Ihmisenä pysyminen

Miten IT-alalla työskennellessä pystyy pitämään itsensä ihmisenä, eli säilyttämään kyvyn empatiaan ja normaaliin tunneilmaisuun ja vuorovaikutukseen, kun:
- työkaverit ovat enemmän tai vähemmän autistisia dilberttejä
- pomot ovat omahyväisiä ja pelokkaita narsisteja
- suurin osa vuorovaikutuksesta tapahtuu tietokoneen välityksellä

Pidempien lomakausien aikana tunnen olevani jokseenkin tavallinen, empaattinen ja tunteva ihminen. Teen normaalien ihmisten normaaleja asioita: nauran, tanssin, nussin, koen olevani osa ihmiskuntaa ja elossa oleva olento.

Mutta töissä vietetty arki tekee elämästä ankeaa: tunne-elämä latistuu kun työ ei tarjoa minkäänlaisia emotionaalisia virikkeitä (jos ei vitutusta lasketa). Työviikon jälkeen ei viikonloppunakaan jaksa (tai pysty) olla sosiaalinen, kun maanantaista perjantaihin on ollut irrallaan normaalista ihmiskunnassa, jonkinlaisessa virtuaalimaailmassa.

Tätä kun on tarpeeksi monta vuotta tehnyt, alkaa miettiä onko suurikaan rahallinen korvaus riittävä siitä, että tavallaan tukahduttaa henkisesti itseänsä.

Miten te muut suhtaudutte asiaan?
4446
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Jojoon vaan.

Äänestä

Ala alkaa tökkiä yhä pahemmin ja pahemmin ja jossain vaiheessa it alalla työskentely on yhtä tuskaa, kannattaa vaihtaa alaa, jos vielä jotenkin pystyy sen järjestämään

Äänestä

"suurin osa vuorovaikutuksesta tapahtuu tietokoneen välityksellä"
Onko huono asia, jos kommunikoinnin kohteena on dilbertit ja narsistit?

Äänestä

Irtisanoudu Tiedolta/CGI:ltä ja etsi duunia pienemmästä puljusta niin helpottaa kummasti.

Äänestä

Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.

Kommentoi aloitusta


SeuraTekeeKaltaisekseen kirjoitti:

Miten IT-alalla työskennellessä pystyy pitämään itsensä ihmisenä, eli säilyttämään kyvyn empatiaan ja normaaliin tunneilmaisuun ja vuorovaikutukseen, kun:
- työkaverit ovat enemmän tai vähemmän autistisia dilberttejä
- pomot ovat omahyväisiä ja pelokkaita narsisteja
- suurin osa vuorovaikutuksesta tapahtuu tietokoneen välityksellä

Pidempien lomakausien aikana tunnen olevani jokseenkin tavallinen, empaattinen ja tunteva ihminen. Teen normaalien ihmisten normaaleja asioita: nauran, tanssin, nussin, koen olevani osa ihmiskuntaa ja elossa oleva olento.

Mutta töissä vietetty arki tekee elämästä ankeaa: tunne-elämä latistuu kun työ ei tarjoa minkäänlaisia emotionaalisia virikkeitä (jos ei vitutusta lasketa). Työviikon jälkeen ei viikonloppunakaan jaksa (tai pysty) olla sosiaalinen, kun maanantaista perjantaihin on ollut irrallaan normaalista ihmiskunnassa, jonkinlaisessa virtuaalimaailmassa.

Tätä kun on tarpeeksi monta vuotta tehnyt, alkaa miettiä onko suurikaan rahallinen korvaus riittävä siitä, että tavallaan tukahduttaa henkisesti itseänsä.

Miten te muut suhtaudutte asiaan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu