Luin aika kiireellä kirjastosta lainaamani kirjan, koska laina-aika oli lyhyt varausten takia. Ajattelin että aihepiiri saattaa kiinnostaa tämän palstan väkeäkin.
Kirja on Ira Vihreälehdon kirjoittama Kunnes rauha heidät erotti. Se kertoo Suomessa olleista sotavankileireistä - niistähän ainakaan meikäläinen ei ole aikaisemmin tiennyt mitään, kukaan ei koskaan kertonut - sekä venäläisistä sotavangeista. Vähän myös sotavankien Suomeen jääneistä nyt yli seitsemänkymppisistä lapsista, joiden jälkeläisiin kirjoittajakin kuuluu. Suosittelen lukemaan!
Minua kiinnosti kovasti varsinkin se, että aika paljon sotavankeja työskenteli maatiloilla. Siellähän ei ollut työvoimaa joskus kuin emäntä ja jokunen vanhemman sukupolven edustaja. Meilläkin oli ollut kaksi eri sotavankia, eri aikoina tietysti. Nimetkin muistan. Hyviä mukavia miehiä olivat molemmat, olivat tuuditelleet isoveljeänikin kiikkustuolissa kun äidin piti tehdä navettatyöt ja vaikka mitä muutakin, yksin kun taloa hoiti isän ollessa viisi vuotta rintamalla.
Onko teillä muistikuvia sotavangeista? Minulla itselläni ei ole, synnyin vasta sodan jälkeen. Joka tapauksessa suosittelen lukemaan kirjan, se avaa meidänkin sukupolven silmiä sota-ajasta. Ja jos olette sen lukeneet niin mitä ajatuksia (tai muistikuvia) se herätti?
Lukuvinkki tai kaksi
11
195
Vastaukset
- yöaltailla
Oletko koskaan ajatellut mennä Venäjälle lopullisesti
esimerkiksi eläkeläisenä, sinnehän voisi mennä vanhainkotiin
pääsee halvalla tai sitten ei
siellä ne kiikuttaa kiikkustuolilla vanhainkodissa mukavasti
ja auvoista on ja hampaattomat maatuskat ovat niin iloisia ja vieraanvaraisia turistille
Tattarin hinnasta saa eläkeläinen alennusta ellei Altailla ole huono sato silloin ottaa tattarileipä
http://karjalansanomat.ru/uutinen/elintarvikkeiden-hinnat-jatkavat-kasvamistaan
Kuriositeettina venäläiset tappoivat 100 000 suomalaiset kun tarpeettomasti kuolleet lapsetkin otetaan lukuun
kun lääkärit olivat rintamalla
Pitkälti sodan seurauksena Viron virolaissyntyisten kansalaisten lukumäärä ei ole vieläkään noussut sotaa edeltävälle tasolleen- lapsellisuuttasi
yöaltailla
18.5.2018 19:32
Kuinka tuo viestisi liittyy aloitukseen? Onko jonkinlainen vastaus?
Saithan taas googlesta linkin mukaan!
- peeäl
Muistan....olin pieni ehkä 4 tai 5, asuimme vielä Karjalassa, vankileiri oli aika lähellä ja meiltä vangit hakivat maitoa ja kananmunia ja mitä milloin riitti joskus voitakin.
Joskus tulivat tekemään halkoja ja ajamaan hevosreellä heiniä ladosta eläimille, mihin milloinkin oli tarvetta. Muistan isän ja äidin joskus iltaisin keskustelleen, että jos ei saisi apua hommiin olisi tosi vaikeaa, enhän ymmärtänyt mutta perästä päin se selvisi. Isäni oli haavoittunut sodassa ja kaikki raskaat työt piti teettää, ja nämä vangit tulivat mielellään, niin kerrottiin, saivat vatsansa täyteen työpäivinä.
Sain yhdeltä vangilta räsynukelleni kätkyen, kauan kulki mukana evakkoreissuilla kunnes se vain *hävisi*. Kätkyt oli (nyt sen ymmärrän) kuumalla polttamalla kuvioitu, jossain se voi vieläkoristaa kirjahyllyssä ?...?- Mrs.W
Jännää että jollakulla on ihan omia oikeita muistoja tuolta ajalta! Sinun kannattaisi lukea tuo kirja, siinä selvitetään myös vankileirit ja niiden sijainnit. Ja hirmu paljon muutakin mielenkiintoista asiaa siinä kirjassa on.
Ehkä innostuin sota-aikaa kuvaaviin kirjoihin Suomi100 ja Kansalaissota 100 -vuosipäivien vuoksi. Toinen lukemani kirja on nimeltään Kuoleman porteilla. Sitä suosittelen yhtä lailla kaikille - olitpa nuori tai vähän vanhempi. On hyvä tietää jotain tästä Suomen historian vaietusta puolesta myös. Koulussa ja kotonahan näistä asioista ei kerrottu mitään.
Olisi mukavaa jos joku muukin tältä tai 80 -palstalta muistaisi ja kertoisi meille muillekin jotain omakohtaisia muistikuvia ja/tai kokemuksia viime sotien ajoilta. Kirjoitelkaa! - sini.sirkku.ek
Jäin sotaorvoksi -41 jolloin isäni kaatui heinäkuussa eturintamalla. Olimme äidin kanssa mummolassa ja muistan heinäpellolla äidin itkeneenä, enkä silloin ymmärtänyt miksi. Ikävältä vään tuntui se aika silloin. Helsinkiä pommitettiin, joten äitini lähetti meidät Ruotsiin, jossa aloitin kansakoulun ensimmäisen luokan Gotlanissa Roma Kloster nimisellä paikkakunnalla.
Suomeen palatessamme siskoni kanssa oli suomenkieli jo unohtunut, joten yhden syyslukukauden kävimme Helsingissä Ratakadun ruotsalaista koulua.
No, levottomuudet jatkuivat, joten seuraava koulupaikkakuntani oli Jämsässä äitini suvun luona, ja opin kevätlukukauden aikana äidinkieleni uudelleen. On muistoja pommituksista, elokuvasalissa jouduimme koko katsomo suojautumaan perimmäiseen nurkkaan pommien paukahdellessa ulkona. Muistan hiekan rapisseen jostakin katosta lattialle, ja suuri helpotus oli nähdä äitini tulevan vahtimestarin mukana tuplaovista. Omalla vastuulla äiti vei meidät kalliosuojaan, pommitusten jatkuessa koko yön.
On jäänyt hieman pelkoa, kun äiti kävi kotoa hakemassa meille täkit lämmikkeeksi, kylmän kallioseinämän viereen kun oltiin ahdettuina.
Johanneksen kirkon alla oleva kalliosuoja, oli tupaten täynnä ihmisiä, ja perällä oli Punaisen ristin ensiapuasema, joten paareilla vieteen jatkuvasti haavoittuneita sinne.
Onneksi seurasi rauhan vuodet ja äiti löysi hyvän isäpuolen meille vuonna-45 joka oli tuntenut oman isänikin ennen sotia.
Itse rintamavaiheista en tiedä paljoakaan, enkä muista isästäni kuin pieniä otteita,...mutta lastenlapsissani olen joistakin löytänyt tuttuja piirteitä sankari-isästäni. 🇫🇮 - Mrs.W
sini.sirkku.ek kirjoitti:
Jäin sotaorvoksi -41 jolloin isäni kaatui heinäkuussa eturintamalla. Olimme äidin kanssa mummolassa ja muistan heinäpellolla äidin itkeneenä, enkä silloin ymmärtänyt miksi. Ikävältä vään tuntui se aika silloin. Helsinkiä pommitettiin, joten äitini lähetti meidät Ruotsiin, jossa aloitin kansakoulun ensimmäisen luokan Gotlanissa Roma Kloster nimisellä paikkakunnalla.
Suomeen palatessamme siskoni kanssa oli suomenkieli jo unohtunut, joten yhden syyslukukauden kävimme Helsingissä Ratakadun ruotsalaista koulua.
No, levottomuudet jatkuivat, joten seuraava koulupaikkakuntani oli Jämsässä äitini suvun luona, ja opin kevätlukukauden aikana äidinkieleni uudelleen. On muistoja pommituksista, elokuvasalissa jouduimme koko katsomo suojautumaan perimmäiseen nurkkaan pommien paukahdellessa ulkona. Muistan hiekan rapisseen jostakin katosta lattialle, ja suuri helpotus oli nähdä äitini tulevan vahtimestarin mukana tuplaovista. Omalla vastuulla äiti vei meidät kalliosuojaan, pommitusten jatkuessa koko yön.
On jäänyt hieman pelkoa, kun äiti kävi kotoa hakemassa meille täkit lämmikkeeksi, kylmän kallioseinämän viereen kun oltiin ahdettuina.
Johanneksen kirkon alla oleva kalliosuoja, oli tupaten täynnä ihmisiä, ja perällä oli Punaisen ristin ensiapuasema, joten paareilla vieteen jatkuvasti haavoittuneita sinne.
Onneksi seurasi rauhan vuodet ja äiti löysi hyvän isäpuolen meille vuonna-45 joka oli tuntenut oman isänikin ennen sotia.
Itse rintamavaiheista en tiedä paljoakaan, enkä muista isästäni kuin pieniä otteita,...mutta lastenlapsissani olen joistakin löytänyt tuttuja piirteitä sankari-isästäni. 🇫🇮Voi hyvänen aika! Teitä sotaorpoja oli todella paljon, sinäkin siis. Mutta onneksi elämä taisi kuitenkin kohdella melko pehmein hanskoin? Olisi varmaan ollut aika kovaa sekä äidillä että lapsilla, jos uutta mukavaa isää ei olisi löytynyt. Onnekkaita olitte!
Isäni haavoittui vaikeasti sodassa, mutta luoti meni onneksi justjust ohi sydämen ja hän parani. Minä synnyin vasta sodan jälkeen. Isällä oli ryppyinen kuin kurttuun ommeltu arpi selässä - siitä luoti oli tullut ulos. Arpi näytti minusta kamalalta.
Koulussamme oli mm. kolme sotaorposisarusta, jotka olivat aivan pieniä kun isä kaatui sodassa. Vanhin lapsista lähetettiin Ruotsiin, hän oli silloin vielä aika pieni joten muistikuvia hänellä ei tuosta ajasta paljoa ole. Nuorin taisi syntyä viimeisenä sotavuotena, ehkä rauhan jo tultua. Kovaa tuolla perheellä varmasti oli, avustukset oli pieniä..
Sodat ovat ihmiskunnan mätäpaise. Opimmekohan koskaan? Emme ainakaan niin että sotahistoriaa pidetään maton alla. Hirmu kauan sodasta vaiettiin, paitsi koulussa myös kotona.
- Hallaahon.äänestäjä44
Nliitton rikollisvaltio erotettiin 14.12. 1939 Kansainliitosta (YK:n edeltäjästä)
sen hyökättyä Suomeen eli sen hyökkääjät olivat vain tavallisia rikollisia
Sotavangeiksi valikoituvat rikollisista ne, jotka eivät vapaahehtoisesti antaneet takaisin varastamaansa asemaa, maata, bunkkeria tai tavaroita jotka olivat varastaneet suomalaisilta, muut tietysti saivat kuulan kalloonsa
Sotavangit olivat suomalaisia tappaneita rikollisia, joilla ei onneksi ollut muuta mahdollisuutta kuin olla mielinkielin rikoksiensa jälkeen
Puola ja Baltian maat eivät olleet sodassa Nliittoa vastaan mutta sillä venäläiset harjoittat sadismiaa näitä kansoja kohtaan ja venäläiset raiskasivat ja tappoivat säälittä, ja vaihtovat kansaa Baltiassa, mm. teloittivat Katynissa kaikki kiinnisaamansa puolalaiset päähän ampumalla saadakseen tilaa Suomen johdolle, joka piti teloittaa sen jälkeen Katynissa talvisodan jälkeen
Sodan jälkeen Nliitto tietenkin rankaisi sotavankeja, jotka pakon edessä olivat antautuneet ja olivat ystävällisiä suomalaisia kohtaan ja sotavangit vietiin keskitysleireille Nliitossa
TOISEN MAAILMANSODAN VIIMEINEN SOTAVANKI
oli unkarilainen, jota sadistinen Venäjä nappasi ja siirsi lopulta hullujenhuoneeseen jossa piti miestä 53 vuotta ja vapautettiin 2000 http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/europe/929702.stm - Mrs.W
Eipäs unohdeeta natsisaksaa. Luin jo ihan nuorena Anne Frankin päiväkirjan. Olette kai kaikki muutkin sen joskus lukeneet? Myös lehdissä ja tv:ssä on silloin tällöin ollut selviytymistarinoita, joissa juutalaista syntyperää olevat joko onnistuivat jotenkin poistumaan maasta tai piiloutumaan niin, että heitä ei onnistuttu löytämään ja kuljettamaan kuolemanleireille.
Nyt luen nuoren naisen selviytymistarinaa natsien pääkaupungissa Berliinissä, missä hän onnistui piileskelemään sodan ajan 1940-45 ja säilyi hengissä. Kirja on kirjoitettu Marie Jalowicz Simon'in (1922-98) ääninauhojen pohjalta. Olen lukenut alun toistasataa sivua noin 400:sta. Järkyttävää! Kauhistus ja pelkokin on mielessä aina kun otan kirjan esiin - mutta onneksi on tieto että hän loppujen lopuksi selvisi hengissä. Kirjan nimi on Sitten juoksin pakoon. Suosittelen lukemaan!- lukijana
Anne Frankiin en palaa enään, nythän kerrottiin uuden löydön valaisevan nuren tytön heräävää seksuaalisuutta. En voisi lähestyä edes ajatuksella niin intiimiä kuvausta, jota tyttö ehkä kirjoitti noin epänormaaleissa oloissa. Muutenhan tarina on tuttu vanhastaan ajat sitten, paitsi etten ole mistään lukenut hänen selvinneen hengissä ???
- staka
lukijana kirjoitti:
Anne Frankiin en palaa enään, nythän kerrottiin uuden löydön valaisevan nuren tytön heräävää seksuaalisuutta. En voisi lähestyä edes ajatuksella niin intiimiä kuvausta, jota tyttö ehkä kirjoitti noin epänormaaleissa oloissa. Muutenhan tarina on tuttu vanhastaan ajat sitten, paitsi etten ole mistään lukenut hänen selvinneen hengissä ???
Eihän Anne selvinnyt, muistaakseni perheestä vain Annen isä selvisi hengissä keskitysleiriltä.
Sitten juoksin pakoon -kirja kannattaisi muuten kaikkien ikäistemme lukea ehdottomasti! Itse en ole ihan puolivälissäkään, kun vain iltalukemisina sitä lukaisen pätkän kerrallaan. Hirmu mielenkiintoisia Marie Jalowicz Simon'in autenttisia kokemuksia juutalaistytön elämästä sodan ja natsiajan raadollisuudesta 1940-luvun alkupuolella Berliinissä ja vähän muuallakin. Todellinen selviytymiskertomus!
- irelandonmymind
JOS minulta pyydettäisiin vain yhtä kirjavinkkiä niin valinta olisi tämä:
Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
Kenenkään ei kannattaisi jättää sitä lukematta, etsiminen kannattaa. Itkettäisi - ellei naurattaisi, ja päinvastoin. Historiaa sekin, vaikkakaan ei sotahistoriaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
4 tuntia töitä kerran viikossa on naisen mukaan liian raskasta
Tämä ei taija olls lieksalaine vaikka "tuntomerkkiin" perusteella nii vois eppäillä! 🤣 31-vuotias Maya ei kykene tekemä934397- 444366
Riikka Purra rosvosi eläkeläiset!
1900 euron eläkkeestä rosvottiin 350 euroa. Kohtuullista vai? Perussuomalaisia ei enää ole olemassa meille eläkeläisille6124036Tappo Kokkolassa
Päivitetty tänään Iltalehti 17.04.2024 Klo: 15:23..Mikähän tämä tapaus nyt sitten taas on.? Henkirikos Kokkolassa on tap232947- 792571
Ihastuksesi persoonalliset piirteet ulkonäössä?
Onko jotain massasta poikkeavaa? Uskallatko paljastaa? Aloitan; todella kauniit kädet ja sirot sormet miehellä.1292133SDP:n kannatus edelleen kovassa nousussa, ps ja kokoomus putoavat
SDP on noussut Helsingin Sanomien tuoreessa kannatuskyselyssä kokoomuksen ohi Suomen suosituimmaksi puolueeksi. SDP:n ka3412112Kansaneläkkeiden maksu ulkomaille loppuu
Hyvä homma! Yli 30 miljoonan säästö siitäkin. Toxia.2042069Ketä ammuttu ?
Ketä sielä Juupajoela ammuttu ei kait mainemies alkanu amuskelemaan , , Kyösti H ?291685Nainen, meistä tulisi maailman ihanin pari
Mutta tosiasiat tosiasioina, on liian monta asiaa, jotka sotivat meidän yhteistä taivalta vastaan. Surulla tämän sanon,661452