Jos pesänselvitys on hoidettu asiallisesti, kaikki arvokas omaisuus on kirjoissa ja kansissa. Jos pesänjaossa ei olekaan enää tuota omaisuutta tallella, se on äkkiä poliisiasia.
Siitä ei tarvitse kantaa huolta, että pesänjakaja tunaroi. Kaikki hänen päätöksensä voi nimittäin viedä käräjäoikeuden uudelleenarvioitaviksi.
Täyttä skeidaa. Pesänkavallus on asianomistajarikos. Ei se ole mikään poliisiasia, ennen kuin joku pesän osakas menettää malttinsa, tekee rikosilmoituksen ja vaatii sukulaisilleen, tai sisarilleen kavalluksesta rangaistusta. Tällainen on Suomessa melko harvinaista, tosin käräjillä sitäkin mehukkaampi ja hintavampi. Olisi siinä suvulla ivaamista ja pilkkaamista. Joskushan esim. veljesten väliset riidat pesänjaossa ovat johtaneet jopa henkirikokseen.
Totta kai sen saa hyväksyä, että joku on kavaltanut vaikka koko pesän ennen jakoa. Poliisi on vain siitä tärkeä, että se osaa tehdä asiassa tarvittavan tutkinnan parhaiten... kun pitäisi selvittää, mihin sitä omaisuutta on kadonnut.
Heppoisat ovat sinullakin tiedot poliisin esitutkinnasta. Jos kuolinpesästä on jäljellä vain tyhjät seinät, niin ei poliisilla ole kristallikruunua, mistä se näkisi, mihin tavarat ovat joutuneet ja kuka on ottanut mitäkin.
Kuolinpesän selvittäminen poliisin toimesta on osallisten suullista kuulustelua. Siinä pesän osakkaat kertovat, joko rikoksesta epäiltyinä, tai todistajina, mitä kukin on heidän mielestä pesästä ottanut ja onko siihen ollut muitten osakkaitten lupa vai ei ja kuka on pesän konna ja kuka viaton. Jos selvittelyyn liittyy vielä kotietsinnät epäiltyjen asunnoissa, niin aina pahemmaksi menee. Varmaa on kuitenkin, että poliisin sotkeminen pesän selvittelyyn päättyy katkeriin riitoihin ja välien katkeamisiin loppuiäksi. Käräjöinti tietysti on mahdollista, en sitä kiistä, mutta kyse on asianomistajarikoksesta. Käräjöinti on kuitenkin kaikkein huonoin vaihtoehto.
On sillä poliisin suullisella kuulustelullakin arvonsa. Siihen voidaan yhdistää myös esimerkiksi tilitapahtumien tarkastelua. Yllättävän äkkiä alkaa muu näyttö olla ristiriidassa syyllisten esittämien tarinoiden kanssa.
Taitaa olla ohutta oma tietosi näistä prosesseista. Pysy vain siellä sosiaalisten suhteiden ja psykologian puolella, jos et oikeasti ole tutustunut asioiden kulkuun oikeuden rattaissa.
Onhan täysin selvää, että jos seinältä on kadonnut Rembrandt, tai Picasso, tai tilit on tyhjennetty, niin siitä käräjöidään, mutta harvoin, jos kyse on pesän lakanoista, tai kahvikupeista.
Näin tietenkin. Ei kahvikupeista tai lakanoista nyt edes esitutkintaa suoriteta.
Metsään meni ja lahjakkaasti. Kuten arvelinkin, niin tietosi esitutkinnasta eivät ole hääppöiset. Poliisi saa jättää esitutkinnan toimittamatta, tai lopettaa jo aloitetun, jos rikoksesta ei ole odotettavissa ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa ja jota on kokonaisuutena pidettävä ilmeisen vähäisenä, JOS ASIANOMISTAJALLA EI OLE VAATIMUKSIA. ETL 3:9 §.
Rautalankana, jos asianomistajalla on asianomistajarikoksen tutkinnan aloittamisen edellytykset, eli hänellä on rangaistusvaatimus ja ehkä korvausvaatimuskin vaikka kahvikupista ja lakanoista, niin poliisin on toimitettava esitutkinta. Asianomistaja voi vielä kertoa, ettei hän suostu rv -menettelyyn, jolloin poliisin ratkaisupakko siirtyy, eli poliisin on toimittava valmistunut esitutkinta syyttäjälle, mikäli rikoksesta epäillyn syyllisyydestä on todennäköiset syyt epäillä häntä rikoksesta.
SYYTTÄJÄ puolestaan voi Rollin 1:7 §:n nojalla jättää syytteen nostamatta vaikka asianomistajalla olisi vaatimuksia.
Pienenä vihjeenä, ehkä minä sittenkin olen tutustunut sattuneesta syystä näihin asioihin sinua paremmin.
Mutta pohjalla pitää olla epäily siitä, että rikos on tapahtunut. Oikeusjärjestys ei suojaa affektiarvoja, joten käytetyn lakanan tai kahvikupin menettänyt ei oikeussuojaa saane. Se on sitten toinen asia, että myös ilmeisen vähäinen sakkorikos voidaan joskus jättää tutkimatta.