Olen hulluna yhteen naiseen. Hän on ihana kaikin puolin, olen ihastunut,rakastunut ja haluan häntä.
Vaikeus on siinä että olen varattu, miehen kanssa, lapsiakin on. En ole oikein koskaan kiihottunut miehestä, en innostu miesten värkeistä. Ollenkaan. Seksin aikana ajattelen aina naista.
Lapsille haluisin antaa hyvän lapsuuden, en haluaisi rikkoa perhettä. En toisaalta muutenkaan tiedä tän ihanan naisen tunteista.
No, elämä on.
Vaikeus on siinä että olen varattu, miehen kanssa, lapsiakin on. En ole oikein koskaan kiihottunut miehestä, en innostu miesten värkeistä. Ollenkaan. Seksin aikana ajattelen aina naista.
Lapsille haluisin antaa hyvän lapsuuden, en haluaisi rikkoa perhettä. En toisaalta muutenkaan tiedä tän ihanan naisen tunteista.
No, elämä on.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Huh... osui ja upposi. Perinteisesti mitä todennäköisimmin väärään ihmiseen. Itse olen niin toivottoman ihastunut yhteen naiseen, joka on tahollaan miehen kanssa naimisissa, lapsiakin heillä on. Uskon todella että välillämme voisi olla muutakin kuin pelkkää ystävyyttä. Olen itse bi, mutta ajautunut viime kuukausien aikana suhteeseen miehen kanssa. Epäilen suhdettani tähän mieheen jatkuvasti koska en saa varattua ystävää pois mielestäni. Ystäväni tietää että olen kiinnostunut enemmän naisista kuin miehistä... Ahdistaa, kun toinen pyörii mielessä jatkuvasti. Huolimatta yrityksistäni siirtää hänet pois mielestä. Haaveilen hänestä jatkuvasti.
Ap; Lapset ovat onnellisia kun sinäkin. Kaikki selviää aikanaan, mitä jos tämä nainen onkin sun kohtalo? En toki sano että kannattaisi tehdä hätiköityjä ratkaisuja, mutta voisihan pikkuhiljaa ottaa selvää ja pyrkiä lähemmäksi tätä ihastuksesi kohdetta. Hymyt, pitkät katseet, kosketukset ja huomionosoitukset kertovat jo aika paljon.. Jos olet miehen kanssa ja hän sen tietää ehkä voisit jotenkin itse johdattaa tilannetta, harva tahtoo tai uskaltaa osoittaa tunteitaan varattua kohtaan vaikka ajatukset toisesta olisi yhtä lämpimät kuin sinulla. Kuinka hyvin tunnette?
Omasta ja muiden kokemuksesta sanon, että nyt kannattaa ottaa vaikka edes asumusero ja olla hetki itsekseen ja ihmetellä. Kyllä lapset sen aistii, kun äiti on onneton, lasten onnellisuus on maailman huonoin ja kestämättömin syy pysyä yhdessä. Sitten asiat etenee niin kuin etenee, joko tämän naisen suuntaan tai muualle, mutta ero on helpompi, kun ei ole (vielä) kolmatta osapuolta. Eroa ennen kuin hajotat itses.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä, ihastuin itse naimisissa olevaan heteroon, hän sanoi olevansa rakastunut, oltiin läheisiä, pussailtiin paljon...erosi, muuttui, riideltiin, kertoi että on hetero eikä tunne minua kohtaan siten kuin toivoisin. Veikkaan että olin jokin korvike. En usko enää kovinkaan pieniin eleisiin, kun isotkin toi tämän tuloksen.
Tää on hyvä kirjoitus. Täällä annetaan usein neuvoja, että kannattaa olla rohkea, hypätä seikkailuun ja kaikkea muuta vastaavaa. Saahan niin tehdäkin toki. Ihmettelen vaan, kun harvemmin kukaan täällä kirjoittaa näistä ikävämmistä kokemuksista, vaikka kaikillahan niitä yleensä on reppuun kertynyt.
Minä haluan muistuttaa, että bi-uteliaisuus on ihan oikea ilmiö. Monia hetskuja kutkuttaa ajatus samaa sukupuolta olevien kanssa toteutetuista kokeiluista. Ainakin naisilla tuntuu olevan paljonkin tällaisia haluja. Jotkut naiset ehkä löytävät itsestään sen bissen tai jopa lepakon. Näistä tarinoista sitten kirjoitetaan lehtijuttuja ja niitä toistellaan keskustelupalstoilla. Sen sijaan bi-kokeilut, joiden tuloksena hetero on palannut vähin äänin takaisin hetskuelämään ei puhuta. Syykin on selvä: Onko niissä paljon puhumista? Osapuolet haluavat usein pitää kyseiset sählingit omina tietoinaan.
Minun kohdallani taas kyse ei ole vain bi-uteliaisuudesta, jotkin asiat vain tietää ja tämä on yksi niistä.
t: naimisissa oleva"hetero"
Hyvä, että tästä puhutaan useammasta näkökulmasta. En yhtään epäile, etteikö keskustelun aloittaja olisi "aito" bi. Mutta onko se toinen osapuoli yhtä varmasti edes kiinnostunut naisista?
On tietenkin hirveän romanttista lähteä eroamaan ja haaveiden perään etsimään itseään ja mahdollisesti suurta rakkautta. Enkä todellakaan tarkoita kettuilla, koska ihan samassa veneessä tässä ollaan ja perheellisenä minäkin. Itse haluaisin tutustua siihen uuteen ihmiseen kunnolla ja ajan kanssa ja koittaa sovittaa molemmat elämäni yhteen ihan avoimesti. Toisaalta kukapa nainen siihen kanssani suostuisi.
T: avoliitossa oleva bi
Mä olen ollut suuresti ihastunut erääseen naiseen jo pidemmän aikaa. Olemme lähentyneet, eikä aika ole vienyt tunteitani tai ystävyyttämme mihinkään.. päinvastoin. Hänen kanssaan viettämäni aika on mulle arvokasta, hän on upea. Välillä mietin, voiko mututuntumani olla oikeassa, että hänkin toivoisi jotain enemmän. Hän on naimisissa, muussa tapauksessa olisin luultavasti jo tehnyt rohkeampia liikkeitä. Nyt tyydyn omaan rooliini, mikä se sitten hänen pään sisällään onkaan. Turhauttavaa, hän ansaitsisi tietää tunteistani. Kuten minäkin hänen mikäli niitä on olemassa. Surullista elää tunteidensa vankina.
Mitäs sen sun tän hetkinen 'suhde' on mieltä siitä, että etit naista, joka kolahtaa ja siihen saakka pissität molempia ennenku 'kumman kaa olisit mielummin-lamppu syttyy'? Siis näinkö romanttisesti?
Tuo pahimman kuvittelu on kyllä niin tyypillistä joiltain ihmisiltä. Totta kai avokkini tietää tämän asian ja hyväksyy sen. Hän on ihan valmis siihen, että minulla olisi yhtä aikaa kaksi pysyvää suhdetta, koska uskoo minun siihen pystyvän. En myöskään viesti kenellekään uudelle ihmiselle olevani sinkku ja kerron taustani viimeistään ekalla tapaamisella ja mieluummin jo ennen. Tadaa! Maailma on avara. Kaikki eivät monogameja, ja pystyn olemaan pirun romanttinen kahdellekin ihmiselle. Ihan superhuomaavainen, sillä minulle on tärkeämpää huomioida toista kun saada huomiota. Ensimmäistä tapaamaani naista tapaan edelleen, vaikka molemmat myöntävät jo, ettei kemiaa taida olla riittävästi. Pysymme ystävinä ja kiva niinkin.
"Ensimmäistä tapaamaani naista..." tarkoitti tässä kontekstissa nyt ensimmäistä, jolle näillä ekoilla treffeillä selvensin taustani pohjia myöten. Hän ei kauhistellut tai ollut pettynyt, koska hänellä taas on ihan omat syynsä (tässä tapauksessa ihastunut saavuttamattomaan ja haluaa silti tapailla muita). Useilla on. Joku on vaikka lähdössä kesän jälkeen kahdeksi vuodeksi Kiinaan ja haluaa silti seuraa, vaikka pelkää, ettei jatkoetäsuhde onnistuisikaan. Monet taas jostain syystä valehtelevat ikänsä tai painonsa tai olevansa juuri eroamassa. Voisinhan minäkin toki sanoa niin. Ihan just viiden vuoden kuluttua kun lapset ovat tarpeeksi vanhoja... Tai sitten on sellaisia kuin minä. Ilmeisesti tuo ensimmäisen viestini "ihan avoimesti" oli jotenkin vaikeatajuinen.
Tiäks, mäkin tahtosin olla, en vaikeena vaan hulluna. Tai aina aika ajoin tahtosin ja sitten kun oon, niin en aina tahtoskaan. Eli ei oo helppoo 😂
Mut juu, tiiän ja tunnistan tuon sun tilanteen. Mukavaa kesän jatkoa ja tsemppiä!
Mäkin haluaisin olla ihan hullu oma itseni 😊 Se ois ihan superkivaa!