Tunkeilevat kysymykset

olipas tuttua juttua, helvetin kielikellot juoruämmät(äijät), laita vettä myllyyn oikein olan takaa kyllä ne kynsilleen saa.

Vastakysymyksellä. Esim. "onkos sitä tullut baarissa käytyä eilen kun silmät ovat noin punaiset?" Tuohon voi vastata esim. että "eivätkös ne silmät voi muuten olla punaiset?" Jos tuon vastauksen kuultuaan joku inttää vielä että no perkele olitko kapakassa niin sille ei tarvitse olla kovinkaan kohtelias.

Yleensa ihmiset eivat kysele sen takia etta toden teolla haluaisivat tietaa. Eihan se tieto liikuta heita puoleen eika toiseen. Joten aivan hyvantuulisesti annat vain kohteliaan pyorean vastauksen, jonka he todennakoisesti ovat jo unohtaneet viimeistaan seuraavana paivana.
Tietysti jo huomaat etta kysymys on tarkoitettu loukkaamaan, aina voi sanoa: en ymmarra kuinka edes voit kysya mitaan tuollaista. Ja vaihtaa saman tien puheenaihetta.

Mikset kysyisi suoraan kysyjältä esim.: - Voisitko tarkentaa kysymyksesi, en oikein ymmärrä, mitä ajat sillä takaa?
- Ymmärrätkö miltä minusta tuntuu, kun kysyt minulta tuolla tavalla?
- Miltä luulet toisesta ihmisestä tuntuvan, kun kysyt tuollaista asiaa? - Miksi yleensä haluat tietääkään?
- Kerropa itse omista henkilökohtaisista asioistasi ensin, niin mietin sillä aikaa, viitsinkö vastata.

Jos haluat toimia erittäin diplomaattisesti, etkä halua konfliktia, on mielestäni muutamia näppäriä tapoja vastata.

1) Vastaa jotakin ympäripyöreää ja mitään sanomatonta. Tyyliin "Kiitos hyvää".

2) Jos toinen osapuoli on kohtalaisen fiksu, mutta kysyy jotain johon on vaikea vastata ympäripyöreästi, älä vastaa kysymykseen vaan jotain muuta. Kun Karpelan ja Niinistön suhde ei ollut vielä "virallinen", heiltä kysyttiin linnan juhlilla asiasta. Karpela vastasi hyvin korrektisti ja aurinkoisesti tyyliin "Nämä juhlat ovat olleet tosi hienot jne." Eli ohitti koko kysymyksen vastaamalla ihan muuta. Fiksu haastattelija tajusi, että tästä ei kannata kysellä. (Tätähän käyttävät mm. japanilaiset paljon, mutta riskinä on, ettei toinen osapuoli tajua edes kolmannen tai neljännen kerran jälkeen.)

3) Tämä on edellisen tyyppinen, mutta diplomaattisempi ja toimii usein myös hieman "tyhmempään" vastaanottajaan. Älä vastaa kysymykseen (tai vastaa todella lyhyesti) vaan kysy toiselta jostain mistä tiedät hänen tykkäävän puhua. Ihmiset yleensä ovat huomattavan paljon kiinnostuneempia puhumaan itse(stään) kuin kuuntelemaan, joten usein he unohtavat kysymyksensä. Tätä tosin helpottaa, jos on edes jossain määrin kiinnostunut toisen selityksistä, sillä sen vaistoaa.

Muita ei ihan niin diplomaattisia, mutta ei kovin loukkaavia tapoja tulee mieleeni ainakin seuraavat:

4) Vastaa jotain todella itsestään selvää.
"Miksi olet vieläkin työttömänä?"
"Koska en ole töissä."
tai
"Koska valmistut?"
"Sitten kun opintoni ovat valmiit."
Näissä on sitten ihan kuulijasta kiinni olettaako hän sinun olevan tyhmä, vinoilevan vai vitsailevan.

5) Vastaa suoraan, mutta älä vastaa kuitenkaan. "Miksi teillä ei ole lasta." "Ei ole."

Kerro meille keksitkö hyvää keinoa tai mitä sulta on kyselty. Olisi kiva keksiä vaihteeksi vastauksia muiden hankaliin kysymyksiin.

Joku jo neuvoikin vastaamaan eri kysymykseen. Se toimii.

Joskus nuoruudessani harjoittelin kysymään ensin. Silloin pääsee jotenkin niskan päälle johtamaan keskustelua.

Ammattikoulussa opettivat käytöstapojen tunnilla,että jos kysymys on tungetteleva ja siihen ei halua vastata voi heittää vastakysymyksen "Miksi haluat tietää?" ja asia loppuu yleensä siihen...

Vastaat reilusti virnuillen ihan höpöjä tai ainakin rankasti liioitellen. Utelijan pitäis arvata, et ei se nyt ihan niinkään mennyt, mutta ei tohdi inttää asian oikeaa laitaa.

Mulla on sukulaisia jotka on kuin hyvänpäiväntuttuja, nähdään max. kerran vuodessa jos sitäkään. Olen lähes kolmikymppinen nainen ja naimaton. Sekös heitä huolettaa! Varsinkaan kun tapanani ei ole tuoda seuralaista heidän näkösälleen.

AINA ne jotkut jaksaa kysellä että onko sulla miestä tai miksei sulla jo tuossa iässä ole miestä jnejnejne.. Olen vastannut kahdella tavalla viimeiset kolme vuotta:
1) Kuten joku jo sanoi, kysy "miksi haluat tietää?" Yleensä et saa vastausta, ainakaan järkevää (koska sellaista ei ole).
2)Kysyn jotain TODELLA henkilökohtaista ja loukkaavaa vastakysymykseksi >:-D Esim. Oletkos itse saanut munaa lähiaikoina? (vahnapiikatädiltä) Tämä ei tosiaankaan ole korrektia ja saattaa jopa polttaa siltoja takanasi!!!

Itse olen joskus kääntänyt puheen kysyjään itseensä kysymällä jotain hänen lapsistaan (vaikka ei kiinnosta pätkääkään). Jokainen vanhempi nimittäin on vakuuttunut siitä, että hänen jälkikasvunsa on juuri se fiksuin ja erinomaisin tässä maailmassa ja jaksaa puhua heistä tauotta. Toinen juttu onkin, miten viitsii kuunnella sitä...

Toinen vaihtoehto on kysyä itse jotain kiusallista, niin, että vastapuoli alkaa hankkiutua eteenpäin.

Jos kysellään törkeän henkilökohtaisia asioita, voi tietysti kysyä yksinkertaisesti: "Mihin tarvitset sitä tietoa?" Luulisi silloin kyselijän tajuavan tahdittomuutensa.

Tuli noista kysymyksistä mieleeni, että oletteko olleet tilanteessa, jossa teiltä udellaan perheenlisäyksestä?

Itse tuossa viime kesänä olin kymmenen kiloa suurempi kuin nyt ja työtuttava kysyi ihan suoraan ruokapöydän yli, että "et kai ole raskaana?!"

Vastasin hieman nolona, että en ole, en. Tästä hän jatkamaan, että "niin sanoi se yksikin tyttö, joka sitten yhdeksän kuukautta myöhemmin tuli vaunujen kanssa vastaan!". Yritä siinä sitten itseäsi enempää nolaamatta selittää, että on tullut syötyä hyvin!

Huh, no onneksi on nuo kilot vähentyneet, niin ettei enää tule samanlaisia uteluja...

Toimiva vastaus mistä kellään ei ole aihetta loukkaantua on ilmottaa kohteliaasti että asia ei kuulu kenellekkään muulle kuin sinulle ja mahdolliselle toiselle osapuolelle jos kyse on ystävyys/parisuhteesta. Tai sitte voi vastata Kummeli tyyliin:

-Juu Ei...

Tai sit jos kysytään jotain tietyssä muodossa tyyliin:

(kysymys)
-Menikö treffit hyvin vaiko huonosti?

(vastaus)
-Menihän ne.
tai sitte...
-Joo.

Se on "smalltalkkista" kii...;o)

Emt