Omaishoitaja ja palvelunohjaaja.

En ole oikea vastaaja sinulle, mutta vastaa kuitenkin....
En ole koskaan pyytänyt mistään apua tai neuvoja, kun en ole virallisesti omaishoitaja.
En halunnut siihen sitoutua, koska arvasin lukemieni juttujen perusteella ja muutenkin että siitä tulisi helvettiä joka tapauksessa, josta ei irtikään pääse, kun omat voimat pettää.
Olen asiaa seurannut kuinka äärettömän vähän omainen saa tukea ja neuvoa.
Omaisellani käy nyt kotihoitokin. Senkin teoriajutut ei paljon kiinnosta, kun käytäntö vaikeuksineen tulee vastaan joka päivä.

Kun ei mitään vastausta saa (kotihoidosta) eikä kukaan vastaa, olen todennut toimivaksi keinoksi ottaa yhteyttä yhtä tai kahta astetta ylemmäksi. Se toimii. Sen enemmän vastuuta kantavan on pakko patistaa alaistaan, muuten menee oma uskottavuus.
Suosittelne sinuakin kysymään ylemmältä taholta, mitä voisit tehdä, kun vastausta ei tule sieltä, mistä pitäisi. todennäköisesti tulee vauhtia asiaan.

Eräs ystäväni on virallisesti omaishoitaja. Hän kertoi, että sen jälkeen kunsopimus tehtiin,
hän jäi aika lailla heitteille. Hän luuli jotain tukea saavansa hoidettavan terveyasioissa.
Yhteiskunta luistaa. Ne yhteiskunnan edustajat luistaa, kun on taas "säästetty rahaa" ja onnistuttu saaman joku hyväuskoinen ottamaan (usein) laitoshoitoa tarvitseva omainen vastuulleen.

Toivon, että saat asiat järjestymään !
Jaksamista ja mielenrauhaa sinulle !

Samassa junassa aloittajan kanssa.
Voin kertoa, että mitään apua ei tämä palveluohjaaja sinulle anna. Minä yritin ja suurin toivein esitin hänelle asiani...mutta aivan turhaan.

Älkää luottako asioissa muuhun kuin itseenne.

Ei ole hääppöisiä kokemuksia niistä palveluohjaajista mitä on ollut muutaman vuoden sisään tämän hetkisen hoidettavani asioita hoitamassa. Eivät ole vaivautuneet edes kertaakaan ilmoittamaan, ett asuinalueellamme on palveluohjaaja vaihtunut, monesti tuntenut itsensä idiootiksi, kun on soittanut aiemmin annettuun numeroon ja luurin päässä oleva henkilö suurinpiirtein äsähtää mulle ja tokaisee ettei enää hoida alueemme asioita ja antaa uuden henkilön nimen ja numeron mihin soittaa. Noin neljän vuoden sisään on jo viides palveluohjaaja menossa. Ei yksikään ole ollut kiinnostunut miten mä pärjään vaikealuontoisen hoidettavan kanssa, olen apua pyytänyt tilanteeseen, mutt ei ole annettu. Väsymyksestäni olen jokaiselle maininnut, eipä se ole heitä kiinnostanut. Nyt olen apua tilanteeseen saanut, mutt siitä kiitos ei todellakaan kuulu palveluohjauspuolelle vaan terveyskeskuksen muistihoitajalle, joka kuunteli mua. Hän se sai asiat menemään eteenpäin, varasi ajan lääkäriin, joka myös kuunteli mua. Kun lääkäri kysyi multa, onko meillä kotihoitoa apuna, sanoin ettei ole. Lääkäri kysyi ettenkö ole sitä kotihoitoa katsonut tarpeelliseksi vielä, niin piti sanoa niinkuin asia oli eli palveluohjauspuoli ei ollut halunnut sitä meille antaa, kun heidän mielestä meillä ei ollut tarvetta sille. Lääkärin lähetteellä hoidettavani kävi sairaalassa osastolla, jossa arvioitiin hänen vointinsa jne.. Sairaalalääkärin kautta rupes kotihoito käymään ja voin sanoa ettei turhan takia niitä käyntejä myönnetty. Hoidettavani vaikealuontoisuus vaan paheni muistisairauden edettyä ja kotihoitokin näki ettei hän ole mikään helppo hoidettava ollut luonteensa perusteella. Sellanen juttu palveluohjaajasta, ett kun ilmoitin hänelle, ett sairaalan kautta on luvattu kotihoito, niin ensimmäiseksi tämä sanoi, ett minkä takia ja kun kerroin, ett miks oli annettu, niin seuraavaks tokaisi, ett sehän maksaa. Mä siihen, ett kaikki muukinhan maksaa, mutt kun ei enää pärjää ilman apua. Eihän mikään apu ole ilmaista ollut, vuorohoidossakin joutuu maksamaan niistä kolmesta lakisääteisestä vapaapäivästäkin, ei nekään ilmaisia ole vaikka saisivat kyllä olla. Ainoa mitä ilmaiseksi on saatu, on ne kaupungin muistisairaalle myöntämät pari vaippaa päivää kohden ja niitäkin vois antaa enemmänkin, ei ne kaks vaippaa päivää kohden riitä monellekaan. Jostain lukenut, ihan virallisilta sivuilta, ettei vaippojen määrää sais rajoittaa vaan niitä pitäis antaa tarpeen mukaan, mutt kun meidän kaupunki on tunnettu siitä ettei vanhustenhoito ja hyvinvointi ole kovin korkealle arvostettua. Täällä pistetään rahaa mieluummin vaikkapa valoteoksiin kuin vanhustenhoitoon. Ja täällä lopetetaan liukuhihnalla hoivapaikkoja, koska niille ei kuulema ole tarvetta, mieluummin petikuntoiset vanhukset hoidatetaan kotioloissa. Mulla on kokemusta tämän kaupungin palveluohjauspuolesta jo useammalta vuodelta ja kahden hoidettavan kohdalta. Ensimmäisen hoidettavan kohdalla jo opin ettei kaupunkimme palveluohjauspuolelta apua saa ja annettuihin lupauksiin ei kannata luottaa. Silloinen palveluohjaaja oli luvannut pistää hoidettavan jonottamaan paikkaa päivätoimintaan, paperille oli asian laittanut, mutt eipä ollut jonoon hoidettavaani laittanut. Hän pimitti tiedon omaishoitajan lakisääteisistä vapaapäivistä ja vuorohoitosysteemistä, erään tuttavan kautta kuulin, ett sellanen oli edes olemassa. Kun sama henkilö kävi toisen hoidettavan osalta sopimassa omaishoitajuudesta ja tekemässä palvelusuunnitelmaa, niin hänellä meni ilme vinoksi, kun itse otin puheeksi ne vapaapäivät ja vuorohoitohomman, kai ajatteli, ett pitääkö ne näin alussa jo ottaa käyttöön, mutt kun ne vapaapäivät on laissa mainittu, niin eipä hän voinut vastaan nikotella.
Oikeasti olen sitä mieltä ettei kenenkään kannata ruveta omaishoitajaksi, siinä menettää vaan terveytensä ja yhteiskunta ei todellakaan helpolla apua ole antamassa vaikka polvillas rukoilisit.
Onneks oli muu taho jolta sain avun, jos palveluohjaajalta olisin sitä pyytänyt, tuskin olisin vieläkään apua saanut ja tilanteeni voisi olla paljon rankempi ja synkempi kuin nyt. Ei palveluohjauspuoli auta vaan ne ohjaa sut hakemaan apua muilta kuin heiltä, ei heidän tehtävä ole auttaa vaan kehottaa ostamaan apu yksityisiltä palvelutuottajilta. Jossain olen nähnyt maininnan sellasesta asiasta, ett palveluohjaajat sais jotain ekstraa, kun kieltävät apuja omaishoitajilta, en yhtään ihmettelis vaikka se totta olis, on sen verran monesti annettu kieltäviä vastauksia avunpyyntöihin.

On olemassa omaishoitajaliitto, josta kysyä neuvoja sekä antaa sitä kautta viestiä päättäjien puoleen. Itse olen ollut töissä omaishoitajien sijaishoitopalveluissa, jota yhdistystä ei enää ole.

Tiedän että tosi monet omaishoitajat uupuu taakkansa alle.
Se että ihminen on24h/7pv joskus todella vaikean sairaan kanssa, vaikeus voi olla vaikea sairaus hoidettavaksi, ihan petipotilaanakin tai sairaan omaisen luonne, josta kirjoitettiin , kokee yksin jäämisen tilanteessa.
Omaishoidon tuki sinäänsä mielestäni on vähäinen, koska omaishoitaja todella huolehtii ympärivuorokautinen potilaasta. Nhkkuenkin jopa koiranunta kuulostellen tilannetta jopa unien läpi.

Sinäänsä aikaa on jo mennyt tuosta työpanosta, mutta luulisin että omaishoitajien liiton kautta saat parhaiten tietoa laillisesta oikeuksista, palvelujärjestelmän tilanteesta ja miten kannattaisi parhaiten tilanteestasi toimia.