Kukaan ei ole koskaan rakastanut minua, enää ei edes oma lapsi. Edes äitienpäivänä ei muisteta. En tiedä miksi näin, etten koskaan tunne kuuluvani mihinkään joukkoon, en edes omaan perheeseen. Enää ei perhettä edes ole, mutta yksinäisyys on suuri. Omasta seurasta aina välillä nautin mutta joskus se kyllästyttää. Ennen en itkenyt koskaan, nykyään joka päivä. Oikeasti elämä on vain pakkopullaa. Miksi olen aina yksin, miksi juuri minun elämästä tuli tällainen? Koska tämä piina loppuu?
Aidolle näkijälle
Kukaaneirakasta
5
257
Vastaukset
- Ylöspäinnn
Josko näkijä vastaisi
- Ruuduntakanahelena
Olet nyt noissa samoissa ympyröissä ja kuvioissa pyörinyt niin kauan että tullut tuota tympäännystä ja masennusta . Ja tämähän näkyy ulospäin ihmisestä.
Mitä siis tehdä? No ainakin kannattaa aloittaa pikkuhiljaa , ihan pienilläkin rutiinien rikkomisella, tehdä uudella tavalla asioita, valita se toinen reitti sen ainakäytetyn asemesta ja siitä se lähtee. Katsoa itseään ja ulkonäköään rakkaudella ja arvostavasti, alituisen kriittisyyden ja tyytymättömyyden sijaan.
Aika tutustua itseen uudestaan, rakastua itseen uudestaan. Mistä pidän? Mikä tekee minut iloiseksi? Millaisitsa asioista aiemmin, nuorena, ennen äitiyttä nautin? Mitä haluan kokea , mitä haluan nähdä, olisiko niistä tavoitteiksi mitä voin toteuttaa ja saavuttaa. Tuosta se lähtee rakas ystävä, sinun kohdallasi. Sinulla on omassa sisimmässäsi avaimet suureen onnellisuuteen ja sisällyksekkääseen elämään ota ne käyttöön. Kun olet itsesi paras kamu saat niitä myös hetken päästä ympärillesi, yksin et jää, älä ole siis huolissasi.
Kaunista kesää ja ikimuistoisen luottua syksyä Sinulle!- samavastaaja
luottua= lumottua
- Kukaaneirakasta
Kiitos ihanasta vastauksesta<3 Itseasiassa teenkin jo niitä asioita, joista tykkään mutta ne eivöt vaan tunnu miltään. Ja se johtuu tästä yhdestä pahasta ongelmasta joka luo varjon koko elämälle...Kiitos vielä ihanista sanoista<3
- surullisia.päiviä
Rakas ystäväni. Olet samassa tilanteessa kuin itsekin olen. Kaksi lastani ovat hylänneet minut kokonaan ilmeisesti avioeron vuosi. En voinut jatkaa liittoa, koska se oli pelkkää epäsopua puolison aliarvioidessa ja halveksiessa minua joka päivä opettaen myös lapsilleni samaa.
Monta tuskaista hetkeä on myös itselläni melkein joka päivä. Uusi kaverini ei kyllä koskaan aliarvioi ja halveksi minua vaan päinvastoin. Tämä ei kuitenkaan korvaa lasteni menetystä. Ei mikään korvaa ei koskaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1195467
- 715178
- 924208
Miten mä olisin
Rohkeampi lähestymään häntä. En tiedä. En osaa nykyään edes tikusta tehdä asiaa vaan käyttäydyn päin vastoin välttelen.753650Anteeksi kun käyttäydyn
niin ristiriitaisesti. Mä en usko että haluaisit minusta mitään, hyvässä tapauksessa olet unohtanut minut. Ja silti toiv603278- 432861
- 152317
Yritän tänään laittaa taajuudet kohdilleen
Jotta törmätään kirjaimellisesti. Ei tätä kestä enää perttikään. Olet rakas ❤️582029- 431877
Onko kaivattusi
kyltymätön nainen, pystyisitkö olemaan hänelle loputon mies, vai meneekö toisinpäin.381723