Meidän vertaisryhmä toimi lähes pari vuotta, osittain kitkuttaen, koska sijaisvanhemmat olivat kovin erilaisia. Kokosimme sijaisvanhemmat lähialueemme halukkaista vanhemmista. Sinänsä erilaisuus on hyvä juttu, mutta meidän tapauksessamme mielenkiinnon kohteet eivät osuneet yksiin. Yhdellä oli jo murrosikäinen, toisella ihan pieni, joku oli töissä, osa kotona, yksi meistä oli "ääri"uskovainen (usko hallitsi aika tavalla kokoontumistemme sisältöä).
Ryhmämme kuivui kasaan, niin että yksi toisensa jälkeen lakkasi tulemasta.
Millaiset teidän muiden vertaisryhmät ovat? Millaista sisältöä olette keksineet tapaamisillenne ja kuinka usein kokoonnutte?
Ryhmämme kuivui kasaan, niin että yksi toisensa jälkeen lakkasi tulemasta.
Millaiset teidän muiden vertaisryhmät ovat? Millaista sisältöä olette keksineet tapaamisillenne ja kuinka usein kokoonnutte?
Vastaukset 8
Vanhimmat
.....oisko neljä perhettä ollut mukana ja ei siinä oikein mitään henkevää päässyt syntymäänkään,juttelu oli niitä näitä, vetäjä oli huono ja niin me olimme lopuksi aina kahdestaan ja sitten emme menneet lainkaan enää mekään.
Sinne olisi mukavaa saada aina jokin alan asiantuntija mukaan, ainakin jos vetäjä ei puhu juuri mitään.
Niin, sellaista yhteistä kantavaa voimaa ei oikein tuntunut olevan. Ihme, että tällaisella palstalla juttua tulee monin verroin enemmän! Onko se sitten, että suun aukaiseminen on kuitenkin niin vaikeaa...
Minkälainen vetäjä teillä oli ja mistä sellaisen saitte? Meillä ei ollut mitään vetäjää, kunhan kokoonnuttiin. Yritettiin tietysti aina jotain aiheita keksiä tapaamisille. Ja lähinnä se oli tarkoitettu virkistäytymiseksi itse kullekin, pääsi perheestä eroon hetkeksi.
Asiantuntijat olisivat hyviä ja meillä oli kerran sosiaalityöntekijöitä kutsuttuna illanviettoomme, mutta se ei sitten ollut kovin hyvä juttu, kun tilaisuudesta tuli sellainen "lynkkaus"-mieliala. Oikeat asiantuntijat maksavat sitten aika tavalla, mutta jos useampi vertairyhmä ottaisi kimpassa, niin hintakin olisi halvempi..
Perhehoitoliittohan on kouluttanut näitä vertaistukitapaamisien vetäjiä.
Meillä toimii tosi hyvin.
Kokoonnumme noin kerran kuussa ja kaikki ovat innolla mukana. Juttua tulee kaikilta niin paljon, ettei sanan vuoroa meinaa saada.
Olemme monet eritilanteissa, mutta silti löytyy yhteistä jutusteltavaa. Alustuksia emme vielä koskaan ole kaivanneet, kun asioita on niin paljon muutenkin. Jokainen kertoo kuulumiset ym.
- Hauskaa on -
Kolmetuntinen, mitä tapaamme on aina liian lyhyt aika. Aika loppuu kesken.
...oli sosiaalityöntekijä, joka on tunnettu harvasanaisuudestaan ja kuinkas ollakkaan ne perheetkäät eivät olleet niitä puheliaampia ja itse ei viitsi aina äänessä olla....
Itse olen ollut vieraan kunnan alueella useasti kertomassa, millaista on sijaisvanhemmuus, on saanut kysyä kaikkea sijaisvanhemmuudesta, toki vastasin miten itse koin, tästä tavallisesta" elämästä, joskus meitä oli kaksikin sijaisäitiä, ne olivat jotenkin mukavia, kun siinä syntyi heti keskutelua.
Hei!
Tuo vertaisryhmätoiminta ja muut yhteiset tilaisuudet ovat usein tärkeitä jaksamiselle. Jos ryhmä ei oikein tunnu toimivan, niin yksi mahdollisuus on yrittää tosiaan järjestää näitä ulkopuolisia asiantuntijoita ja tapahtumia. Sitä kautta saattaisi löytyä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja yhteishenkeä, mutta hankalassa tilanteessa sekään ei tietysti välttämättä toimi. Koska mainitsit rahapuolen, niin laitan tähän jotain halpoja tai ilmaisia ideoita.
Asiantuntijat eivät aina ole kalliita. Omasta kunnastakin löytyy usein ammattilaisia: lääkäri, psykologi, puheterapeutti, terveydenhoitaja, erityisopettaja, lastentarhanopettaja, fysioterapeutti, toimintaterapeutti jne. Heiltä voi pyytää alustusta tai vaikkapa tilaisuutta kysellä erilaisia asioita.
Seurakunta voi tilanteessanne olla huono idea, mutta sieltäkin löytyy eri tyyppisiä osaajia sekä vapaaehtoistyöntekijöitä.
Järjestöistä voi löytyä myös apua. SPR:n ensiavun kohennus? Marttojen ruokailta? Reserviläisten järjestämä ulkoilupäivä? Mitä voisi tarjota Rotaryt tai Lions club? Urheiluseurat? Mitä yhdistyksiä lähistöllänne toimii?
Lähistöltäkin löytyy usein mielenkiintoisia paikkoja, joissa ei olla käyty. Esimerkiksi paloasema ja hätäkeskus ovat tutustumiskohteina mielenkiintoisia. Sieltäkin voi tarttua myös tietoa ja taitoa mukaan. Monet tahot ottavat vierailijoita vastaan vielä mieluummin kuin lähtevät muualle puhumaan. Entäpä mitä työvoimatoimistolla on tarjottavana nykynuorille? Tai millaista työtä tehdään ammatillisessa perhekodissa tai lastenkodissa? Entäs vanhainkoti? Maatila? Museo? Vedenpuhdistuslaitos?
Virkistys on myös tärkeää. Tulisikohan joku ohjaamaan teille jumpan tai parihieronnan? Tai ohjaamaan pääsiäisaskartelua? Jos lähistöllä on ammatillisia oppilaitoksia, niin niistä voi myös löytyä opiskelijoita, joilla olisi teille annettavaa.
Muiden järjestämät tilaisuudet ja tapahtumat kannattaa huomioida! Kenties joku iso asiantuntija tulee lähellenne puhumaan jostain. Liittykää joukkoon ja jatkakaa omalla porukalla vaikka kahville.
Mielikuvitus on rajaton ;)
Vertaisryhmä on kurssin käyneen vertaisryhmän ohjaajan vetämä yleensä kerran kuussa kokoontuva ryhmä, jonka kesto on määritelty (usein syksystä kevääseen) ja jonka osanottajat ovat samat koko ryhmän keston ajan. Itse olen päässyt ensimmäisen kerran vertaisryhmään viime syksynä (FAS-lasten sijaisvanhempien vertaisryhmä).
Pienryhmätoiminta on vapaampaa l. osanottajat voivat osittain vaihtuakin, vetäjä on pienryhmänvetäjä, jolla välttämättä ei ole koulutusta ryhmän vetämiseen. Olen ollut mukana yhdessä sijaisvanhempien pienryhmässä vuoden ja olen nyt itse toisen pienryhmän vetäjänä toista vuotta. Nämäkin ryhmät kokoontuvat kerran kuussa ja kesäisin on muutamia yleisiä tapaamisia joidenkin sijaisperheiden pihoilla.
Kaikissa ryhmissä on tärkeää muistaa, että ryhmissä esiin tulleet asiat eivät kuulu ulkopuolisille ja ettei kukaan ryhmän jäsen saa hallita keskustelua, vaan kaikkien mielipiteille ja tunteille tulee antaa sijansa.
Minä olen ollut todella tyytyväinen kaikkien niiden ryhmien antiin, joihin olen osallistunut : esim. on ollut mielenkiintoista kuulla jo murrosikäisten lasten sijaisvanhempien kokemuksista, ehkä niitä voi tulevaisuudessa hyödyntää omassa arjessa.
niin, meidän pienryhmässä yksi sijaisvanhempi otti oikeudekseen puuttua toisen perheen ongelmaan soittamalla näiden selän takana sosiaalitoimeen ja haukkumalla heidät aluksi nimettöminä, mutta tunnustivat sitten. Perheellä oli silloin parisuhdeongelma, joka onneksi selvisi, mutta pienryhmä hajosi, emmekä me tiedä sen jäsenten tilanteesta tällä hetkellä muuta kuin että yhdellä on ainakin purkautunut sijoitus jo takanaan.
Meillä on aivan erinomaisen hyvä ryhmä. Kokoonnumme n. kerran kuussa. Meillä kaikilla on aika lailla erilaiset tilanteet, eri ikäisiä lapsia, ja jotkut ovat olleet sijaisvanhempina iät ja ajat, ja jotkut taas vasta aloittaneet; toiset ovat päätoimisia sijaisvanhempia monelle lapselle, ja joillakin on vain yksi.
Kokoontumisissa kerromme kuulumisia. Aika tuntuu yleensä liian lyhyeltä (pari tuntia kerrallaan). Nämä kokoontumiset ovat minulle hyvin tärkeitä, koska niissä saa kertoa asioista, ja kaiken lisäksi toiset ymmärtävät! Se on uskomattoman hienoa. Toisten kokemuksista oppii aina jotakin, plus tietysti olen saanut myös tietoa mm. sijaisvanhempien ja -lasten oikeuksista ja lain mukaisista käytännöistä (sosiaalityöntekijät kun eivät ole niistä informoineet, tai eivät edes tiedä).
Mistään "teemoista" ja "alustuksista" tai "teoreettisista pohdinnoista" en tykkää näissä kokoontumisissa - etenkin kun tällaiset "pohdinnat" ovat meidän ryhmässä sellaisen keittiöpsykologian tasolla (sijaisvanhempien koulutukset ovat asia erikseen); käytännön kokemukset ovat päällimmäisinä, sillä aina on jotakin tapahtunut jollekin, tarvitaan tukea, neuvoja ja erityisesti kuuntelevia korvia.