Miksi suomen radiot ei soita dancea

KLF oli aikoinaan legendaarinen kai puoliksi merirosvoradio :)
Ilmeisesti siihen taustaporukkaan liittyi jotain jänniteitä ettei saaneet jatkaa tai mitenkä meni

Ei soita

Sitä samaa poppia hekin soittavat enimmäkseen mitä muutkin suomen kanavat ainoa kanava on ylex joka soittaa dancea mutta sekin vain perjantaisin kun sieltä tulee Uuden tanssimusiikin lista ja siihen se sitten jääkin

Kyllä sea fm on paljon parempi on kuin muut kotimaiset mutta kyllä heiltäkin kaikki parhaat uudet dance biisit puuttuu omasta mielestä mitä taas ulkomaiden radiokanavat soittaa.

Kuuntelisit joskus vaikka venäläistä musiikkia se se vasta tusinajumputusta on

Virossa on kyllä hyvät kanavat kuten tuo mainitsemasi powerhit ja sitten myös NRJ 93.2 on tosi hyvä dance kanava suomen radiossa soitettava musiikki on lähinnä vain poppia. Miksi esim david guettan tuota uutta biisiä your love ei voida suomen radioissa soittaa onhan david guetta kumminkin yksi maailman suosituimmista artisteista tällähetkellä.

Sama ongelmanhan on myös yökerhoissa suomessa missä djt soittavat tätä samaa listapoppia vain mitä suomen radiotkin soittavat eivätlö edes djt voi soittaa dancemusiikkia vaikka kyseessä on paikka missä kuuluu tanssia. Alkaa vaikuttamaan siltä että dance musiikki on suomessa laitonta.

Löytyisi jostain tuo mikko syöpäsipilän sähköpostiosoite niin voisin kysyä häneltä helvetin yksinkertaisen kysymyksen eli tämän saman mitä aloittajakin kysyi. Ja kun tämä kyseinen jätkä päättää nämä mitä nelonen median kanavilla soi niin samalla kysyisin myös että onko hän tosiaan niin idiootti että päättää neljälle eri kanavalle täysin samat biisit soimaan vain eri järjestyksessä ja väittää niiden olevan erilaisia kanavia.

dsadsdsa kirjoitti:

Löytyisi jostain tuo mikko syöpäsipilän sähköpostiosoite niin voisin kysyä häneltä helvetin yksinkertaisen kysymyksen eli tämän saman mitä aloittajakin kysyi. Ja kun tämä kyseinen jätkä päättää nämä mitä nelonen median kanavilla soi niin samalla kysyisin myös että onko hän tosiaan niin idiootti että päättää neljälle eri kanavalle täysin samat biisit soimaan vain eri järjestyksessä ja väittää niiden olevan erilaisia kanavia.

Lue lisää

Kaikkien nelonenmedian henkilöiden sposti on [email protected]

Soittolistoja pystyi tekemään halvemmalla kuin tuottamalla ohjelmaa varten oman ohjelman teemaan sopivan biisilistan. Levy-yhtiöt kiittivät ja rahaa valui jälleen niiden taskuihin.

Samaan aikaan konemusiikki, joka ei ole ollut kaupalllisesti menestyvää, ei pääse eetteriin, koska sen soittaminen tarkoittaisi sitä että kuulijat kaikkoaisivat.

Tai siis sitä radioasemien pomot pelkäävät, koska levy-yhtiöillä on helevetisti valtaa! Eli he nojaavat monokulttuurin "turvallisuuteen", eivät taiteen tukemiseen tai uusien artistien tai tyylien esilletuomiseen.

Tässä on samanlainen ilmiö kyseessä kuin 90 luvun ravintoloissa. Kun menit tiskille ja pyysit kaljan. Sinä sait kaljan. Ei ollut väliä mitä lasissa oikeasti oli, kun se oli vain kaljaa. Kalja oli täsmälleen samaa aina. Se oli turvallista. Ja se johtui siitä että alkoholilaki oli erittäin tiukka ja uusia makuja ei saanut mistään.

Suomalaiset eivät tienneet että muutakin olutta oli olemassa kuin "yksi tuoppi, kiitos".

Aivan sama juttu kahvin kanssa. Kyllähän täällä kahvia sai. Kahvia oli muutamaa sorttia, presidenttiä, costa ricaa, tai kultamokkaa. Ei täällä kukaan tiennyt mistään lattesta, tai vastaavasta.

Kyse oli monokulttuurista. Sen sijaan että ruuan monokulttuuri hajosi kun rajat aukenivat, musiikin monokulttuuri on sementoitu ja se ei siitä enää hajoa mihinkään. Aikaisemmin levy-yhtiöt hallitsivat sitä kuka artisteista pääsi esittämään ja suosituksi. Nyt ne hallitsevat jo sitä mitä soitetaan, ei enää pelkästään radiossa, vaan koko mediassa.

Ennen MTVllä soitettiin musiikkia. Ei soiteta enää, sillä kanava kuolisi jos se joutuisi maksamaan rojaltit soittokerroista. Ennen oli sellainen ohjelma kuin Jyrki, tai Levyraati. Ei ole enää, kun ei ole rahaa syytää levy-yhtiöille!

Levy-yhtiöiden edustajilla on monopoli musiikista päättämiseen ja se vahvistaa asemaansa pakottamalla median toistoon. Ja nykyään monikansallisilla levy-yhtiöillä on niin paljon rahaa että ne voivat luoda huippuartistin pelkästään syytämällä rahaa ja vahvistamalla toistoa mediassa. Huippuartisteilla ei ole enää mitään tekemistä musiikin taiteellisten arvojen, eli melodia, soittotaidon tai minkään muun vastaavan kanssa. Jos haluat olla huippuartisti, sinulla täytyy olla valtava määrä rahaa jolla saat itseäsi toistettavan miljardeja kertoja.

Huippuartisti ei tarkoita enää mitään taiteellisesti arvokasta, vaan pelkästään sitä kuinka paljon levy myi.

Konemuusikoilla ei tule olemaan sellaista määrää rahaa että he voisivat saada radiot toistamaan itseään, ellei sitten ole joku konemuusikon irvikuva, jossa alakulttuurista on otettu yksi kiinnostava ote ja sen on liitetty pelkkään nykypoppiin. Erittäin hyvä esimerkki tästä on viisi vuotta sitten suosioon noussut Deep House. Se oli hyvää musiikkia, kunnes kaikki "huippuartistit" lisäsivät kyseiset rummut omiin biiseihinsä ja kutsuivat sitä epäsikiötä "deep houseksi". Vielä nykyäänkin kakarat luovat "deephouse" settejä esimerkiksi youtubeen ja kaikki setin biisit ovat raiskattua paskaa.

Aivan saman kohtalon koki se vuosikymmenen vaihteessa suosituksi noussut rumpupörinä, sekä hard style, sekä.... ja voit lisätä ihan minkä tahansa "huippusuosioon" nousseen tyylin, kunnes tullaan 90 luvun puolelle ja Trancen jälkeen lausutaan Drum'n Bass, joka oli käytännössä ensimmäinen raiskatuksi päätynyt konemusiikin tyyli.

Eikö muka esim armin van buuren tai r3hab oisi kaupalisesti menestyvää musiikkia kun ovathan he kumminkin yksiä maailman suosituimpia artisteja kuitenkin kaikista muista maista paitsi suomesta löytyy radiokanavia jotka soittavat dancea. ei ainakaan ylellä olisi rahasta kiinni kun rahaa tulee jokatapauksessa vaikka kukaan ei kuuntelisi heidän kanavia.

soittaisiedesyle kirjoitti:

Eikö muka esim armin van buuren tai r3hab oisi kaupalisesti menestyvää musiikkia kun ovathan he kumminkin yksiä maailman suosituimpia artisteja kuitenkin kaikista muista maista paitsi suomesta löytyy radiokanavia jotka soittavat dancea. ei ainakaan ylellä olisi rahasta kiinni kun rahaa tulee jokatapauksessa vaikka kukaan ei kuuntelisi heidän kanavia.

Lue lisää

Kyllä se on ainakin ulkomaiden radiokanavat soittavat heidän biisejään ja hyvin pärjäävät mikälie sitten suomessa syynå kun ei voi soittaa kun poppia eikö yhtiöt sitten anna muuta soittaa.

soittaisiedesyle kirjoitti:

Eikö muka esim armin van buuren tai r3hab oisi kaupalisesti menestyvää musiikkia kun ovathan he kumminkin yksiä maailman suosituimpia artisteja kuitenkin kaikista muista maista paitsi suomesta löytyy radiokanavia jotka soittavat dancea. ei ainakaan ylellä olisi rahasta kiinni kun rahaa tulee jokatapauksessa vaikka kukaan ei kuuntelisi heidän kanavia.

Lue lisää

Hehän ovat olleet kaupallisesti menestyviä. Armin van Buuren kävi soittelemassa jo 90 luvun lopulla ja on eittämättä yksi maailman suosituimmista ja halutuimmista, jne.

Ongelma on sellainen että yksittäiset biisit joita listalta soitetaan, ei ole vielä sitä että soitettaisiin konemusiikkia tai dancea tässä tapauksessa.

Tilanne on nykyään sellainen että levy-yhtiöt tuottavat valtavalla rahamäärällä jonkun artistin mediaan. He tyrkyttävät kyseistä artistia mediaan, vaikka artisti ei olisi vielä viikkoa aikaisemmin tehnyt mitään "uransa" eteen.

Rahalla saa ja hevosella pääsee.

Rahalla saa mainosaikaa.

Konemuusikoilla ei ole rahaa.

Kuka voittaa?

Jos viikon medianäkyvyydestä 99% on poppiartistin naamaa, ja vain 1% konemuusikon, niin arvatkaa kenen levyä toivotaan seuraavalla viikolla?

Maailman paras esimerkki tästä on Robin. Tuliko Robin omilla avuillaan suosituksi? Ei todellakaan.

Häntä kuljetettiin kuin markkinahärkää mediasta toiseen, esittäen että tässä on jo tunnettu julkkis ja musiikin ammattilainen.

Mediassa ei ole oikein ammattitaitoista se että toimittaja osoittaisi tietämättömyytensä ja kysyisi että "mistähän helvetistä sinä olet muka tunnettu, kun en ole kuullut sinusta koskaan?"

Toisinsanoen, täysin mistään mitään tietämättömät toimittajat esiintyivät kuin olisivat tunteneet kyseisen artistin ja seuranneet hänen uraansa jo muka vuosia. Tämä tietenkin kuulosti kuuntelijalle ja katsojalle siltä että yleisö itse on typerä kun ei ole koskaan kuullutkaan kyseisestä hepusta ja vähän sitten varmaan hävettiinkin kilpaa, mutta salassa.

Ja kohta kaikki ylistivät että tämähän on aito ammattilainen ja levyt ja keikat möivät samantien loppuun.

Kuinka Robinista sitten saatiin ammattilainen? Valtavalla kasalla rahaa. Tukka, vaatteet, esiintymistaidon opettaja, vuokra-autot, "posse" jne. Kaikki palkattuja sen lisäksi että nuorukaiselle tehtiin biisit ja saatiin levy valmiiksi ja mies esiintymään seksikkäänä unelmapoikana pikkutytöille.

Epäilemättä Robin on artisti, sillä hän osaa laulaa. Mutta nyt puhutaankin tuotteesta ja tuotteistamisesta. Pari vuotta kerättiin rahaa pois pikkutytöiltä ja sitten alettiin tekemään kirjaa, elokuvaa ja tunkemaan häntä erilaisiin televisio-ohjelmiin jossa ei musiikin kanssa ollut mitään tekemistä. Mutta seksihän myy ja musiikki on ihan jotain muuta.

Keisarilla ei ollut vaatteita, vaikka taito olikin. Ilman valtavaa tuotantoa Robin olisi hoilannut kotonaan vielä tänäkin päivänä.

Siihen aikaan ei mediassa puhuttu konemusiikista, vaan Robinista. Ei henkilöstä joka tuotteen taakse piiloutui, vaan nimenomaan tuotteesta. Robin.

Ei silloin kukaan toivonut konemuusikon biisiä, vaan Frontsiden Ollieta. Ja vaikka radiot tietenkin vannoisivat taiteen edistämisen nimeen, ei kukaan musiikkipäälliköistä olisi uskaltanut oikeasti taidetta edistää, sillä sehän olisi voinut karkottaa kuulijat jos Frontside ollie ei olisi kuulunut kauittimista.

Toinen hyvä esimerkki on 90 luvun alkupuolelta kun kaksi radiotoimittajaa paikallisradiossa päättivät nostaa "maailman hirveimmän biisin" suomen suosituimmaksi. He alkoivat soittaa kyseistä biisiä toistamiseen ohjelmissaan ja "yllätys yllätys" kyseinen biisi nousikin listojen kärkeen.

Kaikessa on kyse näkyvyydestä ja sen varmistamisesta. Se johtaa tyhjään monokulttuuriin, jos vain yhdellä taholla on sen näkyvyyden avaimet käsissään. Ei YLE ole yhtään sen kummempi. YLE haluaa kuuntelijoita, mutta ei uskalla olla selkeästi erilainen kanava joka tarjoaisi uutta materiaalia yleisöltään yleisölle. Huomatkaa tuo sanavalinta. Nykyään media tarjoaa materiaalia kaupallisilta toimijoilta yleisölle ja yleisö vain kuvittelee että he "toivovat" kyseistä materiaalia.

Erittäin hyvä esimerkki tästä on 90 luvun alku, jolloin täältä ei saanut konemusiikkia mistään. Levykaupat kyllä menestyivät, mutta vain siksi että ihmiset ostivat fyysisiä levyjä, ja niitä radiossa soitettuja tunnettuja kappaleita.

Tämä on jännä juttu siinä mielessä että levykaupat kuolivat, ei pelkästään siksi että levymyynti siirtyi verkkoon, vaan siksi ettei levykaupoista saanutkaan sitä mitä ihmiset halusivat oikeasti.

Kun netti tuli kaikkien ulottuville 90 puolenvälin aikaan, ihmiset löysivät väylän saada "marginaalimusiikkia" eli sitä mitä ihmiset halusivatkin kuunnella.

Esimerkiksi konemusiikki, eli silloin trance ja Drum'n Bass löi läpi voimalla koska levyjä sai tilattua ulkomailta netin kautta, eikä enää tarvinnut mennä joko hakemaan niitä itse Lontoosta, tai kinumaan niitä levykauppiailta, jotka eivät sitten kuitenkaan paria levyä viitsineet yhden asiakkaan vuoksi tilata.

Eli ne asiakkaat joita ei palveltu, muodostivatkin keihäänkärjen joka lähti etsimään musiikkia muualta ja raivasi tietä helpolle ostotavalle. Ja kun netti yleistyi kaikkialle ja laiton lataus yleistyi muutamaa vuotta myöhemmin, myös ne entiset levykauppojen asiakkaat jättivät paskat musiikkiliikkeet menneisyyteen.

Tässä on teille opetus joka kannattaa muistaa. Marginaaliryhmien palvelu kannattaa.

fdwfdw kirjoitti:

Hehän ovat olleet kaupallisesti menestyviä. Armin van Buuren kävi soittelemassa jo 90 luvun lopulla ja on eittämättä yksi maailman suosituimmista ja halutuimmista, jne.

Ongelma on sellainen että yksittäiset biisit joita listalta soitetaan, ei ole vielä sitä että soitettaisiin konemusiikkia tai dancea tässä tapauksessa.

Tilanne on nykyään sellainen että levy-yhtiöt tuottavat valtavalla rahamäärällä jonkun artistin mediaan. He tyrkyttävät kyseistä artistia mediaan, vaikka artisti ei olisi vielä viikkoa aikaisemmin tehnyt mitään "uransa" eteen.

Rahalla saa ja hevosella pääsee.

Rahalla saa mainosaikaa.

Konemuusikoilla ei ole rahaa.

Kuka voittaa?

Jos viikon medianäkyvyydestä 99% on poppiartistin naamaa, ja vain 1% konemuusikon, niin arvatkaa kenen levyä toivotaan seuraavalla viikolla?

Maailman paras esimerkki tästä on Robin. Tuliko Robin omilla avuillaan suosituksi? Ei todellakaan.

Häntä kuljetettiin kuin markkinahärkää mediasta toiseen, esittäen että tässä on jo tunnettu julkkis ja musiikin ammattilainen.

Mediassa ei ole oikein ammattitaitoista se että toimittaja osoittaisi tietämättömyytensä ja kysyisi että "mistähän helvetistä sinä olet muka tunnettu, kun en ole kuullut sinusta koskaan?"

Toisinsanoen, täysin mistään mitään tietämättömät toimittajat esiintyivät kuin olisivat tunteneet kyseisen artistin ja seuranneet hänen uraansa jo muka vuosia. Tämä tietenkin kuulosti kuuntelijalle ja katsojalle siltä että yleisö itse on typerä kun ei ole koskaan kuullutkaan kyseisestä hepusta ja vähän sitten varmaan hävettiinkin kilpaa, mutta salassa.

Ja kohta kaikki ylistivät että tämähän on aito ammattilainen ja levyt ja keikat möivät samantien loppuun.

Kuinka Robinista sitten saatiin ammattilainen? Valtavalla kasalla rahaa. Tukka, vaatteet, esiintymistaidon opettaja, vuokra-autot, "posse" jne. Kaikki palkattuja sen lisäksi että nuorukaiselle tehtiin biisit ja saatiin levy valmiiksi ja mies esiintymään seksikkäänä unelmapoikana pikkutytöille.

Epäilemättä Robin on artisti, sillä hän osaa laulaa. Mutta nyt puhutaankin tuotteesta ja tuotteistamisesta. Pari vuotta kerättiin rahaa pois pikkutytöiltä ja sitten alettiin tekemään kirjaa, elokuvaa ja tunkemaan häntä erilaisiin televisio-ohjelmiin jossa ei musiikin kanssa ollut mitään tekemistä. Mutta seksihän myy ja musiikki on ihan jotain muuta.

Keisarilla ei ollut vaatteita, vaikka taito olikin. Ilman valtavaa tuotantoa Robin olisi hoilannut kotonaan vielä tänäkin päivänä.

Siihen aikaan ei mediassa puhuttu konemusiikista, vaan Robinista. Ei henkilöstä joka tuotteen taakse piiloutui, vaan nimenomaan tuotteesta. Robin.

Ei silloin kukaan toivonut konemuusikon biisiä, vaan Frontsiden Ollieta. Ja vaikka radiot tietenkin vannoisivat taiteen edistämisen nimeen, ei kukaan musiikkipäälliköistä olisi uskaltanut oikeasti taidetta edistää, sillä sehän olisi voinut karkottaa kuulijat jos Frontside ollie ei olisi kuulunut kauittimista.

Toinen hyvä esimerkki on 90 luvun alkupuolelta kun kaksi radiotoimittajaa paikallisradiossa päättivät nostaa "maailman hirveimmän biisin" suomen suosituimmaksi. He alkoivat soittaa kyseistä biisiä toistamiseen ohjelmissaan ja "yllätys yllätys" kyseinen biisi nousikin listojen kärkeen.

Kaikessa on kyse näkyvyydestä ja sen varmistamisesta. Se johtaa tyhjään monokulttuuriin, jos vain yhdellä taholla on sen näkyvyyden avaimet käsissään. Ei YLE ole yhtään sen kummempi. YLE haluaa kuuntelijoita, mutta ei uskalla olla selkeästi erilainen kanava joka tarjoaisi uutta materiaalia yleisöltään yleisölle. Huomatkaa tuo sanavalinta. Nykyään media tarjoaa materiaalia kaupallisilta toimijoilta yleisölle ja yleisö vain kuvittelee että he "toivovat" kyseistä materiaalia.

Erittäin hyvä esimerkki tästä on 90 luvun alku, jolloin täältä ei saanut konemusiikkia mistään. Levykaupat kyllä menestyivät, mutta vain siksi että ihmiset ostivat fyysisiä levyjä, ja niitä radiossa soitettuja tunnettuja kappaleita.

Tämä on jännä juttu siinä mielessä että levykaupat kuolivat, ei pelkästään siksi että levymyynti siirtyi verkkoon, vaan siksi ettei levykaupoista saanutkaan sitä mitä ihmiset halusivat oikeasti.

Kun netti tuli kaikkien ulottuville 90 puolenvälin aikaan, ihmiset löysivät väylän saada "marginaalimusiikkia" eli sitä mitä ihmiset halusivatkin kuunnella.

Esimerkiksi konemusiikki, eli silloin trance ja Drum'n Bass löi läpi voimalla koska levyjä sai tilattua ulkomailta netin kautta, eikä enää tarvinnut mennä joko hakemaan niitä itse Lontoosta, tai kinumaan niitä levykauppiailta, jotka eivät sitten kuitenkaan paria levyä viitsineet yhden asiakkaan vuoksi tilata.

Eli ne asiakkaat joita ei palveltu, muodostivatkin keihäänkärjen joka lähti etsimään musiikkia muualta ja raivasi tietä helpolle ostotavalle. Ja kun netti yleistyi kaikkialle ja laiton lataus yleistyi muutamaa vuotta myöhemmin, myös ne entiset levykauppojen asiakkaat jättivät paskat musiikkiliikkeet menneisyyteen.

Tässä on teille opetus joka kannattaa muistaa. Marginaaliryhmien palvelu kannattaa.

Lue lisää

Kiitos selkeästä vastauksesta. Tämä taas kertoo sen että kuinka paska maa suomi näissäkin asioissa on Onneksi voi kuunnella vaikka viron nettiradioita missä ei ole tälläistä pelleilyä koko touhu.

fdwfdw kirjoitti:

Hehän ovat olleet kaupallisesti menestyviä. Armin van Buuren kävi soittelemassa jo 90 luvun lopulla ja on eittämättä yksi maailman suosituimmista ja halutuimmista, jne.

Ongelma on sellainen että yksittäiset biisit joita listalta soitetaan, ei ole vielä sitä että soitettaisiin konemusiikkia tai dancea tässä tapauksessa.

Tilanne on nykyään sellainen että levy-yhtiöt tuottavat valtavalla rahamäärällä jonkun artistin mediaan. He tyrkyttävät kyseistä artistia mediaan, vaikka artisti ei olisi vielä viikkoa aikaisemmin tehnyt mitään "uransa" eteen.

Rahalla saa ja hevosella pääsee.

Rahalla saa mainosaikaa.

Konemuusikoilla ei ole rahaa.

Kuka voittaa?

Jos viikon medianäkyvyydestä 99% on poppiartistin naamaa, ja vain 1% konemuusikon, niin arvatkaa kenen levyä toivotaan seuraavalla viikolla?

Maailman paras esimerkki tästä on Robin. Tuliko Robin omilla avuillaan suosituksi? Ei todellakaan.

Häntä kuljetettiin kuin markkinahärkää mediasta toiseen, esittäen että tässä on jo tunnettu julkkis ja musiikin ammattilainen.

Mediassa ei ole oikein ammattitaitoista se että toimittaja osoittaisi tietämättömyytensä ja kysyisi että "mistähän helvetistä sinä olet muka tunnettu, kun en ole kuullut sinusta koskaan?"

Toisinsanoen, täysin mistään mitään tietämättömät toimittajat esiintyivät kuin olisivat tunteneet kyseisen artistin ja seuranneet hänen uraansa jo muka vuosia. Tämä tietenkin kuulosti kuuntelijalle ja katsojalle siltä että yleisö itse on typerä kun ei ole koskaan kuullutkaan kyseisestä hepusta ja vähän sitten varmaan hävettiinkin kilpaa, mutta salassa.

Ja kohta kaikki ylistivät että tämähän on aito ammattilainen ja levyt ja keikat möivät samantien loppuun.

Kuinka Robinista sitten saatiin ammattilainen? Valtavalla kasalla rahaa. Tukka, vaatteet, esiintymistaidon opettaja, vuokra-autot, "posse" jne. Kaikki palkattuja sen lisäksi että nuorukaiselle tehtiin biisit ja saatiin levy valmiiksi ja mies esiintymään seksikkäänä unelmapoikana pikkutytöille.

Epäilemättä Robin on artisti, sillä hän osaa laulaa. Mutta nyt puhutaankin tuotteesta ja tuotteistamisesta. Pari vuotta kerättiin rahaa pois pikkutytöiltä ja sitten alettiin tekemään kirjaa, elokuvaa ja tunkemaan häntä erilaisiin televisio-ohjelmiin jossa ei musiikin kanssa ollut mitään tekemistä. Mutta seksihän myy ja musiikki on ihan jotain muuta.

Keisarilla ei ollut vaatteita, vaikka taito olikin. Ilman valtavaa tuotantoa Robin olisi hoilannut kotonaan vielä tänäkin päivänä.

Siihen aikaan ei mediassa puhuttu konemusiikista, vaan Robinista. Ei henkilöstä joka tuotteen taakse piiloutui, vaan nimenomaan tuotteesta. Robin.

Ei silloin kukaan toivonut konemuusikon biisiä, vaan Frontsiden Ollieta. Ja vaikka radiot tietenkin vannoisivat taiteen edistämisen nimeen, ei kukaan musiikkipäälliköistä olisi uskaltanut oikeasti taidetta edistää, sillä sehän olisi voinut karkottaa kuulijat jos Frontside ollie ei olisi kuulunut kauittimista.

Toinen hyvä esimerkki on 90 luvun alkupuolelta kun kaksi radiotoimittajaa paikallisradiossa päättivät nostaa "maailman hirveimmän biisin" suomen suosituimmaksi. He alkoivat soittaa kyseistä biisiä toistamiseen ohjelmissaan ja "yllätys yllätys" kyseinen biisi nousikin listojen kärkeen.

Kaikessa on kyse näkyvyydestä ja sen varmistamisesta. Se johtaa tyhjään monokulttuuriin, jos vain yhdellä taholla on sen näkyvyyden avaimet käsissään. Ei YLE ole yhtään sen kummempi. YLE haluaa kuuntelijoita, mutta ei uskalla olla selkeästi erilainen kanava joka tarjoaisi uutta materiaalia yleisöltään yleisölle. Huomatkaa tuo sanavalinta. Nykyään media tarjoaa materiaalia kaupallisilta toimijoilta yleisölle ja yleisö vain kuvittelee että he "toivovat" kyseistä materiaalia.

Erittäin hyvä esimerkki tästä on 90 luvun alku, jolloin täältä ei saanut konemusiikkia mistään. Levykaupat kyllä menestyivät, mutta vain siksi että ihmiset ostivat fyysisiä levyjä, ja niitä radiossa soitettuja tunnettuja kappaleita.

Tämä on jännä juttu siinä mielessä että levykaupat kuolivat, ei pelkästään siksi että levymyynti siirtyi verkkoon, vaan siksi ettei levykaupoista saanutkaan sitä mitä ihmiset halusivat oikeasti.

Kun netti tuli kaikkien ulottuville 90 puolenvälin aikaan, ihmiset löysivät väylän saada "marginaalimusiikkia" eli sitä mitä ihmiset halusivatkin kuunnella.

Esimerkiksi konemusiikki, eli silloin trance ja Drum'n Bass löi läpi voimalla koska levyjä sai tilattua ulkomailta netin kautta, eikä enää tarvinnut mennä joko hakemaan niitä itse Lontoosta, tai kinumaan niitä levykauppiailta, jotka eivät sitten kuitenkaan paria levyä viitsineet yhden asiakkaan vuoksi tilata.

Eli ne asiakkaat joita ei palveltu, muodostivatkin keihäänkärjen joka lähti etsimään musiikkia muualta ja raivasi tietä helpolle ostotavalle. Ja kun netti yleistyi kaikkialle ja laiton lataus yleistyi muutamaa vuotta myöhemmin, myös ne entiset levykauppojen asiakkaat jättivät paskat musiikkiliikkeet menneisyyteen.

Tässä on teille opetus joka kannattaa muistaa. Marginaaliryhmien palvelu kannattaa.

Lue lisää

Miksiköhän tämä ongelma on vain suomessa ?

Koska vain suomessa on yle ja levy yhtiöt jotka väkisin pakottavat soittamaan vain poppia.

On niin paljon tekstissä mielipidettä faktojen sijasta, ettei viitsi alkaa edes korjaamaan. Yksi kuitenkin pitää nostaa esille, kun sanoit "Levy-yhtiöiden viimeinen isku oli yrittää hiljentää nettiradiot, mutta kun he eivät siinä onnistuneet, he iskivät kunnolla radiota vastaan ja käytännössä isoilla korvauksilla uhaten pakottivat ne soittolistoihin."

Mitä tarkoitat, että yritettiin hiljentää nettiradiot ja radiot pakotettiin soittolistoihin? Radioasemat valitsevat itse omat musiikkinsa, vaikkakin joillakin asemilla on omia intressejä nostaa esille tiettyjä artisteja, kuten Nelosen Vain elämää artistit soi ja näkyy kaikissa Nelosen medioissa. Sillä ei ole mitään merkitystä korvaussummien suhteen, että soittaako radioasema yhtä ja samaa kappaletta loopilla vai joka 10 000:tä eri kappaletta.

"Sillä ei ole mitään merkitystä korvaussummien suhteen, että soittaako radioasema yhtä ja samaa kappaletta loopilla vai joka 10 000:tä eri kappaletta."

Älähän höpötä.

"Luvan hinta on prosenttiosuus radioaseman radiotoiminnasta saamasta kokonaistulosta. Kokonaistuloon lasketaan mukaan simulcasting-lähetykseen liittyvät tulot ja on demand -palveluihin liittyvät tulot. Luvalla on minimihinta, joka kattaa musiikin käytön FM- ja simulcasting-lähetyksessä sekä radio-ohjelmien on demand -palveluissa." -teosto

Ymmärräthän sen mistä radio saa tuloja. Mainoksista.

Missä mainostajat mainostaa? Suosituilla radiokanavilla.

Mitkä radiokanavat tulevat suosituiksi? Tietenkin ne joissa soitetaan "monipuolista" musiikkia, eli käytännössä suurella rahalla tuotettuja artisteja.

Ja sitten teosto kerää tuotot, ja tilittää ne levy-yhtiöiden artisteille, joista levy-yhtiö kerää siivun.

Tuon kierron ymmärtäminen on välttämätöntä että ymmärrät millä tavoin levy-yhtiöt ja heidän edustusjärjestöt pakottivat radiot soittolistoihin. Radiot eivät missään tapauksessa soita sitä musiikkia mitä ne tai ihmiset haluaisivat.

Sillä on hieman merkitystä onko radio mainostamaton ja 500 kuulijaa omaava konemusiikkiradio, vai täynnä mainoksia oleva 250 000 kuulijan "monipuolinen" levy-yhtiöiden oma mainostuutti.

Vaikka teosto onkin voittoa tavoittelematon yhdistys, heidän tukijansa eivät sitä ole.

Jos yhtään tiedät musiikinsoiton kehittymisestä radiossa 60 luvulta tähän päivään, niin ymmärrät sen kuinka radiokanavien musiikkitarjonta on eri tyylien ja artistien osalta vähentynyt, eikä suinkaan monipuolistunut vaikka niin aina muistetaan mainostaa. Esimerkiksi jazz on radiosoiton puolesta lähes kuollut tyyli.

Ja nyt täytyy muistaa että aikaisemmin, jos biisiä soitettiin radiossa vain vähän, teosto kyllä keräsi maksut, mutta ei tilittänyt niitä artistille vähäisen soittomäärän perusteella. Nykyään en tiedä missä menee raja.

Toisinsanoen jazz artistin biisiä ehkä soitettiin, mutta teosto ja levy-yhtiö keräsi siivun, mutta artisti ei saanut mitään.

Nettiradiot yritettiin hiljentää vaatimalla valtavat ja jopa takautuvat korvaukset musiikin "varastamisesta". Nettiradioita pystyi perustamaan kuka tahansa ja lähetykseen ei tarvittu minkäänlaista erikoistekniikkaa, eikä vähäinen levymääräkään haitannut. Kuulijat alkoivat siirtyä niiden pariin, ja levy-yhtiöt alkoivat mielestään menettää tuloja sen vuoksi että kuulijat kuuntelivat marginaalimusiikkia. Ensimmäiset nettiradiot EIVÄT soittaneet levy-yhtiöiden "suosittua" musiikkia!

Jos asiasta tiedät, niin sitten aivan taatusti muistat 2000 luvun alun jolloin muunmuassa levy-yhtiöiden edustajat vaativat korvauksia sellaistenkin artistien puolesta joita he eivät edes edustaneet! Ja muistaisit senkin että nettiradioiden kuolema oli hyvin lähellä ja kuinka siitä kampanjoitiin erittäin äänekkäästi, vaatien nettiradioiden vapautta.

Jos asiasta ei olisi tullut julkista, ja kuuntelijat olisivat vaatineet järkeä tekijänoikeusjärjestöjen käsittämättömiin vaatimuksiin, nettiradiot oltaisiin tapettu ilomielin koska levy-yhtiöt tekevät bisnestä, eivätkä edistä kulttuuria.

Eivät levy-yhtiöt varsinaisesti vaatimalla vaatineet soittolistoja, vaan ne vaativat korvausten nostoa muka menetetyistä tuloista. Samaan syssyynhän alkoi silloin vaatimus kaikenlaisten tallennusmedioiden myyntitulojen osista, sillä niihinhän "saatettiin" tallentaa myös musiikkia. Vaatimus meni lobbauksen vuoksi läpi lähes vuosikymmen myöhemmin.

Käsität kai etteivät lobbarit toimi ilmaiseksi? Nyt sopiikin kysyä mistä mm. teosto sai vaadittavat summat, vaikka tekijänoikeusjärjestöt ovat voittoatavoittelemattomia yhdistyksiä. Ei sinun minua tarvitse uskoa.

Käytännössä levy-yhtiöt eivät olleet menettäneet mitään. Vaatimukset olivat pelkkää ahneutta ja jäljet johtavat monikansallisiin levy-yhtiöihin jotka halusivat valloittaa nettiradiotkin, vaikka eivät halunneet sijoittaa niihin.

Toisinsanoen levy-yhtiöt yrittivät saada kaikesta siivun ja kun nettiradiot olivat heille pelkkää villiä länttä, he halusivat ne lailla hiljaisiksi koska niihin oltiin selvästi menettämässä kuulijoita. Jos olet seurannut YleXän muutosta, se muutettiin soittolistaradioksi nimenomaan siksi että ison rahan musiikkia soittaneet radioasemat alkoivat kerätä kuulijoita, mutta myös siksi että sellaisen radion pyörittäminen on huomattavasti halvempaa.

Ei tarvita toimittajia tekemään ohjelmaa, vaan ainoastaan puhumaan paskaa. Jos muistat, niin Radiomafialla ei ollut soittolistaa, vaan se soitti toimittajan valitsemaa musiikkia joka oli valittu ohjelman ja teeman mukaan.

Levy-yhtiöt pakottivat kiertoteitse radioasemat soittolistoihin, sillä he hallitsivat ja hallitsevat musiikkimarkkinat ja sitä kautta kuuntelijamarkkinat. Kansa halusi, kuten tässäkin ketjussa näet, sellaiset radioasemat jotka soittaisivat jotain tiettyä tyyliä. Mutta se ei tuota rahaa, ei radiolle, mutta ei myöskään levy-yhtiöille, koska kuuntelijat eivät osta silloin heidän levyjään.

Miksi ulkomailla on niin paljon dance kanavia tuottaako se siellä paremmin vai pyörittävätkö tappiolla radiota.

Suomessa on hyvin pienet markkinat käytännössä ihan millä tahansa kaupallisella alalla.

Esimerkiksi Ruotsissa on jo kaksi kertaa enemmän asukkaita kuin Suomessa. Venäjälläkin, kun puhutaan länsiosista, eikä koko venäjästä, on aivan järjetön määrä ihmisiä ja siellä, kuten kaikissa entisissä itäblokin maissa varsinkin vuosituhannen vaihteessa tanssimusiikkiskene suorastaan räjähti esiin. Ja sitten kun aletaan puhumaan Saksasta ja Englannista, on siellä sekä helposti tarvittava määrä kuuntelijoita että heidän lisäksi vielä pitkät perinteet konemusiikin osalta. Ei siis mikään ihme että konemusiikin radioasemat siellä pärjää.

Esimerkiksi house musiikki ei ole tullut pelkästään Yhdysvalloista, vaan housemusiikilla oli lähes oma tukikohta Englannissa, jossa sekä soitettiin yhdysvalloistat tuotettua, mutta myös omaa tuotantoa. Se on niin merkittävä ja merkillinen osa eurooppalaista konemusiikkiskeneä että siitä on jopa tehty oma elokuvansakin.

Ja sitten kun mennään historiaan ja aletaan puhumaan oikein konemusiikista, tietenkin saksalaisten merkitys on, ei pelkästään eurooppalainen vaan maailmanlaajuinen. Esimerkiksi Kraftwerk innoitti amerikkalaisia DJ:tä ja tuottajia hyvin vahvasti. Voidaan jopa sanoa että kyseinen ryhmä synnytti Technomusiikin.

fdwfdw kirjoitti:

Hehän ovat olleet kaupallisesti menestyviä. Armin van Buuren kävi soittelemassa jo 90 luvun lopulla ja on eittämättä yksi maailman suosituimmista ja halutuimmista, jne.

Ongelma on sellainen että yksittäiset biisit joita listalta soitetaan, ei ole vielä sitä että soitettaisiin konemusiikkia tai dancea tässä tapauksessa.

Tilanne on nykyään sellainen että levy-yhtiöt tuottavat valtavalla rahamäärällä jonkun artistin mediaan. He tyrkyttävät kyseistä artistia mediaan, vaikka artisti ei olisi vielä viikkoa aikaisemmin tehnyt mitään "uransa" eteen.

Rahalla saa ja hevosella pääsee.

Rahalla saa mainosaikaa.

Konemuusikoilla ei ole rahaa.

Kuka voittaa?

Jos viikon medianäkyvyydestä 99% on poppiartistin naamaa, ja vain 1% konemuusikon, niin arvatkaa kenen levyä toivotaan seuraavalla viikolla?

Maailman paras esimerkki tästä on Robin. Tuliko Robin omilla avuillaan suosituksi? Ei todellakaan.

Häntä kuljetettiin kuin markkinahärkää mediasta toiseen, esittäen että tässä on jo tunnettu julkkis ja musiikin ammattilainen.

Mediassa ei ole oikein ammattitaitoista se että toimittaja osoittaisi tietämättömyytensä ja kysyisi että "mistähän helvetistä sinä olet muka tunnettu, kun en ole kuullut sinusta koskaan?"

Toisinsanoen, täysin mistään mitään tietämättömät toimittajat esiintyivät kuin olisivat tunteneet kyseisen artistin ja seuranneet hänen uraansa jo muka vuosia. Tämä tietenkin kuulosti kuuntelijalle ja katsojalle siltä että yleisö itse on typerä kun ei ole koskaan kuullutkaan kyseisestä hepusta ja vähän sitten varmaan hävettiinkin kilpaa, mutta salassa.

Ja kohta kaikki ylistivät että tämähän on aito ammattilainen ja levyt ja keikat möivät samantien loppuun.

Kuinka Robinista sitten saatiin ammattilainen? Valtavalla kasalla rahaa. Tukka, vaatteet, esiintymistaidon opettaja, vuokra-autot, "posse" jne. Kaikki palkattuja sen lisäksi että nuorukaiselle tehtiin biisit ja saatiin levy valmiiksi ja mies esiintymään seksikkäänä unelmapoikana pikkutytöille.

Epäilemättä Robin on artisti, sillä hän osaa laulaa. Mutta nyt puhutaankin tuotteesta ja tuotteistamisesta. Pari vuotta kerättiin rahaa pois pikkutytöiltä ja sitten alettiin tekemään kirjaa, elokuvaa ja tunkemaan häntä erilaisiin televisio-ohjelmiin jossa ei musiikin kanssa ollut mitään tekemistä. Mutta seksihän myy ja musiikki on ihan jotain muuta.

Keisarilla ei ollut vaatteita, vaikka taito olikin. Ilman valtavaa tuotantoa Robin olisi hoilannut kotonaan vielä tänäkin päivänä.

Siihen aikaan ei mediassa puhuttu konemusiikista, vaan Robinista. Ei henkilöstä joka tuotteen taakse piiloutui, vaan nimenomaan tuotteesta. Robin.

Ei silloin kukaan toivonut konemuusikon biisiä, vaan Frontsiden Ollieta. Ja vaikka radiot tietenkin vannoisivat taiteen edistämisen nimeen, ei kukaan musiikkipäälliköistä olisi uskaltanut oikeasti taidetta edistää, sillä sehän olisi voinut karkottaa kuulijat jos Frontside ollie ei olisi kuulunut kauittimista.

Toinen hyvä esimerkki on 90 luvun alkupuolelta kun kaksi radiotoimittajaa paikallisradiossa päättivät nostaa "maailman hirveimmän biisin" suomen suosituimmaksi. He alkoivat soittaa kyseistä biisiä toistamiseen ohjelmissaan ja "yllätys yllätys" kyseinen biisi nousikin listojen kärkeen.

Kaikessa on kyse näkyvyydestä ja sen varmistamisesta. Se johtaa tyhjään monokulttuuriin, jos vain yhdellä taholla on sen näkyvyyden avaimet käsissään. Ei YLE ole yhtään sen kummempi. YLE haluaa kuuntelijoita, mutta ei uskalla olla selkeästi erilainen kanava joka tarjoaisi uutta materiaalia yleisöltään yleisölle. Huomatkaa tuo sanavalinta. Nykyään media tarjoaa materiaalia kaupallisilta toimijoilta yleisölle ja yleisö vain kuvittelee että he "toivovat" kyseistä materiaalia.

Erittäin hyvä esimerkki tästä on 90 luvun alku, jolloin täältä ei saanut konemusiikkia mistään. Levykaupat kyllä menestyivät, mutta vain siksi että ihmiset ostivat fyysisiä levyjä, ja niitä radiossa soitettuja tunnettuja kappaleita.

Tämä on jännä juttu siinä mielessä että levykaupat kuolivat, ei pelkästään siksi että levymyynti siirtyi verkkoon, vaan siksi ettei levykaupoista saanutkaan sitä mitä ihmiset halusivat oikeasti.

Kun netti tuli kaikkien ulottuville 90 puolenvälin aikaan, ihmiset löysivät väylän saada "marginaalimusiikkia" eli sitä mitä ihmiset halusivatkin kuunnella.

Esimerkiksi konemusiikki, eli silloin trance ja Drum'n Bass löi läpi voimalla koska levyjä sai tilattua ulkomailta netin kautta, eikä enää tarvinnut mennä joko hakemaan niitä itse Lontoosta, tai kinumaan niitä levykauppiailta, jotka eivät sitten kuitenkaan paria levyä viitsineet yhden asiakkaan vuoksi tilata.

Eli ne asiakkaat joita ei palveltu, muodostivatkin keihäänkärjen joka lähti etsimään musiikkia muualta ja raivasi tietä helpolle ostotavalle. Ja kun netti yleistyi kaikkialle ja laiton lataus yleistyi muutamaa vuotta myöhemmin, myös ne entiset levykauppojen asiakkaat jättivät paskat musiikkiliikkeet menneisyyteen.

Tässä on teille opetus joka kannattaa muistaa. Marginaaliryhmien palvelu kannattaa.

Lue lisää

Minkäköhän helvetin takia kaupat soittavat tälläistä dancea jos se ei kerta ole sitten kaupalissesti menestyvää musiikkia ja minkätakia tämäntyyppistä musiikkia soittavia asemia löytyy jokaisesta maasta paitsi suomesta.

Lopettiko Viestintävirasto, vai eikö ministeriö antanut lupaa pysyvälle toimiluvalle? Olisiko syynä oikeasti ollut mahdollisesti ko. radion tekijöiden taustat, joka vesitti lopulta pysyvämmän toiminnan? Faktat pöytään. Googlaile hieman, niin saatat löytää vähän lihaa luiden ympärille.

Normaali ihminen on kyllästynyt tuohon melodiaan jo viime vuosikymmenien aikana, eikä jaksa kuunnella sitä enää missään muodossa - olipa sitten alkuperäinen tai dance versio. Jos tuo melodia miellyttää, niin käännähän Novalle. Siellä se on soinut 20 vuotta jo useamman kerran päivässä.

Anonyymi kirjoitti:

Normaali ihminen on kyllästynyt tuohon melodiaan jo viime vuosikymmenien aikana, eikä jaksa kuunnella sitä enää missään muodossa - olipa sitten alkuperäinen tai dance versio. Jos tuo melodia miellyttää, niin käännähän Novalle. Siellä se on soinut 20 vuotta jo useamman kerran päivässä.

Lue lisää

ei novalla mitään dancea soiteta eikä dance ole mitään 90 luvun paskaa

Anonyymi kirjoitti:

ei novalla mitään dancea soiteta eikä dance ole mitään 90 luvun paskaa

Tuo Komodon kappale on vanhaa paskaa eikä mitään uutta dancea. 1.5 vuotta sitten julkaistu.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo Komodon kappale on vanhaa paskaa eikä mitään uutta dancea. 1.5 vuotta sitten julkaistu.

Aivan sama ei sitä jokatapauksessa nova eikä mikään muukaan suomalainen asema ole soittanut edes silloin kuin oli uusi. Jos soittaisivat niin nythän sitä varmaankin vasta alettaisiin suomessa soittamaan kun on vajaa 2 vuotta vanha. Kuten suomen asemilla on tapana dancen kanssa otetaan soittoon kun kappale on jo väh. vuoden vanha tai ei ikinä. Esim. Loud Luxury - Body joka on julkaistu 27.10.2017 alettiin soittamaan vasta vuoden 2019 alussa suomen asemilla ja siinä ajassa Loud Luxurylta kerennyt tulla jo kaksi uutta kappaletta Bodyn Jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan sama ei sitä jokatapauksessa nova eikä mikään muukaan suomalainen asema ole soittanut edes silloin kuin oli uusi. Jos soittaisivat niin nythän sitä varmaankin vasta alettaisiin suomessa soittamaan kun on vajaa 2 vuotta vanha. Kuten suomen asemilla on tapana dancen kanssa otetaan soittoon kun kappale on jo väh. vuoden vanha tai ei ikinä. Esim. Loud Luxury - Body joka on julkaistu 27.10.2017 alettiin soittamaan vasta vuoden 2019 alussa suomen asemilla ja siinä ajassa Loud Luxurylta kerennyt tulla jo kaksi uutta kappaletta Bodyn Jälkeen.

Lue lisää

SEA FM soitti kappaletta jo vuonna 2016!

Anonyymi kirjoitti:

Aivan sama ei sitä jokatapauksessa nova eikä mikään muukaan suomalainen asema ole soittanut edes silloin kuin oli uusi. Jos soittaisivat niin nythän sitä varmaankin vasta alettaisiin suomessa soittamaan kun on vajaa 2 vuotta vanha. Kuten suomen asemilla on tapana dancen kanssa otetaan soittoon kun kappale on jo väh. vuoden vanha tai ei ikinä. Esim. Loud Luxury - Body joka on julkaistu 27.10.2017 alettiin soittamaan vasta vuoden 2019 alussa suomen asemilla ja siinä ajassa Loud Luxurylta kerennyt tulla jo kaksi uutta kappaletta Bodyn Jälkeen.

Lue lisää

MK:n There for you on soinut kylläkin Sea FM:llä useamman kk. On asema joka noteeraa näitä.

Harmittaako? Kai omaat netin, jonka välityksellä voit kuunnella Sea FM kanavaa. Olishan se toki siistiä, jos monipuolisimmin ja eniten vaihtuvuutta musiikissa ja eniten ensisoittoja vuodenaikana soittava kanava kuuluisi koko Suomessa FM taajudella.

Anonyymi kirjoitti:

Harmittaako? Kai omaat netin, jonka välityksellä voit kuunnella Sea FM kanavaa. Olishan se toki siistiä, jos monipuolisimmin ja eniten vaihtuvuutta musiikissa ja eniten ensisoittoja vuodenaikana soittava kanava kuuluisi koko Suomessa FM taajudella.

Lue lisää

Venäläinen europa plus tuntuu kelpaavan, muttei suomalainen radio. Ei jää epäselväksi mistä maasta heebo trollaa. Täällä ei onneksi kuulu venäjän radiot.

Anonyymi kirjoitti:

Venäläinen europa plus tuntuu kelpaavan, muttei suomalainen radio. Ei jää epäselväksi mistä maasta heebo trollaa. Täällä ei onneksi kuulu venäjän radiot.

Finest FM kuuluu.

Anonyymi kirjoitti:

Venäläinen europa plus tuntuu kelpaavan, muttei suomalainen radio. Ei jää epäselväksi mistä maasta heebo trollaa. Täällä ei onneksi kuulu venäjän radiot.

En kuuntelisi mitään mikä liittyy jotenkin Suomeen tai on suomalista