Miksi näitä sata vuotta vanhoja ja tappavan ikävystyttäviä kirjoja pitää lukea!? Tähän mennessä on luettu Papin perhe, Sivullinen, Oikeusjuttu, Alastalon salissa ja Nuoren tytön päiväkirja, ja kauheet kuulustelut jokaisesta, ensin tunnilla opettaja kyselee ja sitten vielä kotiessee. Pelkkää ajan haaskausta! Olen aivan varma, ettei siitä tiedosta ole koskaan mitään hyötyä, mitä nuokin teokset sisältävät. Unilääkkeeksi ne kelpaavat hyvin. Nukahdan tylsyyteen, kun olen sivun lukenut.
Pois tylsät kaunokirjat!
parempaakin.tekemistä
3227
0Äänestä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lue ja sisäistä mainitsemiesi arvoteosten moraalinen sanoma. Opit siveäksi kuin sipuli. Kasvat moraaliltasi vahvaksi ihmiseksi. Kun nukahdat oppimatta mitään sehän on osoitus lihasi heikkoudesta. Olet nykymaailman lihallisen hekuman ja synnin viettelemä. Turmellus on porautunut sydänlihaasi kuin piikikäs takiaispallo. Tee parannus jo tänään. Älä teutaroi vastaan. Nujerra egosi itsekäs vinkuna. Tartu kirjaan. Tartu Alastalon Saliin. Tartu Papin perheeseen. Ota kynä ja alleviivaa ja ympyröi ne kohdat joita et ymmärrä. Kysy lapsi kysy.
Buah hah haa. Siveyden sipuli ei ole sellainen, joka makaa kuin lahna miehen alla spermaviemärinä ja lastentekokoneena alistuneena miehen tahtoon miehen juostessa huorissa!
Siveyden sipuli on sellainen, joka ei ikinä ikinä ikinä kertaakaan levitä haarojansa miehelle eikä ikinä edes seurustele miesten kanssa! Sellainen on oikea siveyden sipuli!
Tarkoituksena ei ole, tai ei ainakaan pitäisi olla pelkästään tarinan lukeminen ja sen selostaminen. Sen sijaan pyrkimyksenä pitäisi olla kertomuksien ymmärtäminen laajemmin, eli mitä kertomuksella yritetään sanoa pelkän tarinan kertomisen lisäksi.
Yleensä tarinat eivät kerro seikkaperäisesti esimerkiksi ihmisten tunnetiloja kuvailtujen tapahtumien aikana. Niiden käsittäminen jätetään yleensä lukijan oman ymmärryksen varaan. Kun jonkun romaanin tapahtumista keskustellaan ryhmässä ja ryhmälle esitetään kysymys, "mitä teidän mielestänne romaanin henkilö tunsi sillä hetkellä ja miksi" tai "miksi henkilö teki sellaisen ratkaisun", ovat lukijoiden kokemukset yleensä toisistaan hieman poikkeavia. Tapahtumista lukeminen ja eläytyminen toisen rooliin on yksilöllistä tekstin kautta tapahtuvaa tulkintaa.
Tällaisen opetuksen myötä oppilas saadaan ymmärtämään, että teksti toimii lukijassa monella tasolla, varsinkin kun teksti kertoo tarinaa. Ainoa tarkoitus ei ole, että oppilas saa valmiudet ymmärtää kaunokirjallisuutta ja nauttia siitä. Pikemminkin tarkoituksena on osoittaa kirjoitustyylien vaikutus lukijassa ja kirjoittajan asenne aiheeseen.
Hyvän äidinkielen hallintaan kuuluu, että hallitsee asiallisen kirjoitustyylin. Asiallisen tyylin lisäksi on ymmärrettävä myös muita tapoja ilmaista itseään kirjallisesti, jos ei muusta syystä niin sitten siksi, ettei omassa kirjoittelussaan sekoita niitä tahattomasti keskenään.
Luettavaksi annetut kirjat saattavat toki olla vanhoja ja tylsiä, mutta monet asiat tässä maailmassa ovat sellaisia. Jos koet kirjat tylsiksi, kannattaa sinun esittää seikkaperäinen analyysi, että miksi koet kirjojen olevan tylsiä. Johtuuko se kirjoitustyylistä, tarinan tapahtumista, epäloogisuudesta, huonosta ja epäviihteellisestä juonirakenteesta, romaanihenkilöiden luonteesta ja reaktioista tapahtumiin, tosiasiavirheistä vai mistä?
Kun lukiessasi pohdit yllämainittua tylsyyden perustelua, muuttuu lukeminen suorastaan hauskaksi kokemukseksi.