Osaako kukaan sanoa, miten periminen menee tässä tapauksessa: Olen naimisissa miehen kanssa, jolla on edellisestä avoliitosta tytär. Nyt odotamme yhteistä lasta. Miten kävisi, jos mieheni yhtäkkiä kuolee, joudummeko yhteisen lapsen kanssa kodittomiksi, koska mieheni tytär mistaa isänsä perintönä osan kodistamme, vai onko minulla ja yhteisellä lapsellamme oikeus asua tässä kodissamme kunnes minä kuolen? Lisäksi olen miettinyt, miten periminen menee. Periikö miehen tyttö koko isänsä osuuden vai jakaako hän sen perintöosuuden meidän yhteisen lapsemme kanssa?
Periminen
Hansu
141650
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos miehesi kuolee sinä perit omaisuudesta puolet, ja lapset puoliksi sen toisen puolikkaan. Elikkä miehesi lapsi perii 1/4 osan perinnöstä. Paitsi voihan miehelläsi olla takataskussa testamentti, joka antaa tälle lapselle enemmän.
Ei mene noin. Aviovaimo ei peri mieheltään mitään, vaan rintaperilliset eli lapset perivät puoliksi (tässä tapauksessa) kaiken. Mutta, ennen perinnönjakoa tehdään omaisuuden ositus samaan tapaan kuin avioerotilanteessa. Eli saat avio-oikeuden nojalla puolet asunnostanne (jos omistatte asunnon puoliksi, saat käytännössä oman osuutesi), ja lapset perivät miehen puoliskon puoliksi.
Leskellä on oikeus asua asunnossanne niin kauan kuin haluat, jos ei ole muuta asuntoa. Eli miehesi lapsi ei voi myydä asuntoa "altanne". Mutta jos haluat jossain vaiheessa muuttaa, niin silloin joudut maksamaan miehen lapsen "pois".
Kannattaa varmasti miettiä keskinäistä testamenttia, jolla voitte pienentää lapsien osuutta omaisuuteenne tässä elämänvaiheessa.
Vielä keskinäinen testamentti?
Miehen tyttärelle jää loppupeleissä käteen 1/4 osa koko asunnon arvosta, kun taas pariskunnan yhteinen saa 3/4?
Mies voisi testamentata omasta osuudestaan puolet vaimolle, jolloin miehen kuollessa lapset jakavat keskenään 25%.
Mutta tällöinhän loppupeleissä, eli silloin, kunnes ap.kirjoiitajan "pää katuu", hänen lapsensa perii alkuperiäisen asunnon arvosta 87,5%.
Jos olisin ko. mies en todellakaan suostuisi arvottamaan lapsiani näin.
Minä tunnustan tyhmyyteni mutta en ymmärrä, miten tämä mies arvottaa lapsensa eri arvoiseen asemaan?
Siis:
aviopari omistaa asunnon.
mies kuolee
vaimo saa osituksessa puolet asunnosta
toinen puoli, eli se miehen "osuus" jakautuu tasaisesti kaikkien lasten kesken.
lapsi on siis kaksi. molemmat lapset saavat siis isänsä omaisuudesta/perinnöstä puolet.
Mitä epätasa-arvoista siinä on?
Lapsillahan on tasan samanlainen perintöaoikeus myös äitinsä omaisuuteen äidin kuoltua. Kumpikin lapsi perii siis myös oman biologisen äitinsä.
Ehkäpä tämän miehen tyttärellä on äiti, joka on paljon varakkaampi (perittävää omaisuutta enemmän arvosta) kuin tämä mainittu nykyinen vaimo.
Silloin tytär perii enemmän, koska perii myös äitinsä että myös isänsä...
Juttu on juuri niin, että miehen tytön äiti omistaa yksin vastikään rakennetun omakotitalon eikä aio enää muita lapsia hankkia. Siispä miehen tyttö saa sen yhden talon kokonaan. Mutta eipä se minua haittaa, vaikka miehen tyttö saisi tästäkin talosta 1/4. Vaikka tällöin miehen tyttö perii kaikkein eniten. ;) Toisaalta itse olen perimässä oman isäni ja äitini kautta yhden kokonaisen ja kolme puolikasta taloa (nämä on testamentattu ja jaettu etukäteen sisareni ja minun kesken). Nämähän ilmeisesti, mikäli emme myy, siirtyvät sitten minun lapselleni.
Siis vaimo ei peri yhtään mitään. Mutta saa kuolemantapauksessa avio-oikeuden nojalla 50 % asunnosta (vaikka mies omistaisikin koko asunnon). Eli lapsille jää jaettavaksi se toinen 50 %.
Ja TOTTA KAI KANNATTAA TEHDÄ KESKINÄINEN TESTAMENTTI. Ilman testamenttia tämän tapauksen vaimo ei PERI yhtään mitään mieheltään. Mutta keskinäisen testamentin nojalla vaimo perisi puolet tuosta miehen 50 prosentista (lapsilta ei voi viedä lakiosaa). Eli vaimo saisi omistukseensa 75 % koko asunnosta, ja lapsen jakaisivat puoliksi lopun!
Antaisin neuvona Hansulle, että varaa aika lakimieheltä ja käykää miehesi kanssa keskustelemassa tilanteestanne. Tälläkin palstalla on moni ymmärtänyt asian väärin, mutta lakimies osaa asianne hoitaa ja kertoa teille eri vaihtoehdoista, asiantuntevasti. Omaisuutenne kannattaa turvata ensisijaisesti toistenne käyttöön kuolemantapauksessa. Lapsenne (ja se au-lapsi) saavat kyllä osuutensa aikanaan. Keskinäinen testamentti turvaa paremmin molempien taloudellisten asemaa kuolemantapauksen sattuessa.
Koska se miehen lapsi edellisestä liitosta tulisi huomattavasti epätasa-arvoisemmin kohdelluksi lopullisessa pesänjaossa.
Puoliso ei peri, vaan omistaa sen 50% avio-oikeudella.
Näin ollen kaksi lasta perivät kokonaisarvosta 25% kumpikin.
Jos vielä tehtäisiin keskinäinen testamentti isän omaisuudesta, jolloin vaimo perisi puolet miehen omistamasta, eli 25% kokonaisarvosta, lapset jakaisivat 25% kokonais arvosta.
Lapsilla on eri istä, joten miehen lapsi jäsi pahasti tappiolle.
Itse en ainakaan suostuisi moiseen.
Olette naimisissa.
Jos miehesi kuolee, leskelle jää käyttöoikeus asuntoon.
Ette siis joudu muuttamaan.
Eli.
Esimerkki.
Oletetaan, että teillä ei ole avioehtoa, eikä muitakaan testamentteja. Mutta olette siis naimisissa.
Teillä on asunto.
Molemmat omistavat tilanteessa asunnosta 50%.
Miehen kuollessa et peri hänen osuudestaan mitään, ilman testamenttia, eli mieheltä jäävä 50% menee tasan hänen kahdenlapsensa kesken.
Näin olen miehen tyttären osuus on aunnosta siinä vaiheessa 1/4.
Sinulla on lain suoja asua asunnossa, halutessasi kuolemaasi saakka.Ns. hallintaoikeus.
Vasta, jos esim. päätät muuttaa ja myyt asunnon, siinä yhteydessä sinun pitää tuo tyttären osuus maksaa hänelle.
Selvittikö yhtään?
vastaukset selvittivät. Kiitos. :)
Viedään nyt sit tätä keskustelua vielä pidemmälle...
Entä jos käykin niin, että esim. onnettomuudessa kuolee miehesi ja yhteinen lapsesi tai yhteinen lapsenne kuolee ennen miestäsi. Eli sinä jäät yksin.
Silloin käsittääkseni, sinä saat avioliiton osituksen kautta 50 %, mutta miehesi koko omaisuus menee edellisestä liitosta syntyneelle lapselle.
Eli kannattaa todellakin miettiä sitä testamentin tekoa tai muutoin saattaa käydä niin, että yhteisestä omaisuudestanne puolet menee muualle.
Ei teillä ole mitään hätää, kun olette naimisissa. Sinä saat pitää oman 50% omaisuudesta ja perit miehesi 50%:sta oman osasi. En nyt muista kuinka suuri tämä osuus on. Lapset perivät sitten sen lopun. Kummatkin saman verran.
Me mentiin naimisiin ensinnäkin siksi, että rakastamme toisiamme ja toiseksi siksi, että perimisjärjestys on näin parempi. Meillä on mieheni kans yhteistä omaisuutta. Jos minä olisin kuollut niin minut olisi perinyt minun vanhemmat ja jos taas mieheni olisi kuollut niin hänen lapsi olisi perinyt hänet. Minä olisin siinäkin tapauksessa saanut pitää oman osuuteni yhteisestä omaisuudesta.
Laki kuitenkin on sellainen, että lapsi saa oman lakiosuudensa oli se sitten mistä avioliitosta vaan. Lakiosuutta ei voi ottaa pois. Tuskin kellään on kuitenkaan sellainen tarkoitus. Siis tehdä lapsesta perinnötöntä.
Aviopuolisot eivät peri toisiaan, mikäli on olemassa rintaperillisiä.
Vaimolle jää oma 50% ja miehen osuus 50% menee tasan lasten kesken, ellei minkäänlaista testamenttia ole tehty.
Täytyy ihmetellä miksi joku olettaa että uusperheessä lapset eivät olisi eriarvoisessa asemassa perimisen suhteen? Minä olen miestäni rikkaampi huomattavasti, meillä yksi yhteinen ja miehellä 4 omaa lasta.
Meillä ei ole, eikä tule yhteistä omaisuutta koska minä en halua perintönä jättää omaa omaisuuttani vieraille/vieraaseen sukuun. Siksi en mene edes naimisiin. Yhteinen lapsemme perii minut kokonaan, testamentissani on lisäksi legaatti joka estää isää perimästä tytärtään jos kävisi niin että minä olisin kuollut, tytär kuolisi, silloinhan isä perisi ja lopulta isän "aiemmat" lapset perisivät hänet (eli siis minun omaisuuteni, isällä ei ole omaisuutta). Toisinsanoen legaatin mukaan tyttäreni jälkeen (jos ei hänellä ole lapsia) hänet perii veljen tyttäreni tai veljen tyttären lapset. Mutta miehelleni jätän hallintaoikeustestamentin, eli takaan hänelle kodin ja samat asiat kuin nytkin, mutten omistusoikeutta johtuen juuri noista aiemmista lapsista, joista toki pidän, mutten koe asiakseni jättää omaisuuttani heille.
En pode tästä mitään omantunnontuskia ja minusta on ihan sairasta edes ajatella että jättäisin sukuni rahat vieraille lapsille jotka eivät ole niitä mitenkään ansainneet, varmaan jokainen normaali/terve ihminen ajattelee näin. Jokaisella lapsella on OMAT biologiset vanhempansa jotka hän perii, eiköhän tässäkin ketjussa ole sitä juuri ajettu takaa.Esimerkkitapauksessa perimisprosentti on lainmukaan ihan oikein.