huolestunut

Vainajan sisar oli hyväksynyt testamentin ja allekirjoittanut ja vainaja oli varaton purkukuntoinen hökkeli piellä mitättömällä maalla. ja tilillä ei ollut rahaa kuin 2 euroa.

tämä vainajan sisko oli tietoinen testamentista ja perunkirjoituksessa ei moittinut testamenttia ja kaikki paperit on allekirjoittanut, niin tuntuu että miten voi jälkikäteen tämmöisiä vaatia, vainajalla oli pankkilainaa jonka minä maksoin pois ja muut ylimääräset laskut,
Testamenttia ei ole kukaan moittinut! perunkijassa oli pitkälle miinuksella varallisuus tontin arvo mitätön.

Mutta kai te jotain sovitte niistä hautajaiskulujen korvaamisesta silloin, kun hautajaisia pidettiin?! Ei tässä ole millään lailla kysymys testamentista, vaan pesän kuluista. Eikä sinun olisi tarvinnut maksaa edesmenneen pankkilainaa pois.

vainajan sisko sanoi että hän maksaa veljensä kans puoliksi hautajais kulut ja minun käsittääkseni ne olis pitänyt äidiltäni periä kun äitini oli silloin elossa ja nyt äitini on kuollut eli ei minun mielestä minulle kuullu enään nuo yli 2 vuotta vanhat hautajais kulut jotka on kertaalleen maksettu.

Tilanteen alustus - ja jatkokin on hieman "luulen-toivon-oletan" -linjaa, mihin ei oikein pysty kunnolla tarttumaan.

Josko koostaisit ja kiteyttäisit alkutilanteen uudelleen... ...voi olla, että sitä toivoo muutkin innokkaat palsta-avustajat... :)

jojgtg kirjoitti:

vainajan sisko sanoi että hän maksaa veljensä kans puoliksi hautajais kulut ja minun käsittääkseni ne olis pitänyt äidiltäni periä kun äitini oli silloin elossa ja nyt äitini on kuollut eli ei minun mielestä minulle kuullu enään nuo yli 2 vuotta vanhat hautajais kulut jotka on kertaalleen maksettu.

Eivät hautauskulut kuuluneet äitisi vaan kuolinpesän maksettaviksi. Jos joku maksoi kuolinpesälle kuuluvia menoja, kuten hautauskulut (sisar ja veli) ja muita laskuja/velkoja (puolison lapsi), niin ne olisi pitänyt merkitä perukirjaan pesän veloiksi ja kunhan vainajan omaisuus olis myyty, nuo velat olisi voitu maksaa takaisin. Ensin maksettaisiin kohtuulliset hautauskulut, sitten lainmukaisessa järjestyksessä muut velat.

Seuraavaksi, jos pesässä vielä jotain on ja vainajan aviopuolisolla oli avio-oikeus, puoliso voi olla oikeutettu saamaan tasinkoa; puolison myöhempi kuolema ei vie tasinko-oikeutta, vaan se siirtyy hänen kuolinpesälleen.

Vasta kolmannessa vaiheessa voidaan puhua vainajan jäämistöstä eli siitä mitä perittäväksi jää, teli siitä mitä tulet testamentin perusteella saamaan. Vaikka siis muut olisivatkin hyväksyneet testamentin, on heillä toki ensin oikeus saataviinsa ja vasta sitten jäljelle jäänyt osa on sinun. Jos et halua tonttia myydä, niin sitten maksat muitten maksamat kulut omista varoistasi.

jooogtyd kirjoitti:

tämä vainajan sisko oli tietoinen testamentista ja perunkirjoituksessa ei moittinut testamenttia ja kaikki paperit on allekirjoittanut, niin tuntuu että miten voi jälkikäteen tämmöisiä vaatia, vainajalla oli pankkilainaa jonka minä maksoin pois ja muut ylimääräset laskut,
Testamenttia ei ole kukaan moittinut! perunkijassa oli pitkälle miinuksella varallisuus tontin arvo mitätön.

Ketjussa on aivan oikein selvitetty miten olisi perukirjassa pitänyt menetellä ja pesän varoiksi mainitsemasi runsaan miinuksen perusteella näin on ehkä tehtykin. Sanontasi "heiltä jäi" mukaan kiinteistö oli pariskunnan yhteinen. Isäpuolen jälkeen äiti peri lapsettoman puolisonsa puolikkaan tai sinä sait sen isäpuolelta testamentilla. Perukirjaan merkittynä hautauskulut alensi perintösi arvoa ja siis perintöveroasi, ellei perintö jäänyt alle verotettavan arvon.
Perukirja ei ole velkakirja, eli ilman velkasopimusta hautauskulujen perinnälle on vain ns. moraalinen ja kunniallisuuttasi koetteleva velkomus peruste. Kannattaa punnita tältäkin kannalta tilanne ja viivehän saattaa johtua varallisuuksienne muutoksista.
Ei ole tavatonta, että sisaruksille on niin tärkeää saada vaikuttaa oman veljensä kelvollisten hautajaisten järjestelyyn, että he maksavat kulutkin ilman mitään velka sopimusta, mutta ajan myötä ikäväkin helpottaa.