Listaan omia kokemuksia niistä on myös apua näkemään todellisuutta. Tämä oireyhtymä on todellinen olin syvästi siinä 3kk kohdalla. Raittius määritetään tunne-elämän eheytymisenä kuivahuikka taas juomattomuuden haasteellisuutena. Tämä taas on syvempi oireyhtymä. Käsittääkseni monelle konkarille tätä tulee pitkänkin raittiin ajan jälkeen, mutta se on lievempää ja helpompaa tunnistaa käsitelläkseen sen.
-Tekosyiden pakonomainen etsiminen/keinottelu = kertakaikkiaan niitä ajatuksia ei voi hallita. Selviytymisvaiheessahan kaikki on "ei enää koskaan" se on se nöyrä vaihe. Kaava:
Putki,nöyrä,kuiva
-Marttyyri tunnetilat: Voi kun mulle on tapahtunu sitä tätä tota. Angsti on loputonta kaikesta. Hoidossa olleet/muut on hylänneet mut ja ne viettää mukavaa aikaa yhdessä. Niitä ei haittaa mun poissa olo ne on unohtaneet mut. Ne on sitä ne on tätä. Oikeesti se olen MINÄ joka olen välejä katkaissut mut on messiin pyydetty MONESTI"Sekin tyttö joka ei oman rikkinäisyytensä takia halunnu edetä mihkään iskee nyt muuta toipuvaa sielä". No niin varmaan!!
-Helvtinmoinen katkeruus muita ihmisä/asioita kohtaan. Muut saa elämää järjestykseen. Koko maailmalla menee hyvin kaikki saa kaiken mitä ei itellä ole. Kaikilla on sitä tätä tota kouluu, ferrarii, työtä, helppo elämä jne jne. Mulla päihteet vei mahdollisuuksia ei muu. Ja mulla on niitä vielä jos ite haluan ja uusi elämän suunta lähtee musta itsestä se on mahdollinen
-Ärtyneisyys kaikesta: Kohdistuu useasti muita kohtaan. Huonon itsetunnon omaavana kärsin useasti harhaluuloisuudesta (perus päihderiippuvuudessa). Mulle on kauheeta se jos jotkut vilkaiseekaan esim autosta, kaupassa yms. Varsinkin jos on tietty mielentila päällä ja se kurja on useesti melkein aina. Silloin lähtee kaikki demonit ja ajatukset jyllää: "noi nauraa mulle". Kiukku julkisilla paikoilla ihmisiä kohtaan on asiasta kuin asiasta. Asiallisetkin ihmiset koen uhkana. Koen oikeestaan kaiken sosiaalisen uhkana. Lisäksi jatkuva raivohulluus kohtauksineen ja vihana rassaa loputtomiin.
Kyllästyminen/turhautuminen: Arkeen ja päivien sisältöön Olen liikunnallinen ihminen ja suht hyvässä kunnossa. Olen palannut päihteisiin koska herkuttelin, peilistä muka naamaa turvottaa tai näytän huonolta tiettyinä päivinä. "Eihän mitään tuloksia ole tullut, tää on ihan turhaa, ei musta ollut toteuttamaan tätäkään treeniä (jatkuvaa sellaista)". Eli melko suorituskeskeistä. On alkanut kyllästyttää ja vtuttaa. Treenaaminen on siinä kohtaa pakkopullaa Olen tietoinen liikuntariippuvuudesta ja syömishäiriöstäni jotka kävelee käsikädessä alkoholismin kanssa. Se on suht pakonomaista. Myös tietyt ihmiset silloin aikoinaan moittiessa mua sai muhun sen, että KUKAAN ei saa enää arvostella mitenkään. Pitää olla kokoajan kunnossa ja liikkeellä.
Käyttäytymiseni näkyy: Vihainen ilmeeltä paljon, Hermostuneisuutena, ärtyisä, joskus ehkä raivoomista kunnolla, ahdistunut josta oireena silmien kostuminen, jalkojen vatvominen, ajattelun heikkeneminen, pakkoajatukset: miljardi syytä pyörii päässä, pakonomainen toiminta esim soittaa samoja biisejä, tietty tapa puhua (todella vttumainen), arvostelevuus, kiukuttelu (aivan kuin lapsi joka ei saanut karkkipussia), jatkuva tupakointi.
-Tekosyiden pakonomainen etsiminen/keinottelu = kertakaikkiaan niitä ajatuksia ei voi hallita. Selviytymisvaiheessahan kaikki on "ei enää koskaan" se on se nöyrä vaihe. Kaava:
Putki,nöyrä,kuiva
-Marttyyri tunnetilat: Voi kun mulle on tapahtunu sitä tätä tota. Angsti on loputonta kaikesta. Hoidossa olleet/muut on hylänneet mut ja ne viettää mukavaa aikaa yhdessä. Niitä ei haittaa mun poissa olo ne on unohtaneet mut. Ne on sitä ne on tätä. Oikeesti se olen MINÄ joka olen välejä katkaissut mut on messiin pyydetty MONESTI"Sekin tyttö joka ei oman rikkinäisyytensä takia halunnu edetä mihkään iskee nyt muuta toipuvaa sielä". No niin varmaan!!
-Helvtinmoinen katkeruus muita ihmisä/asioita kohtaan. Muut saa elämää järjestykseen. Koko maailmalla menee hyvin kaikki saa kaiken mitä ei itellä ole. Kaikilla on sitä tätä tota kouluu, ferrarii, työtä, helppo elämä jne jne. Mulla päihteet vei mahdollisuuksia ei muu. Ja mulla on niitä vielä jos ite haluan ja uusi elämän suunta lähtee musta itsestä se on mahdollinen
-Ärtyneisyys kaikesta: Kohdistuu useasti muita kohtaan. Huonon itsetunnon omaavana kärsin useasti harhaluuloisuudesta (perus päihderiippuvuudessa). Mulle on kauheeta se jos jotkut vilkaiseekaan esim autosta, kaupassa yms. Varsinkin jos on tietty mielentila päällä ja se kurja on useesti melkein aina. Silloin lähtee kaikki demonit ja ajatukset jyllää: "noi nauraa mulle". Kiukku julkisilla paikoilla ihmisiä kohtaan on asiasta kuin asiasta. Asiallisetkin ihmiset koen uhkana. Koen oikeestaan kaiken sosiaalisen uhkana. Lisäksi jatkuva raivohulluus kohtauksineen ja vihana rassaa loputtomiin.
Kyllästyminen/turhautuminen: Arkeen ja päivien sisältöön Olen liikunnallinen ihminen ja suht hyvässä kunnossa. Olen palannut päihteisiin koska herkuttelin, peilistä muka naamaa turvottaa tai näytän huonolta tiettyinä päivinä. "Eihän mitään tuloksia ole tullut, tää on ihan turhaa, ei musta ollut toteuttamaan tätäkään treeniä (jatkuvaa sellaista)". Eli melko suorituskeskeistä. On alkanut kyllästyttää ja vtuttaa. Treenaaminen on siinä kohtaa pakkopullaa Olen tietoinen liikuntariippuvuudesta ja syömishäiriöstäni jotka kävelee käsikädessä alkoholismin kanssa. Se on suht pakonomaista. Myös tietyt ihmiset silloin aikoinaan moittiessa mua sai muhun sen, että KUKAAN ei saa enää arvostella mitenkään. Pitää olla kokoajan kunnossa ja liikkeellä.
Käyttäytymiseni näkyy: Vihainen ilmeeltä paljon, Hermostuneisuutena, ärtyisä, joskus ehkä raivoomista kunnolla, ahdistunut josta oireena silmien kostuminen, jalkojen vatvominen, ajattelun heikkeneminen, pakkoajatukset: miljardi syytä pyörii päässä, pakonomainen toiminta esim soittaa samoja biisejä, tietty tapa puhua (todella vttumainen), arvostelevuus, kiukuttelu (aivan kuin lapsi joka ei saanut karkkipussia), jatkuva tupakointi.
Vastaukset 6
Vanhimmat
AA-seuroissa on näköjään tullut penkkiä kulutettua...
No olen minä myllyhoidon käynyt. Ja se ohjas AA-ryhmiin.
Sulla menee sitten näemmä hyvin, kun olet palannut takaisin luonnolliseen tilaasi inhottavasta juomattomuudesta.
Uskomattoman+mielenkiintoinen+juttu+tämä+alkoholismi.+29+vuotta+olen+juonut+41+vuotiaana.+Ensimmäiset+kännit++siis+12+vuotiaana+96%+pirtulla.+Juomis+putkia+ei+ole+koskaan+ollut+nìin+tasaisesti+olen+ryypännyt.+15++viimeistä+vuotta+olen+jotenkin+tiedostanut+ja+myöntänyt+että+olen+alkoholisti.+Juominen+koko+ajan+vähentynyt.+Ja+nyt+sitten+alkoi+tämä+kuiva+humala.+6+vuotta+tunne+elämän+ongelmia+käsitellyt+aina+välillä+ja+nyt+niitä+käsittelen+joka+päivä.+Olen+itsekäs+ja+syvästi+traumatisoitunut+täynnä+padottuja+tunteita+oleva+papupata.+Siirtänyt+alkoholismin+elämän+sukupolvilta+toisilleen.+
Kaikki nuo angstit loppuvat hiljalleen kunhan lopetat alkon käytön. Ensin 1 kk ilman, sitten puoli vuotta, sitten vuosi. Kun olet ollut 2 vuotta raittiina, olet jo päässyt pahimman yli ja elämässäsi on paljon positiivisia asioita. 5 vuotta kuulumma kestää etyä aivot ovat palautuneet normaaleiksi.
Olet ilmeisesti 23 vuotias.
Voi kunpa minä olisin vielä.
T. 50 v.
22 vee olen. Täytän Marraskuussa siis.