Feodalismi Suomessa

Suomessa ei ole koskaan ollut maaorjia.
Täällä asui jokien, meren ja järvien rannoilla vapaita kalastajia, metsästäjiä ja maapalojensa viljelijöitä.

Heidät yllätettiin Ruotsista päin juuri päättyneen vuosituhannen alussa,
kun Ruotsin sotajoukot ja piispat ylittivät Turun seudulla Suomen rajan ja kolmen sodan aikana Suomi vallattiin, ( "ristiretket" = uskonsodat vuosina 1155 -1323), Ruotsin kuningas otti maat valtansa alaisuuteen, Suomesta tuli alusmaa.

Kuningas jakoi maita alaisilleen, antoi läänityksiä.
" Kuningas ja ylimykset olivat maanomistajia. Maanomistajat ja maata hallitsevat henkilöt olivat riippuvaisia toisistaan läänitysten kautta. Kuningas saattoi läänittää osan valtakunnastaan herttualle. Läänityksen omistusoikeus pysyi kuninkaalla, mutta herttua hallitsi läänitystä ja sai läänityksen tuotot itselleen. Herttua oli siis kuninkaan läänitysmies eli vasalli ja kuningas hänen lääninherransa.

Herttua saattoi läänittää saamiaan läänityksiä tai omistamiaan maita edelleen kreiville, jolloin hän oli samaan aikaan sekä kuninkaan vasalli että kreivin lääninherra. Kreivi puolestaan saattoi läänittää maitaan palveluksessaan oleville ritareille, jolloin kreivi oli sekä herttuan vasalli että ritarien lääninherra, ja ritarit olivat kreivin vasalleja.

Läänitetyillä mailla asui talonpoikia ja maaorjia, jotka viljelivät maata. Talonpojat olivat vapaita miehiä ja voivat muuttaa muualle halutessaan. Maaorjilla ei ollut muutto-oikeutta. Talonpojat ja maaorjat eivät omistaneet maata eivätkä saaneet sitä läänityksinä, ja he olivat sen vasalleja, jonka hallinnassa olevilla mailla he asuivat. Jos maa oli alunperin kreivin, mutta se oli läänitetty ritarille, talonpojat ja maaorjat olivat ritarin vasalleja. Vasallin uskollisuus koski vain lähintä lääninherraa, jolle hän oli vannonut uskollisuutta.

Jatkossa sanalla vasalli viitataan vain henkilöihin, jotka ovat samaan aikaan sekä lääninherroja että vasalleja.

Lääninherra ei saanut maata omistukseensa, vaan ainoastaan oikeuden periä itselleen kaikki talonpoikien kuninkaalle maksamat verot ja oikeuden järjestää autioituneille taloille uudet asujat. Lääninherrat jakoivat oikeutta läänityksillään, löivät rahaa, keräsivät veroja ja tulleja sekä vaativat vasalleiltaan asepalveluksia ja työpalveluksia.

Kun vasalli kuoli, hänen perillisensä uudistivat uskollisuudenvalan lääninherralle."
(Netistä: "Feodalismi.")

Kun Suomen torpparilaitos lopetettiin, niin punakapinan eli sisällissodan eli vapaussodan aloittivat torpparit, punaisret, maanomistajia eli valkoisia vastaan, ja siksi aluksi paljon maanomistajia muilutettiin, vietiin kodeistaan yllättäen, heistä monet joutuivat ammutuiksi, teloitetuiksi, ja sotaan osaöllistui myöskin paljon venäläisiä, joiden vallankumous juuri tapahtuneena ehkä innoitti Suomen punaisia. Kun sota loppui, lopussa ammuttiin punaisia.
1