Tämä tapahtui joskus monta kymmentä vuotta sitten. Olin silloin vasta varhaisteini. Koulumatkani varrella sijaitsi hyvin vanha kartano.
Satuin sitten joskus kysymään sen historiasta mummoltani. Hän sanoi siihen jotain mutta ei paljoakaan. Huomasin että hän ei halunnut puhua asiasta. Mutta sen verran hän sanoi että talo on kuulunut jollekkin hänen vanhalle tutulleen.
Menin sitten koulussa heti kertomaan kavereilleni asiasta. Päätimme yhdessä mennä katsomaan taloa lähemmin.
Naapurissamme asui hieman mummoani vanhempi pariskunta. Poikkesimme usei heidän luonaan koulun jälkeen ja papalla oli tapana kertoa sota-ajasta. Satuin sitten kysymään siitä kartanosta. Hän sanoi että kartano oli kuulunut jollekkin mummoni nuoruuden ihastuksista. Kuitenkin mummoni ihastuksen äiti oli aikoinaan niin sanotusti heittänyt henkensä hirttäytymällä omaan makuuhuoneeseensa.
No tottakai kaikki me pelästyimme valtavasti mutta ajattelimme kuitenkin mennä katsastamaan kartanoa. Talossa oli rikkinäinen ikkuna josta pääsimme helposti sisälle.
Päästyäni talon toiseen kerrokseen minua alkoi pelottaa, mutta katsoin silti huoneita läpi. Kun katsoin erään huoneen ikkunasta ulos näin pihassa kaksi hahmoa. Molemmat olivat pukeutuneet valkoisiin ja he ikään kuin hohtivat. Toinen muistutti miestä ja toinen naista. Menin paniikkiin ja aloin huutaa ystäviäni. Juoksin alakertaan ja aloin ihmetellä missä kaverini olivat. He kuitenkin tulivat nopeasti paikalle ja sanoivat, etteivät he olleet kuulleet huutoani. Ihmeellistä, sillä huusin aivan kurkku suorana.
Lähdimme pois. En kertonut kavereilleni tapahtuneesta, emmekä sen koommin puhuneet asiasta.
Hassua, sillä olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että talon kohdalla on alkanut sattua onnettomuuksia, esim. autoja hajonnut ja suistunut tieltä.
Satuin sitten joskus kysymään sen historiasta mummoltani. Hän sanoi siihen jotain mutta ei paljoakaan. Huomasin että hän ei halunnut puhua asiasta. Mutta sen verran hän sanoi että talo on kuulunut jollekkin hänen vanhalle tutulleen.
Menin sitten koulussa heti kertomaan kavereilleni asiasta. Päätimme yhdessä mennä katsomaan taloa lähemmin.
Naapurissamme asui hieman mummoani vanhempi pariskunta. Poikkesimme usei heidän luonaan koulun jälkeen ja papalla oli tapana kertoa sota-ajasta. Satuin sitten kysymään siitä kartanosta. Hän sanoi että kartano oli kuulunut jollekkin mummoni nuoruuden ihastuksista. Kuitenkin mummoni ihastuksen äiti oli aikoinaan niin sanotusti heittänyt henkensä hirttäytymällä omaan makuuhuoneeseensa.
No tottakai kaikki me pelästyimme valtavasti mutta ajattelimme kuitenkin mennä katsastamaan kartanoa. Talossa oli rikkinäinen ikkuna josta pääsimme helposti sisälle.
Päästyäni talon toiseen kerrokseen minua alkoi pelottaa, mutta katsoin silti huoneita läpi. Kun katsoin erään huoneen ikkunasta ulos näin pihassa kaksi hahmoa. Molemmat olivat pukeutuneet valkoisiin ja he ikään kuin hohtivat. Toinen muistutti miestä ja toinen naista. Menin paniikkiin ja aloin huutaa ystäviäni. Juoksin alakertaan ja aloin ihmetellä missä kaverini olivat. He kuitenkin tulivat nopeasti paikalle ja sanoivat, etteivät he olleet kuulleet huutoani. Ihmeellistä, sillä huusin aivan kurkku suorana.
Lähdimme pois. En kertonut kavereilleni tapahtuneesta, emmekä sen koommin puhuneet asiasta.
Hassua, sillä olen alkanut kiinnittää huomiota siihen, että talon kohdalla on alkanut sattua onnettomuuksia, esim. autoja hajonnut ja suistunut tieltä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olet tavallista herkempi ihminen,ja kun olit kuullut naapurin papalta kartanon tarinan ja tarinan hirttäytymisestä,mielikuvituksesi teki sulle tepposen.Se on aivan normaalia meille ihmisille,meillähän aivot tuottavat ajatuksiimme myös kaikkea muutakin kuin todellista tietoa.On piilounia,kuvitelmia ja pelkoon kohdistuvia harha-aistimuksia.Ole huoletta,et ole sen hullumpi kuin minäkään.
mitenkä tuota mielikuvitusta pystys hillitsemään
pirun juoksupoika halusi vain vähän pelleillä.
Ei sen kummempaa.