Ois kiva tietää aina miten alotitte lukemaan Pottereita, tai mikä teidät johti siihen?
Mä itse taisin olla 11-12 vuotias kun sain joululahjasi ensimmäisen Potterin. En sitä ennen ollut KOSKAAN lukenut mitään noin pitkää kirjaa, mutta nyt kun sitä miettii nii sellanen kirja menee nykyään tunnissa parissa.
Mä itse taisin olla 11-12 vuotias kun sain joululahjasi ensimmäisen Potterin. En sitä ennen ollut KOSKAAN lukenut mitään noin pitkää kirjaa, mutta nyt kun sitä miettii nii sellanen kirja menee nykyään tunnissa parissa.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Minun kaverini ehdotti, kun hän oli saanut joululahjaksi Viisasten kiven, että katottaisiin se. Minä ajattelin vain että "joopa joo kauheesti kiinnostaa joku Harry Potter" mutta kun me katottiin sitä, niin se oli niin hyvä, että aloitin lukemaan kirjoja, jotka oli sitten paljon parempia kuin elokuvaskin! Siitä niin... :)
Mä aloitin, kun meijän koulun ihan outo kirjaston hoitaja ei jättänyt mua rauhaan, en voinut mennä kirjastoonkaan kun se tuli aina selittämään niistä, eikä helpottanu että on maine "se lukutoukka joka lukee viisi kirjaa viikonloppuna". No ajattelin, et jos mä luen, se jättää mut rauhaan , enkä mä niihin kuole... Tosin jäin koukkuun...=}
Olin 12-vuotias kun mummon lähettämästä joululahjapaketista paljastui violetinvärinen kirja (irralliset Mika Launiksen kannet olivat kadonneet). Ensimmäinen ajatus oli: "Mikä vitun Harry Potter, varmaan minä nyt tällaista luen.
Silkasta velvollisuudentunteesta mummoani kohtaan aloitin kuitenkin lukemaan tuota kirjaa ja se yllätti minut täysin. Ihastuin siihen heti ja hankin välittömästi seuraavat kaksi kirjaa itselleni. Ystävänpäivänä ilmestyikin jo neljäs Potter ja sitä rataa..
Eli mummo rakas, jos nyt satut jostain syystä lukemaan tämän viestin (aika epätodennäköistä) niin haluan kiittää sinua tuosta neljän vuoden takaisesta joululahjasta. Se muutti elämäni.
Olin 18 tai 19 kun ensimmäinen Potter julkaistiin suomeksi. Olin täysin vakuuttunut siitä, että kirja on täyttä roskaa, koska sitä verrattiin ehtimiseen Taruun sormusten herrasta, jonka suuri ihailija olin ollut jo vuosia. Koin siis, että Potter jollain tapaa uhkaa minun suurta suosikkiani. Koska on kuitenkin tärkeää tuntea vihollisensa, aloin jossain tavaratalossa lukea Potteria ihan vain varmistaakseni, että se todellakin on hirveän huono kirja. Luin koko kirjan seisten, vähin erin, eri kaupoissa. Ei se minua heti vakuuttanutkaan, mutta en voinut kiistää etteikö siinä olisi ollut jotain. Sama juttu Salaisuuksien kammion kanssa, luin sen kaupassa. Kuten myös Azkabanin vangin, Liekehtivän pikarin Feeniksin killan. (Kuinkahan moni muu on lukenut kaikki Potterit kaupassa?)
Olen lukenut koko sarjan myös englanniksi ja täytyy myöntää, että on se hyvä. Ei se edelleenkään Sormusherraa päihitä, mutta pirun hyvä sarja se on yhtä kaikki.
jos nyt muistan oikein aloin lukemaan ehkä 14 vanhana kirjoja... tiesin yhden joka luki niitä ja ajattelin että jos tuokin kerran lukee miksen minäkin. lainasin ekan osan kirjastosta ja oli uhka että lopettaisin sen kesken mutta minähän kovana tyttönä vain jatkoin ja jäinkin aika pahasti koukkuun. luin tottakai siinä ohella myös muuta kuten sormusten herraan ja replikaa mutta
niin jäin pahasti pahasti koukkuun...
Ylä-asteella, kaiketi kasilla, äikänmaikka tyrkkäsi mulle Viisasten Kiven(että olisi jotain lukemista tunnilla mullakin,yhteisesti luettavan kirjan olin lukenut jo aiemmin). Ainoa hyvä juttu mitä sekin täti teki.
Olin seiskalla,kun ekan kerran edes koko kirjasta kuulin..Kaveri kehu potteria koko aika ja yllytti minuukin lukemaan.Minähän en tee mitään,kun muut käskevät joten kieltäydyin kunniasta..Kaveri piti kirjaesitelmän Azkabanin vangista ja mie kuuntelin aikast tylsistyneenä,miten se kuulostikaan niin tyhmältä ja lapselliselta kirjalta..?!Mutta sitten kerran kaverilla ollessa sattui tuo viisastenkivi silmään siinä hyllyllä ja aloin selaamaan sitä,takakansi tekstin luettua kiinnostuin jo aika todella...Tosin vastahakoisuuteni aluksi potteriin meinasi viedä tuon lukunautinnon..Ehkä olin turhan itsepäinen ja oli vaikeaa myöntää kaverille,että ehkä sittenkin voisin lukea tuon kirjan..
Niinpä luin sen,seuraavalla viikolla salaisuuksien kammion ja sitten azkabanin vangin..Odotin pikaria yhtä paljon kuin kiltaa ja nyt tätä kuudetta..Niihin jää koukkuun..on tullut luettua jokainen kirja 10 kertaan,paitsi feeniksin kilta 3:n kertaan...Ellen löydä kirjastosta mitään uutta hyvältä vaikuttavaa kirjaa,nappaan potterin tutusta paikasta ja kirjastonhoitaja katsoo taas hieman kieroon :D
Olen intohimolukia! Silloin kuin tartuin ekaa kertaa potteriin olin joku 10 vuotias.
Siihen mennessä en ollu lukenu muita ku Merja (ja Marvi) Jalon Nummeloita, Neaa ja Haavikkoa. Ne oli semmosii suunnillee 80 sivusii fontilla 25 suunnillee kirjotettuja tyhmiä lässynlässyjä. Sillon ne tuntu siisteiltä lukee. Pari kertaa viikossa hain semmoset 15 kirjaa ja lukea pössyytin kaikki putkeen... Sairasta... Maine oli kyllä kirjastossa suunnillee "hullu lukutoukka-kersa"
Kerran kirjastonhoitaja kehoitti munua lukemaan Harry Pottereita. Se sano jotain tällei "eipä sieltä heppakirjahyllyltä taida vähään aikaan löytyy sulle lukemista kun oot lukenu kaikki ainakin viidesti, vai mitä?" kun mä myntelin niin se sano: "mut ootkos lukenut näitä Harry Pottereita? Tää Viisasten Kivi on sarjan eka kirja ja juuri on ilmestynyt toinen, Salaisuuksien Kammio!" Innostuin kyllä, vaikka minua vähän huolestutti kirjan pituus, yli kolmesataa sivua!" Salaisuuksien kammio oli tietysti lainassa ja siihen oli jonoakin, mutta lainasin Viisasten kiven ja aloin lukee. Jain hetkessä koukkuun...
Mä olin vakuuttunut vielä 17-vuotiaaksi asti että koko Harry Potter on ihan perseestä. Kaverit kehu koko ajan niitä kirjoja ja yllytti minuaki lukemaan. Aloin sitten kyllästyä siihen jankuttamiseen ja ajattelin, että luen sen viisasten kiven ja todistan muille, että lukemisen jälkeenkin inhoan Harry Potteria.
Kävi kuitenkin niin, että kirja oli mielestäni aivan ihana ja piti lukea kaikki muutkin. Hävetti tunnustaa sitten kavereille, että pidin Harry Potterista sittenkin...
Olin jotain alakoulun viidennellä tai jotain silleen. Menin katsomaan elokuvan, kun se tuli teattereihin, en yhtään muista, miksi, koska en yleensä käynyt elokuvissa. Jäin koukkuun elokuvasta, ja samalla reissulla tuli ostettua kirjakin, jonka lukemiseen meni viikko. En ollut ennen mikään kirjastoissa nyhjääjä, mutta, kun Potterit loppuivat kesken, aloin lukea muitakin kirjoja. Saan siis kiittää Potter-kirjoja siitä, että olen nyt virallisesti lukutoukka.
Sai synttärilahjaksi Ja olin edellisen ä päivänä rehvastellut (alentuvasti) Että minä en lue vaan pelaan (Mtv3 Tuli uutisissa loppu kevennyksenä juttu Potterista) Ja siitä se lähti
No, olin tokalla luokalla ja joulu oli lähestymässä. Äiti kysyi, että jos ostaisin sulle nämä kolme harry potter kirjaa, niin lukisitko ne? No, minä en ollut ennen uhmannut ajatustakaan koko harry potter "roskalle", mutta vastasin silti myöntävästi. Jouluna sitten sain ne kirjat. En moneen päivään uhmannut ajatustakaan millekkään kirjoista, mutta eräänä päivänä, tylsänä sellaisena, päätin katsahtaa, että millaisia ne sitten ovat kun kaikki niistä puhuvat... Ja niin sitten jäin koukkuun.
taisin olla sillon kolmannella... hetken mielijohteesta mä lainasin sen kirjan ja ku se oli NIIN hyvä nii mun oli pakko lukee ne kaikki!!! :D
Äidinkielen opettaja se oli, joka seiskalla valitsi yhteiseksi kirjaksi Viisasten kiven. Ja oli muuten hyvä, että valitsi!! Sitä ennen olin vain kuullut Pottereista kavereiltani.
Olin viidennellä luokalla, kun kaverit puhu Potter kirjojen henkilöistä, enkä tiennyt niistä mitään, joten päätin lukea ekan kirjan.
Kummallista että ennen sitä vouhotin kauheasti että inhoan Pottereita, se johtui siitä kun ne olivat niin suosittuja.
Mutta kun luin ekan kirjan, jäin koukkuun. :)
Tais olla vuonna 2000, kun siskoni sai kirjan joululahjaksi. Olin täyttänyt juuri yksitoista. Lukeminen ei silloin ois voinu mua vähempää kiinnostaa. Yritin aloittaa kirjan lukemisen, mutta totesin sen tylsäksi kun olin lukenut muutaman sivun, joten jätis sen siskoni kirjahyllyyn.
Ihmettelin kuinka kaverini sössötti jostain HARRY POTTERISTA...!!! HALOO??
Kun eka leffa ilmestyi päätin että nyt luen sen, mutta ei pääsin vain 100 sivun tienoille, kun jo unohdin sen.
Mutta vuoden 2004 kesällä kohtalo puuttui peliin ja kaivoin pöylyttyneen kirjan hyllystä (koska mulla oli äärimmäisen tylsää) ja alotin lukemisen. Kun olin nyt vanhempi (12w, melkein 13w), jaksoin lukea jne. JA SIINÄ SE OLI!!!!! OLIN JÄÄNYT KOUKKUUN!!! SIITÄ ASTI OLEN LUKENUT KIRJOJA KUIN HULLU! :DDDDDD
ok, kiva jos joku jakso lukee jotain näinkin tylsää...
Toi oli aika hyvä, koska sulle ei jääny paljoo viitosen oottamisessa. Kaikki muut oli ihan hermona ja kun siinä suomentamisessa kesti.
...osuit naulankantaan. Mun ei tarvinnut odotella kun kaikki ilmestyneet kirjat olivat suomennettuja. Ainoastaan kirjastossa odotellessani varauksiani, hermot olivat koetuksilla, kun en tuolloin omistanut muuta kuin sen enisimmäisen (joka oli kaiken lisäksi siskoni)
aloitin viime keväällä lukeen ko kaveri luki...ajattelin että miten joku voi lukee niitä ne on ihan hirveitä...sitten lainasin kaverilta kolmosen (ope oli lukenu meille 1 ja 2)niin jäin koukkuun....oli kivaa ko kaikki viisi potteria oli tullu niin luin vaan niitä ei tarvinnu oottää niin kauheesti!!!!!oon nyt lukenut ne kirjat jotain 4 kertaa.nyt ootan vaan 6 kirjaa...
olen sama heppu kuin empuli-pumpuli... ajattelin vaa ilmottaa.. siis sori typerä viesti.
No, mä tutustuin Pottereihin ekasta elokuvasta, oli n. 11 v... No hyvähän se oli, ostin kirjat rahoilla jotka sain sinä jouluna.. Sitten vain odottamaan viidettä. Se tuli... Petyin hieman... No, luin sen uudemman kerran ja Rowlingin pointti avautui minulle. Ei se kuitenkaan niin hyvä ollut. Tai en oikein osaa päättää :D... Nyt odotan kuutosta, en kyllä ole enää niin kova fani.. Hyviähän ne ovat ja saivat minut lukemaan vähän enemmän, mutta että parhaita kirjoja?! PAH :D
terkkuja teinikirjottajalle :D:D:D
Minä aloitin lukemaan Pottereita kun pikkusiskoni sai ekan potterin.Minä halveksin aluksi pottereita, mutta kateus ja uteliaisuus vei voiton.Otin salaa kirjan ja aloin lukemaan sitä yöllä. Siinä kesti about päivän. Kirjan luettuani jäin koukkuun ja nolona tunnustin pikkusiskolleni hänen olevan oikeassa. Nyt olen suurempi fani kuin hän!!
Minä luin ensimmäisen Harry Potter- kirjan kun olin täyttänyt 19v. Miksi? Tein silloin paljon yövuoroja sairaalassa, jossa hiljaiset yöt kuluvat pitkälti itse keksityn viriketoiminnan parissa, mm. pelaamalla tietokoneella Älypäätä. Siellä oli paljon kysymyksiä liittyen Harry Potteriin, enkä luonnollisestikaan päässyt kovin pitkälle kun jouduin arpomaan vastaukset. Näin ollen päätin lukaista yhden kirjan ja lopulta odottelinkin jo kuumeisesti Feeniksin killan ilmestymistä.
Milloinhan liekehtivä pikari ilmestyi? Noh, joka tapauksessa sain sen joululahjaksi ilmestymistä seuraavana jouluna, en ollut vilkaissutkaan aiemmin ilmestyneitä osia, sillä ne olivat mielestäni lastensatuja ja piste. Olin silloin kai viidentoista..? Meillä oli kuitenkin kaikki osat koska isäni oli kiinnostunut niistä yritettyään saada pikkuveljeäni lukemaan. Velvollisuudentunnosta siis pari viikkoa joulun jälkeen tartuin huokaisten viisasten kiveen. Ja siinä se oli. Olen aina ollut tosi hidas lukija, mutta silloin meni kaikki neljä kirjaa parissa viikossa. Viidettä osaa en malttanut odottaa suomeksi ...mikä oli loppupeleissä erittäin hyvä asia, yllätyin kuinka paljon parempi se on alkuperäiskielellä. Ei ehkä täysin liity asiaan, mutta olen kuullut muilta että FK todella olisi ollut huonommin suomennettu kuin aiemmat osat? Itse olen lukenut englanniksi vain sen, joten en osaa sanoa.
Seuraava jouluhan on jo heinäkuussa.:)
Mun silloinen luokanope luki sitä sillo ekan luvun verra koulussa ja sit sen jälkeen kysy kuka haluis lukee sen ite. Meitä kiinnostuneita oli viisi ja meidän piti vetää pitkää tikkua. Minä voitin ja siitä asti oon ollu koukussa Pottereihin..
... olin vissiin 9 paikkeilla tai jotain...
Mä ajttelin aina ennen et voi vitsi kuin tyhmä kirjasarja, että joku jaksaa kijottaa jostain velhoista!!
Mut sitte sain mun kummeilta sen viisastenkiven joululahjaksi, ja luin sen, mun mielipiteet muuttu aivan täysin, ja nyt oon Potter-Hullu
Joskus näin jonkun jutun telkkarissa ja ajattelin, että ompa joku piirtänyt rumat kansikuvat noihin kirjoihin, sitten näin mainoksen elokuvasta ja kiinnostuin.
Minä menin kaverini kanssa katsomaan ekaa elokuvaa taisin olla 19 vuotta. No se oli miun mielestä aivan mahtava, sitten siinä kului aikaa ja joulun aikaan satuin lukemaan Taru sormusten herrasta kirjaa, mulla meni puol vuotta sen lukemiseen.
No sitten miun kaverini sai kaikki neljä Potteria itselleen, ja minä sain lainata viisasten kiven, sillon olin 20 vuotta, minä olin innoissani kun ei tarvinnu lainata kirjastosta, kun mulla kestää lukihäiriön takia lukeminen äärettömän pitkään. Siinä sitten luin sen kirjan noin kolmessa päivässä, mikä on mulle varsinainen saavutus, siinä sitten arvelin, että tää on aivan mahtava kirja ja sain kaverilta kolme muutakin kirjaa lainaksi, luin ne noin kahdessa viikossa. Jostain syystä luen Pottereita nopeammin kuin muita kirjoja. :) Ostin sitten viidennen kirjan englanninkielisenä, joka oli aivan järjetöntä, kun en oo koskaan oppinu englantia lukihäiriön takia. :P No sitten kun viideskirja ilmestyi suomeksi, olin kaverini kanssa kirjakaupan ovella ensimmäisten joukossa. :)
Nyt mulla on kaikki kirjat ja elokuvat, samoin Huispaus kautta aikojen ja Ihmeotukset ja niiden olinpaikat, (en oo varma kirjotinko nimen oikein).
Sain myös veljeni ja äitini kiinostumaan kirjoista, nyt ärsyttää, kun äiti on lukenut vasta kolme ensimmäistä, eikä ala lukea neljättä. Yksi miun kaveri arveli, ettei varmaan ikinä lue niitä kirjoja, kun se on kauhea realisti, mutta viime kesänä sain sen suostumaan lukemaan ja nyt se on aivan haltioissaan Pottereista.
Okei taisi tulla aika pitkä selitys, mutta minkäs minä sille voin, että Pottereitten takia tekee mieli vaan kirjoittaa ehtimiseen. Ai niin ja pienenä minä inhosin lukemista ja kirjoittamista, sen lukihäiriön takia, ja Pottereiden takia olen varsinainen lukutoukka nykyään, minä en voisi enää elää ilman kirjoja, jos joku aikoo antaa mulle perinnön, niin minä kysyn vain onko sillä kirjoja, muuta minä en tarvitse. :) :P :) :P
..tai oikeestaan luokkakaverille, joka Viisasten kiven open kouraan tyrkkäsi. Elikkäs joskus ykkös-kakkos luokalla ope luki meille lähes joka päivä tunnin jotain kirjaa, ja sitten eräs luokkalaisen pyysi, että ope lukisi seuraavaksi sen Potterin. Ja onneksi lukikin, sen tuloksena lähes koko luokka taisteli kynsin hampain kirjaston Potter-kirjoista. :D Ja minä jäin totaalisesti koukkuun, kuten arvata saattaa.
Kaveritkin pitävät yhä edelleen Pottereita ihan hyvinä kirjoina, mutta kellekkään muulle minun tuntemalleni ei tällaista pakkomiellettä ole niistä kirjoista tullut ^^
Ja tähän loppuun: Kiitos, rakas 1-4 luokan opettajani. Katsoit minua usein todella rumasti, mutta saitpahan minut ajoissa tajuamaan Potterit..:)
Niin minä sain ensimmäisen potterini v.2002 No silloin kun vitos kirja ilmestyi kirjatorilla oli mainos jossa luki:kaikki potter-kirjat nyt vain 12.90 kpl!No menin ostamaan muutkin ja sain tietää erään hauskan asian...Äitini oli tilannut minulle Potter vitosen ja sain sen samana päivänä!!
No joskus 2 tai 3 vuotta sitten vielä ajattelin, että Harry Potter-kirjat on jotain lasten/nuorten muotihömpötystä enkä tajunnut yhtään, että mitä ihmeelistä jossain Potter-kirjoissa on ja miksi niistä puhuttiin niin paljon. Joskus reilut vuosi sitten lainasin kuitenkin sattumalta kirjastosta äänikirjana kirjan "Harry Potter ja salaisuuksien kammio" ja sen läpi kuunneltuani olin myyty, ryntäsin heti kirjastoon ja lainasin kyseisen kirjan kirjana. No nyt olen lukenut kaikki tähän mennessä Suomeksi ilmestyneet Potter-kirjat ja täytyy sanoa, että parenpia kirjoja saa hakea! Aina kun olen saanut yhden kirjan luettua, niin on ollut pakko aloittaa heti samana päivänä tai viimeistään seuraavana päivänä seuraavan kirjan lukeminen, on vain ollut ihan pakko saada tietää, että mitä Harrylle tapahtuu seuraavassa luvussa tai kirjassa :-)