Taloyhtiön hampaisiin joutuminen

Kyllä olen kokenut hampaisiin joutumisen. Pääsin siitä irtisanouduttuani kokonaan ja asittuani vuoden muualla. Hakemukset veti koko ajan asuntoa. Sain vuoden kuluttua asunnon toiselta puolelta kaupunkia ja pääsin vainosta.

Näyttää siltä, että joku muuttanut minun jälkeen huoneistoon, missä asuin.

Jöö. 🤪

Näillä kyttääjillä on aina itse ongelmia, perheessä, tai ei ollenkaan perhettä, alkoholi, itsensä kanssa ongelmia, mielenterveys, nahjuksia omassa elämässä, eivät hyväksy itseään jne. Meillä sama täällä kuuluisassa Hason Falkullassa. Yleensä ryyppyporukkaa päihteiden väärinkäyttäjiä, alkoholisteilla on aina kavereita.

Tuossa on yhtenä syypäänä hallitus ja isännöitsijä, jotka mahdollistavat tuollaisen. Joskus tosin on kyse siitä, että joku asukas rikkoo koko ajan itse järjestyssääntöjä, ja kun siitä huomautetaan, he kokevat että he ovat "hampaissa" tai että heitä kytätään. En väitä että aloittajan tapauksessa näin olisi. Asia kannattaisi viedä yhtiökokoukseen, ja käsitellä siellä omana asianaan. Ennen sitä on syytä pistää muistiin, kuka sanoi, mitä, ja koska, sillä faktaa on hyvä olla olemassa. Rikoslaissa on rikosnimikkeinä mm. vainoaminen, herjaus ja kunnianloukkaus. Tuokin on hyvä tutkia, täyttyykö joku noista rikosnimikkeistä.

Jos elää ihmisiksi, ei joudu kenenkään hampaisiin.

Jos hampaisiin joutuu jotain niin harjaa pois.

Kyllähän panettelu ja valehtelu ei lakkaa heti. Mutta on esimerkiksi vastaava isännöitsijä, joka hoitaa tämän tyyppisiä asioita. On ylempi kuin taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja esimerkiksi ja kaikkien muiden isännöitsijöiden esimies.

Jos "hampaisiin" joutuu, niin antaa mennä kaikki ranttaliksi ja ei sitten minkäänlaista yhteistyötä kun sitähän siinä kerjätään. Poismuutto on pakkomielteisille naapurikyttääjille ja kiusaajille alistumista, eikä sitä iloa pidä näille kusipäille antaa.

Tuttu pariskunta, kolmikymppiset, muuttivat erääseen taloon. Siellä pääsi helvetti irti.
Talon alimmassa kerroksessa, kulma-asunnossa, samassa rapussa heidän kanssa asui ihan outo pariskunta: viisikymppinen ukko ja sen parikymppinen naisystävä. Nainen pukeutui miesmäisesti, sillä oli aina camohousut jalassa. Tukka oli vitivalkoiseksi värjätty siilitukka. Se kun tuli tuttuja vastaan, niin vastasi ystävälliseen tervehdykseen vihaisella ilmeellä. Ei tervehtinyt eikä sanonut heille koskaan mitään. Mulkoili vain uhkaavan näköisenä. Naisen mies oli semmonen kalju lyhyt patukka, jolla leveä naama. Melkein aina kun nämä tutut menivät rappuun, niin ukko avasi oven ja tuijotti vittumaisen näköinen hymy naamalla heitä koko sen ajan, minkä he odottivat hissiä. Samassa kun pariskunta meni hissiin, niin ukko veti päänsä oviaukosta pois ja sulki oven hiljaa. Se oli ihan helvetin ahdistavaa.
Tämä tuttu pariskunta asui neljännessä kerroksessa ja nämä hullut asuivat pohjakerroksessa. Sitten nämä hullut aloittivat semmoisen touhun, että kävivät pudottamassa postiluukusta lappuja, että heitä häiritsee teidän kävely. Mitä vittua? Siinä oli kolme kerrosta välissä, niin miten näiden neljännessä kerroksessa asuvien kävely voi häiritä pohjakerroksessa asuvia? Sitten niitä lappusia käytiin pudottamassa öisin, kun pariskunta nukkui. Niitä alettiin tiputella ympäri vuorokautta joka päivä ja milloin valitus oli kävelystä, milloin mistäkin ihan keksitystä aiheesta. Mielikuvituksella ei ollut rajaa.
Kerran se viisikymppinen ukko tuli roskikselle perässä, kun tuttu mies vei roskia. Ukko otti roskapussin kädestä, ravisti roskat maahan ja tutki roskat, mitä siinä on. Sitten lähti ja sanoi, että ei saa olla musta roskapussi, pitää olla valkoinen.
Sitten nämä hullut aloittivat semmoisen touhun, että aina kun pariskunta lähti jonnekin, niin ne lähtivät autolla seuraamaan. Selvittivät jokaisen liikkeen, missä tämä kolmikymppinen pariskunta milloinkin kävi. Jos mies lähti yksin jonnekin, lähti tämä parikymppinen nainen seuraamaan miestä. Kun nainen lähti jonnekin, niin viisikymppinen ukko lähti seuraamaan häntä.
Kun tuttu pariskunta tuli kotiin, niin nämä pohjakerroksen hullut kyttäsivät heitä patioltaan tai ikkunasta. Välillä jommallakummalla oli kiikarit kädessä.
Kerran kun tulivat kotiin, niin tämä pohjakerroksen pariskunta oli heidän ovellaan. Ukko oli polvillaan lattialla, korva kiinni ovessa ja kuunteli, mitä asunnosta kuului. Nainen seisoi vieressä vihaisen näköisenä. Lähtivät siitä kotiinsa mitään sanomatta. Tutut avasivat oven, niin taas oli nippu heippalappuja käyty pudottamassa. Yhdessä valitettiin kävelystä, toisessa vaatteista ja vaatteiden väreistä, kolmannessa mustista roskapusseista, neljännessä sanottiin, että naamanne vituttavat meitä jne. Kaikkea tollasta ihan vitun kypsää juttua.
Lopulta nämä tutut eivät enää jaksaneet, ja saivatkin onneksi asunnon muualta, toisesta kaupungista, niin ei noin kahjojen kanssa tarvinut asua enää edes samassa kylässä. Muuttopäivänä, lähtiessään kolmatta ja viimeistä kuormaa viemään uuteen osoitteeseen, he huomasivat kauhukseen, että nämä hullut lähtivät autolla seuraamaan, että saavat selville, minne he muuttavat. Mies ajoi ja painoi kaasua. Hän painoi päin punaisia ja oli hilkulla, ettei tullut kolaria. Sillä sai kuitenkin karistettua seuraajat perästään. Sitten teki ylimääräisen lenkin, kääntyi risteyksistä vasemmalle ja oikealle, etteivät seuraajat löytäisi heitä. Onneksi sai eksytettyä ne hullut.
Pari vuotta ovat nyt asuneet siellä minne muuttivat. Rauhallista on muuton jälkeen ollut, mutta yhä heitä ahdistaa ajatus siitä, että jos he vielä törmäävät niihin hulluihin. Välillä näkevät painajaisia niistä hulluista, missä ne mellastavat miten huvittaa.