Tämä kysymys on kaikille, mutta eritoten teille, joilla on jokin krooninen sairaus tai elimellinen vamma, jonka johdosta raskaus ja/tai synnytys voi aiheuttaa äidille ja lapselle vaaran.
Minkälaisia tuntemuksia tilanne on herättänyt ja minkälaiseen ratkaisuun olette päätyneet? Oletteko hyväksyneet kohtalonne lapsettomana vai ottaneet riskin?
Itse painiskelen tämän ongelman kanssa. Yhden lapsen olemme vuosia sitten saaneet, silloin raskautta seurattiin tarkasti ja lapsi syntyi sektiolla reilusti etuajassa. Nyt tekisi mieleni toista, mutta lääkärit suosittelevat harkitsemaan todella tarkoin. En tiedä, uskallanko yrittää. Vauvakuume on kuitenkin ollut raastavan todellinen jo pitkään ja itku on herkässä, nytkin.
Onko kohtalotovereita?
Minkälaisia tuntemuksia tilanne on herättänyt ja minkälaiseen ratkaisuun olette päätyneet? Oletteko hyväksyneet kohtalonne lapsettomana vai ottaneet riskin?
Itse painiskelen tämän ongelman kanssa. Yhden lapsen olemme vuosia sitten saaneet, silloin raskautta seurattiin tarkasti ja lapsi syntyi sektiolla reilusti etuajassa. Nyt tekisi mieleni toista, mutta lääkärit suosittelevat harkitsemaan todella tarkoin. En tiedä, uskallanko yrittää. Vauvakuume on kuitenkin ollut raastavan todellinen jo pitkään ja itku on herkässä, nytkin.
Onko kohtalotovereita?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.