1,5v ikäeroa

Joskus motivaatiosta on hyötyä, mutta jos kuitenkin pyrit pääsemään yli tästä henkilöstä. Vaikuttaa siltä, että mahdollisuutesi ovat sen verran huonot.

Naiset tykkää itsevarmoista jätkistä, ja sä kuullostat siltä että sulla se on vähän alhaalla tällä hetkellä. Ja toisen ihmisen kautta se numeron haku näyttää vielä sitä alhaista itsevarmuutta, joten parempi olisi kun menisit suoraan ja kysyisit numeroo, tai pyytäisit treffeille. Jos meet ihan omana ittenäs, itsevarmana, et näytä epätoivoiselta, ja silleen ihan rennolla meinigillä, keksi jotain mistä kommentoida, kysy vaikka hänen koulu-jutuista tai jostain, ehdotat jatkoa, sanot et olisi kiva puhua lisää, nähäiskö jossain, sovit treffit siinä, teet varmasti impression häneen. :)

Pue ittes siististi, muista hygienia, katsekontakti ja hymy, niillä pääsee pitkälle ;)

1,5 vuotta ei todellakaan ole suuri ikäero minun mielestäni, ei se mikään este pitäisi olla. Ja et ole todellakaan mikään lyhyt, voisit olla paljon lyhyempikin.

Oon aika nuori tyttö mut yritän auttaa. Kannattaa kattoo sitä paljo ni se tajuu et sä katot sitä ja jos se kattoo takas ni hymyile mut älä liian varmasti vaan vähän ujosti mut ei liian ujosti. Jos se esim shoppailee paljon jossain tietyssä kaupassa mee sinne jos se oiskin siellä! Tytöt ei aina näytä ihastusta niin helposti. Pojat yleensä huomaa. Kannattaa yrittää! Jos oot hermostunu sen seurassa ni yritä rentoutua. Jos et nää usein niin kysy rohkeesti vaikka sen kaverilta numeroo! Oo vaan rohkee ja YRITÄ!!!!

Suurin ongelma tässä ei nyt oo se ujous tai muu sellanen, sillä en pääse minkäänlaiseen kontaktiin tän ihmisen kanssa enää. Hän ei oo tietenkään käyny lukiolla enään pariin-kolmeen kuukauteen, joten en oo siihen sitten sielläkään törmäilly. Vihasin penkkaripäivää aivan helvetisti, sillä abien esteradan aikana odotin vain hänen tulemista kohdalle, mutta tietysti hän oli juuri sillojn jossain muualla, kun hänen kaverinsa olivat siinä mua vastapäätä. Loppujenlopuks se meni sillee, että kavereiden kanssa mentiin vähän kauemmaks istumaan ja kattelin sit mun ihastusta siinä minkä kerkesin (joka oli tosin selinpäin). Harmittaa kyllä että ei sit lopulta kohdattu ns. "pakotetusti" esteradan aikana, sillä en sit saanu aikaseks mentyä ihan randomisti vaan sen luo kun sen frendit kyylää siinä vieressä ja ois se ollu hieman outoa kun täysin randomi tulee vaan höpöttelemään luu kurkussa.

Oon tätä nyt joulusta asti tuskaillu, joten aivan varmasti hommaisin itteni semmoseen mielentilaan että vaikka raahautuisin väkisin jutustelemaan niitä näitä. Hänellä ei tosissaan ole edes tietääkseni some tilejä joissa voisi pyytää kahville tai muuten vaan tutustua. Kortit on tällä hetkellä aika huonot, joten onko oikea vaihtoehto heittää pyyhe kehään, mikä tuntuu kyllä aika huonolta ja säälittävältä. Tää tuntu vaan niin erilaiselta ja merkityksellisemmältä kuin kaikki entiset ihastukset, jos niitä semmosiks voi ees sanoa.

On sul yks kortti ainaki.... Kysy sitä numeroo sit vaikka sen joltai kaverilta