Kukaan ei ole koskaan rakastanut minua, enää ei edes oma lapsi. Edes äitienpäivänä ei muisteta. En tiedä miksi näin, etten koskaan tunne kuuluvani mihinkään joukkoon, en edes omaan perheeseen. Enää ei perhettä edes ole, mutta yksinäisyys on suuri. Omasta seurasta aina välillä nautin mutta joskus se kyllästyttää. Ennen en itkenyt koskaan, nykyään joka päivä. Oikeasti elämä on vain pakkopullaa. Miksi olen aina yksin, miksi juuri minun elämästä tuli tällainen? Koska tämä piina loppuu?
Aidolle näkijälle
Kukaaneirakasta
5
221
Vastaukset
- Ylöspäinnn
Josko näkijä vastaisi
- Ruuduntakanahelena
Olet nyt noissa samoissa ympyröissä ja kuvioissa pyörinyt niin kauan että tullut tuota tympäännystä ja masennusta . Ja tämähän näkyy ulospäin ihmisestä.
Mitä siis tehdä? No ainakin kannattaa aloittaa pikkuhiljaa , ihan pienilläkin rutiinien rikkomisella, tehdä uudella tavalla asioita, valita se toinen reitti sen ainakäytetyn asemesta ja siitä se lähtee. Katsoa itseään ja ulkonäköään rakkaudella ja arvostavasti, alituisen kriittisyyden ja tyytymättömyyden sijaan.
Aika tutustua itseen uudestaan, rakastua itseen uudestaan. Mistä pidän? Mikä tekee minut iloiseksi? Millaisitsa asioista aiemmin, nuorena, ennen äitiyttä nautin? Mitä haluan kokea , mitä haluan nähdä, olisiko niistä tavoitteiksi mitä voin toteuttaa ja saavuttaa. Tuosta se lähtee rakas ystävä, sinun kohdallasi. Sinulla on omassa sisimmässäsi avaimet suureen onnellisuuteen ja sisällyksekkääseen elämään ota ne käyttöön. Kun olet itsesi paras kamu saat niitä myös hetken päästä ympärillesi, yksin et jää, älä ole siis huolissasi.
Kaunista kesää ja ikimuistoisen luottua syksyä Sinulle!- samavastaaja
luottua= lumottua
- Kukaaneirakasta
Kiitos ihanasta vastauksesta<3 Itseasiassa teenkin jo niitä asioita, joista tykkään mutta ne eivöt vaan tunnu miltään. Ja se johtuu tästä yhdestä pahasta ongelmasta joka luo varjon koko elämälle...Kiitos vielä ihanista sanoista<3
- surullisia.päiviä
Rakas ystäväni. Olet samassa tilanteessa kuin itsekin olen. Kaksi lastani ovat hylänneet minut kokonaan ilmeisesti avioeron vuosi. En voinut jatkaa liittoa, koska se oli pelkkää epäsopua puolison aliarvioidessa ja halveksiessa minua joka päivä opettaen myös lapsilleni samaa.
Monta tuskaista hetkeä on myös itselläni melkein joka päivä. Uusi kaverini ei kyllä koskaan aliarvioi ja halveksi minua vaan päinvastoin. Tämä ei kuitenkaan korvaa lasteni menetystä. Ei mikään korvaa ei koskaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta781785Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181679- 161494
En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee12117450+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191173Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv51161hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121126Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291121Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää61099Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71094