Kyselisinpä sellaista, ku meille tuli tuossa kuukausi reilu sitten spk tyttö. Tyttö on siis nyt 14 vkoa. Ja sainpas ilokseni vielä huomata, että olen raskaana :)
Onko muilla kokemuksia ja jos niin minkälaisia pienen vauvan ja nuoren koiran hoidosta?
Onhan meidän tyttö silloin jo melkein vuoden vanha kun vauva syntyy, mutta kuitenkin.
Missään nimessä en aio koirastani luopua, eikä sellainen ole käynyt edes pienessä mielessä, mutta olisi mukava kuulla miten muut ovat ehtineet ja jaksaneet...
Olen mieheni kanssa kuitenkin yhdessä tässä hullun myllyssä, joten siitä on suuri apu, mutta koirani otin, että saan itse sen kouluttaa ja opettaa, eli tavallaan "mun" koirakseni. ennestään meillä on jo vanhempi tyttökoira. Eli meitä täälllä sitten pyörisi 2 nelijalkaista, minä, mieheni ja vauva.
Kiitos paljon niille jotka vastasivat :)
Onko muilla kokemuksia ja jos niin minkälaisia pienen vauvan ja nuoren koiran hoidosta?
Onhan meidän tyttö silloin jo melkein vuoden vanha kun vauva syntyy, mutta kuitenkin.
Missään nimessä en aio koirastani luopua, eikä sellainen ole käynyt edes pienessä mielessä, mutta olisi mukava kuulla miten muut ovat ehtineet ja jaksaneet...
Olen mieheni kanssa kuitenkin yhdessä tässä hullun myllyssä, joten siitä on suuri apu, mutta koirani otin, että saan itse sen kouluttaa ja opettaa, eli tavallaan "mun" koirakseni. ennestään meillä on jo vanhempi tyttökoira. Eli meitä täälllä sitten pyörisi 2 nelijalkaista, minä, mieheni ja vauva.
Kiitos paljon niille jotka vastasivat :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
anna miehesi hoitaa koirat ekat kuukaudet kun vauva on syntynyt ja sen jälkeen voit alkaa lenkkeillä vauva vaunuissa.
Kotona anna koirien tutustua vauvaan heti,pidä koirat mukana perheen arkijutuissa,niin ne ei koe vauvaa kilpailijaksi.
Mulla oli 3 sakemanni narttua kun lapsi synty ja vielä pennut kun lapsi oli 7 kk.Eli kyllä jos on henkeen ja vereen koira ihminen niin pärjää.
Ja kun on kotona niin on aikaa tehdä asiat omalla painollaan.
Onnellista odotusta ja ulkoile paljon ja syö terveellisesti :)
meilläkin on pikkuinen perhessä ja nuorin koira vähä yli vuoden,hyvin pärjäämme.Vanhin sakenarttumme ei paljoa välitä piikuisen huudoista,kiljahduksista...mutta kun olemme pihalla vanhin sakemanni toimii itkuhälyttimenä,kun vauva sisällä itkee se puhkuu...sisällä se taas ei sano mitään.mutta kun me nauramme niin silloin narttu tulee ja tykkää kun poikamme lääppii tätä...ja käsien pesu on parasta mitä koiramme voi tietää...
nuorin koiramme on uros ja se on poika vauvani vartija,se ei päästä ketään vaunujen lähelle ja jos uusi ihminen ottaa vauvani syliin niin urkki on vieressä ja varmistaa että ihminen osaa varmasti...urkki ei välitä kun vauvani repii karvat irti,repii kielestä,silmiä sörkkii jne... yhtenä päivänä huomasin kuinka poika oli kontannut urkin ruokakupille ja kädet ruuan seassa samalla kun urkin piti syödä,mutta urkki oli lopettenut syömisen ja odotti että poika lopettaisi,ei urkki mitään sanonut vaan ihasteli(onneksi kerkesin ennen kuin vaavi itse alkoi pistellä ruokaa poskeen=))
toissa viikolla urkki melkein raateli yhden koiran kun irtokoira oi käynyt vaununrenkaaseen kiinni...Onneksi lumipaakuilla sain homman loppumaan...
mutta tulette varmasti toimeen,ja kun kaikki tietävät paikkansa niin ja tietävät mihin kuuluvat niin kaikki onnistuu!!
onnea pennulle,ja onnea raskaudelle ja toivotan myös minäkin kaikkea hyvää ja muista liikkua vointisi mukaan ja syö terveellisesti...
niin ja tutkimuksien mukaan jos syö suklaata raskaus aikan lapsesta tulee onnellinen...Meillä ainaskin tämä pitää paikkansa,söin paljon suklaata ja meillä on 7kk vanha onnellinen poika...(lieneekö se sitten tuo suklaa vai mikä,mutta jos suklaasta pidät niin kannattaa kokeilla..)
hyviä jatkoja!!
..kunhan opetat koirallesi perustottiksen nyt raskaus aikana hyvälle mallille,ja sitten kun vauva tulee on helpompaa selvitä arjen tohinoista.Kun koiralle nuorena saa perusasiat mieleen ne voi pitaa pitemmänkin tauon koulutuksessa,mutta ne voi sitten kaivaa sieltä muisti lokeroista,kun on taas paremmin aikaa ja vauvahan kulkee rintarepussa hyvin mukana.
Sehän meissä äideissä on ihmeellistä,me osataan tehdä 10 asiaa kahdella kädellä.Vanhin poikani oli 3 viikkoa,kun olin kisoissa koirani kanssa ja 5päivää ennen synnytystä olin viesti kisoissa(AVO-luokassa)tuoli mukana metsässä.Muita hirvitti enemmän jos alan synnyttää metsässä,mutta onnekseni kisojen tuomarin vaimo satttui olemaan kätilö joten nou hätä.Hyvin te pärjäätte,asenteesi on hyvä!Tsemppiä!
Kyllä koiran/koirien ja lapsen/lapsien kanssa pärjää. Ainakaan minulla ei ole ollut ongelmaa
saksanpaimenkoiristani lapsien vauva aikana.
Lapset ovat jo nyt aikuisia, enkä muista yhtään sellaista kertaa, että olisi tullut koiran takia
ongelmia. Sitä paitsi olen huomannut nykyään, kun ihmisillä on ongelmia lapsien kasvattamisessa... Olisi hyvä jos antaisivat jo neuvolassa sen koiranpennun ostajalle tarkitetun oppaan; Pennunhoito.
Melkein kaikki stemmaa, mitä nyt ruokavalio on koiralla erilainen kuin lapsella... :)Kasvattamisessa ei ole paljon mitään eroa - välillä tiukka oikeudenmukainen EI ja sitten taas
SUUKKOJA ja kehuja kun on jokin homma onnistunut.
Silleen se homma toimii. Olen lukenut, että susi olisi jo aikoja sitten kuollut sukupuuttoon - jos
se toimisi pentujensa kanssa samoin kuin ihminen nykyään omien "pentujensa" kanssa.
Joten ONNEA odotukseenne ja halit koirille, niin ja sitten se koirankasvatus -opas esiin kun sen aika on - toimii varmasti!