Kukaan ei ole koskaan rakastanut minua, enää ei edes oma lapsi. Edes äitienpäivänä ei muisteta. En tiedä miksi näin, etten koskaan tunne kuuluvani mihinkään joukkoon, en edes omaan perheeseen. Enää ei perhettä edes ole, mutta yksinäisyys on suuri. Omasta seurasta aina välillä nautin mutta joskus se kyllästyttää. Ennen en itkenyt koskaan, nykyään joka päivä. Oikeasti elämä on vain pakkopullaa. Miksi olen aina yksin, miksi juuri minun elämästä tuli tällainen? Koska tämä piina loppuu?
Aidolle näkijälle
Kukaaneirakasta
5
332
Vastaukset
- Ylöspäinnn
Josko näkijä vastaisi
- Ruuduntakanahelena
Olet nyt noissa samoissa ympyröissä ja kuvioissa pyörinyt niin kauan että tullut tuota tympäännystä ja masennusta . Ja tämähän näkyy ulospäin ihmisestä.
Mitä siis tehdä? No ainakin kannattaa aloittaa pikkuhiljaa , ihan pienilläkin rutiinien rikkomisella, tehdä uudella tavalla asioita, valita se toinen reitti sen ainakäytetyn asemesta ja siitä se lähtee. Katsoa itseään ja ulkonäköään rakkaudella ja arvostavasti, alituisen kriittisyyden ja tyytymättömyyden sijaan.
Aika tutustua itseen uudestaan, rakastua itseen uudestaan. Mistä pidän? Mikä tekee minut iloiseksi? Millaisitsa asioista aiemmin, nuorena, ennen äitiyttä nautin? Mitä haluan kokea , mitä haluan nähdä, olisiko niistä tavoitteiksi mitä voin toteuttaa ja saavuttaa. Tuosta se lähtee rakas ystävä, sinun kohdallasi. Sinulla on omassa sisimmässäsi avaimet suureen onnellisuuteen ja sisällyksekkääseen elämään ota ne käyttöön. Kun olet itsesi paras kamu saat niitä myös hetken päästä ympärillesi, yksin et jää, älä ole siis huolissasi.
Kaunista kesää ja ikimuistoisen luottua syksyä Sinulle!- samavastaaja
luottua= lumottua
- Kukaaneirakasta
Kiitos ihanasta vastauksesta<3 Itseasiassa teenkin jo niitä asioita, joista tykkään mutta ne eivöt vaan tunnu miltään. Ja se johtuu tästä yhdestä pahasta ongelmasta joka luo varjon koko elämälle...Kiitos vielä ihanista sanoista<3
- surullisia.päiviä
Rakas ystäväni. Olet samassa tilanteessa kuin itsekin olen. Kaksi lastani ovat hylänneet minut kokonaan ilmeisesti avioeron vuosi. En voinut jatkaa liittoa, koska se oli pelkkää epäsopua puolison aliarvioidessa ja halveksiessa minua joka päivä opettaen myös lapsilleni samaa.
Monta tuskaista hetkeä on myös itselläni melkein joka päivä. Uusi kaverini ei kyllä koskaan aliarvioi ja halveksi minua vaan päinvastoin. Tämä ei kuitenkaan korvaa lasteni menetystä. Ei mikään korvaa ei koskaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vesikin maksaa, miksei hengitysilma?
Jatkuvasti itketään ettei ole rahaa mihinkään, mutta tilastojen mukaan rahaa on enemmän kuin koskaan, joten miksei asial291879Satuolennoista tarinointi ei kuulu peruskoulun tehtäviin
Opetustunteja on muutenkin käytössä vain rajallinen määrä. Eli nämä satuhommat koulun ulkopuolelle vapaaehtoisiin harras1621844Suomalainen perheenisä vaatii Suvivirren esittämisestä hyvityksiä
Itse lapsena uskonnonopetuksesta vissiin traumoja saanut ihka suomalainen (!) perheenisä vaatii Espoon kaupungilta korva3641646- 1501247
Mies profiloin sinut
Etsit täysin hallittavaa mutta samalla poikkeuksellista ihmistä. Etsit jotain mitä et koskaan tule saamaan.2151199Lahkokasteen ja kristillisen kasteen erot
Raamatun mukaan Kristillisessä yhdessä kasteessa Jumala pesee ja puhdistaa ihmisen sydämen ja poistaa perisynnin kirouks4221138- 121081
Heikki Paasosen Marita-vaimo jätti tunteikkaat jäähyväiset: "Tällä kertaa me..."
Heikki Paasonen on naimisissa Marita Paasosen (os. Alatalo) kanssa ja heillä on kaksi pientä lasta. Nyt koitti aika jätt71032- 2851005
- 82991