Olin piipahtamassa pattayalla sattumalta syömässä, johtuisiko siitä että että olen laitosmielipuoli ja kuvittelen olevani tekemisissä yhden ihmisen kanssa?
Istuimme Santun kanssa kahden hänellä ollen seuranaan leidarityttöystävä.
Kuuntelimme tatuoidun puhuvan savikorostuksella englantia ja sitten hän lähti rottapyörällä kovaäänisesti potato ja minä sain taas heti puristettavan finnin nenään.
Olen luullut itseäni satakertaa ainakin kymmeneksi muuksi nimimerkiksi ja puhun itsestäni kolmannessa persoonassa.
Onko minulla ruumiista irtaantumiskokemus vai olenko täysin muuten irrallaan realiteeteista, päätelkää te?
Minä olen TAAS töissä ja minun prosenttini näkyvät laskussani.
Yövuoro on 50% lisää fyffykkää.
78 euroa plus alvi tässä istuskelen per tunti kun perääni ei käytä tyttöystäväni, tuo mainio liikemies.
Istuimme Santun kanssa kahden hänellä ollen seuranaan leidarityttöystävä.
Kuuntelimme tatuoidun puhuvan savikorostuksella englantia ja sitten hän lähti rottapyörällä kovaäänisesti potato ja minä sain taas heti puristettavan finnin nenään.
Olen luullut itseäni satakertaa ainakin kymmeneksi muuksi nimimerkiksi ja puhun itsestäni kolmannessa persoonassa.
Onko minulla ruumiista irtaantumiskokemus vai olenko täysin muuten irrallaan realiteeteista, päätelkää te?
Minä olen TAAS töissä ja minun prosenttini näkyvät laskussani.
Yövuoro on 50% lisää fyffykkää.
78 euroa plus alvi tässä istuskelen per tunti kun perääni ei käytä tyttöystäväni, tuo mainio liikemies.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oliko seuranasi se pojankoltiainen vai kuka.
Sattumalta nyt kuten aloituksessani lausuin, irtaannuin aviomieheksi.
Täällä hoitopaikassa tauko loppui, kuten huomaatte.
Ikäviä uutisia, rotta oli puraissut kolmea orpotyttöä ja hammaslääkärivaimoani, joten jouduin kesken Epsanjan purjehduksen höyhensaaren jahdiltani palaamaan Suomeen hoitoon, koska orpotytöillä ei ollut kansainvälistä kelakorttia ja vaimoni kortti ei riittänyt kaikkien hoitoon. Onneksi vaimo oli muutaman rotan saanut loukutettua, joten herkkuhampurilaiset Suomessa tiedossa, Hua Hinin tapaan.
Huomenna jatkamme purjehdusretkeä Vantaanjoella, harmaalla ruuhellamme, arvaatte varmaan mitä on eväänä ja juomaksi Hiekkiksen aitoa kiljua.
Hyvin menee, mutta menköön vaan, sanoi opettajani jo apukoulussa aikoinaan ja se on ollut mottoni aina, vaikka valehdella pitääkin.