Päivä jota en unohda

Miltä se tuntuisi, osaanko kuvitella? Istun hyvän naiskaverini kotona heidän terassilla. Aurinko paistaa lämpimästi, terassi hohkaa lämpöä, paiste ja lämpö saavat aivoni sulamaan. Kaverini mies tulee ruokatunnille, asiallisesti pukeutuneena. Hän olisi mies minun makuuni, lihaksikas, ei liian lihava eikä myöskään liian laiha. Miltä se tuntuisi, kun hän koskisi minua, henkisesti että fyysisesti? Olisiko pitänyt vaatettaa itsensä kevyemmin, ohuemmin, paljastavammin? Katse voisi koskettaa, tai ehkä se koskettaa nytkin mutta vain häntä. Jämäkkä mutta silti niin kauhean kiva, ehkä hän on niitä jotka osaavat pistää ruotuun kenet tahansa, minutkin.

Hiuksista kiinni, leuka kohti taivasta. Käskytys paidan nappia avaamiseksi ja liivien riisumiseksi. Tiukassa otteessa tyttö ei ottele, tottelee. Takakenossa silmät ja nännit auki kohti sinistä taivaasta. Odotan hetken, odotan toisen. Katse koskettaa, posket punoittavat, toivottavasti näky miellyttää. Ei näy kiinteää eikä pystyä, mutta isoa ja hölskyvää. Ehkä miellyttää ja väliäkös sillä, tarjottimella on kaksi kakkua, molemmat samaa paria. Paine päänahassa hellittää, hiukset saavat taas heilua. Tiukka uusi käsky, käännyn ympäri ja otan kiinni kaiteesta. Housut vedetään alas, auringon valo ja katse koskettavat vaaleita pakaroita. Ehkä kohta molemmat, molemmat poskiparit, punaista väriä tunnustuvat. Onko näin? Pian äänetön kysymys saa äänekkään vastauksen, kämmen läimäyttää pakaroita ja välittää aallon läpi kehon aina päähän ja varpaisiin saakka. Tulee toinen ja kolmas aalto, koko keho väreilee. Olen silti liikkumatta, hiljaa, en ole itkupilli, enkä armopa aneleva pikkulikka. Antaa tulla, valta on sinulla, tiukka hetki minulla. Tulee hetken, tulee toisenkin. Lämpö tuntuu auringon, alempana voimailun.

Vihdoin tulee tauko, hengähdän, vilkaisen olkapääni yli. Miehellä on kädessä puinen lasta, tuttu lähinnä keittiöohjelmista. Jännittää kuin hammaslääkärissä, koskeeko, miten pitkään joutuu pinnistelemään. Puinen lasta läpsähtää, ei ollutkaan paha. Tulee toinen ja kolmaskin. Joutuu jo pinnistelemään, aukaisemaan suuta, pakko voihkaista. Toisenkin kerran, kolmannella annan periksi, sattuu, sattuu, en kykene olla paikoillani. Käsi kiertyy vyötärölle, ei päästä heilumaan. Sattuu, sattuu, ei auta, silmät kostuvat. Sattuu hetken, sattuu toisenkin. Ei tunnu enää lämpö auringon.

Hiljenevät äänet, käsi kietoo hiukset yhteen ja vääntää silmät taas taivaaseen. Tunkeutuu toinen käsi jalkoväliini, hieroo kosteaa reikää, tuntuu hyvältä, hiero vaan. Ihana nautinto, jatkuu, jatkuu. Tunnen suun nännillä, imu vie nännin syvälle suuhun, imee voimakkaasti, nautinto jatkuu ja jatkuu. Käsi irtoaa hiuksista, siirtyy toiselle nännille. Sormet puristavat nänniä, vetävät sitä kohti taivasta, ravistavat sitä edes takaisin. Ihanaa, mahtavaa. Aukaisen suun, pakko sanoa, ”ihanaa – jatka”.

Jatkuuhan se vielä tovin. Leuka ei ole enää kohti taivasta, katson kun sormet päästävät irti turvonneesta nännistä. Käsi hakee kaiteella olevan puisen lasten. Ensimmäinen kevyt osuma vapaana roikkuvaan rintaan, suoraan nännille. Ei satu, tuntuu jopa hyvältä. Tulee toinen ja kolmas, useita nopeita iskuja sekunnissa. Voi vitsi mikä tunne. Pudasta nautintoa, tai ehkä vähän sattuu mutta se peittyy kaiken muun alle. Ainoa huoli on pelko siitä, jääkö mustelmia. Jalkoväli on jo hellä, kohta laukean ja laukeankin. Kaikki paikat hellänä.

Herään unelmasta ihanasta. Miksi miehen vaimo kertoikin minulle tämän. Ajatus vainoaa minua, eikö vaimoja voisi vaihtaa, edes ruokatunnin ajaksi? Ei haittaa vaikka oma mieheni saisi vaihdossa vaimon jota voisi sängyn pohjalla huudattaa mielin määrin. Laskea siemennesteensä sisään, vaikka kahdesti, en olisi mustasukkainen. Minä haluaisin nöyrtyä, olla mieliksi. Eikä niin kuin töissä, määrätä kaapin paikan.

Mies hakee sisältä ruokaa ja tulee terassille syömään. Tuijotan häntä. Pitäisikö irrottaa katse. En pysty. Hän syö ja lähtee takaisin töihin. Mietin, uskallanko ehdottaa. Tai miten ehdotan. Aloitan, ”suhde kaipaa uutta kipinää bensaan jotta voisi leimahtaa”. Saan katseen, kysyvän. Pakko kai jatkaa. Kysyä tekisikö mieli, mennä sänkyyn mieheni kanssa. Saan aika kysyvän vastauksen. En voi kauheasti enää kierrellä, olisi pakko kai kertoa etten itse hamua sänkyyn vaan jotain muuta. Sitä mitä kuulin heidän harrastavan, mitä mikäkin haluaisin kokeilla. Punastun kuin teinityttö.