Leikkasin illalla pihasta muutaman raparperinvarren ja haudutin vesitilkassa n. 8 min. Maustoin kanelilla, hieman fariinisokeria tai siirappia. Nyt laitoin sekaan Jacky-kinuskimakupalan (harvoin ostan, mutta oli rypästarjous eilen) ja tuli raikas aamupala, paitsi että
Kanelin tilalle oli lipasahtanut neilikkaa. Ja kun nyt mietin, tätä tapahtuu nykyisin aika usein. Asun kahdessa taloudessa ja kaikki maustepurkit ovat erilaisia. Luulisi että eläkkeellä olisi aikaa keskittyä, mutta näköjään ei. On muitakin sekoittamisia, esim, toisessa taloudessa on kahdet kappaleet tarvikkeita ja toisessa ei ollenkaan. En millään suostuisi dementikon maineeseen. Aamupala tuli syödyksi, vaikka oli vähän erilainen.
Kanelin tilalle oli lipasahtanut neilikkaa. Ja kun nyt mietin, tätä tapahtuu nykyisin aika usein. Asun kahdessa taloudessa ja kaikki maustepurkit ovat erilaisia. Luulisi että eläkkeellä olisi aikaa keskittyä, mutta näköjään ei. On muitakin sekoittamisia, esim, toisessa taloudessa on kahdet kappaleet tarvikkeita ja toisessa ei ollenkaan. En millään suostuisi dementikon maineeseen. Aamupala tuli syödyksi, vaikka oli vähän erilainen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen huomannut saman ongelman, mutta en tunnusta mitään dementiaa siihen, vaan ne totutut omat tavat. Joskus olen sekoittanut leivinjauheen vaniliini sokeriin ja voit arvata lopputuloksen! Miksi ne purkit on niin samanlaisia?
Onneksi en ole suolaa ja sokeria onnistunut sekoittamaan "vahingossa", joka on kotimaisten elokuvien vanha vitsi!
Eikös`se ole aivan mukavaakin kokeilla uusia makuelämyksiä? Tuli mieleeni, kun isäni joskus laittoi riisipuuroa karjalanpaistin sekaan ja me olimme kauhuissaan siitä, mutta mitäs`nyt tehdään. Riisi kuuluu liharuokaan, joten isäni olikin aikaansa edellä!D
Valkopippuria laitoin kerran pullataikinaan, kun luulin laittaneeni kaardemummaa.
Ei varmaan ollut kysymys dementiasta, sillä enhän minä siinä tapauksessa enää tietäisi omaa nimeänikään, on siitä sen verran kauan.
No joo, 70-luvulla pesin hampaat lapsen pyllyrasvalla, onhan sitä tosiaan ennenkin sekoiltu. Jotenkin ruoanlaitto on ollut muka se vahvempi puoleni.
Mä olen myös pessyt jollain voiteella hampaat. Jändeä, että ensimmäinen ajatus on, että mitä vikaa tahnassa....
Hilsesampoolla pesin kerran hampaani aamuhämärissä, kiireessä ja unentokkurassa.
Kyllähän oli voimakas maku ja vaahtosi valtavasti ja kauan vaikka kuinka huuhdoin suuta.
Ei tuolla lipsahduksella vielä dementikkojen porukkaan pääse...
Vaaditaan hieman enemmän näyttöjä.
Vuosia sitten leivoin joulumyyjäisiin maustekakun, tein niitä kaksi samoilla vaivoilla ja kun kotiin jäänyttä kakkua syötiin huomasin, että joku joulumauste, neilkka vai inkivääri oli vaihtunut maustepippuriin. Ei oikein maistunut hyvältä kakussa se mauste. Vaikka joissakin piparkakkuresepteissä mainitaan kyllä maustepippuri.
Huvittavinta vielä oli kun myin itse sitä kakkua siellä myyjäisissä ja kehua retostelin kuin hyvää se oikein on. Vieläkin kun näen rouvan, joka kakun silloin vuosikymmeniä sitten osti tunnen pippurisen piston kakkusydämessäni.
Pippuristahan se piparkakku on nimensäkin saanut; pepparkaka.
Mä olen unohtanut leivinjauheen levymäisestä leivottavasti, mutta ajattelin ei hätää: lisäsin jo uuniin laitettuun taikinaan leivinjauheen päälle, sillai sotkin siihen päälle. Kun otin paistoksen uunista, se näytti akneiselta.
Yritelmä taisi olla mokkapalat.
En leivo
Että ei ole sattunut leipomamokia. Nisuissa väärä mauste voi pahastikin maistua. Mä siis teen muita ruokia ja niissä maustaminen pieleenkin mennessään on vain omanlaisensa maku. Ja melkein kai mikä tahansa käy jonkin lihan maustamiseen, itämaisissa resepteissä joskus äkikseltään kummallisenkin kuuloisia mausteita.
Tuli nopeesti mieleen pari yhdistelmåä, joita pitäis joskus kokeilla. Oulunseudulla suosittua laittaa majoneesia pitsaan ja kuulemma ruotsissa kehitetty panaanipitsa. Jotenkin menee niin, suolaisiin voi laittaa makeita juttuja, leivonnaisiin suolaiset ei oikein istu.
Jaa mokia mausteissa, varmastikin on sattunut. Enenpi tohellan reseptipuolella. Ehkä kammottavin ape, mitä oikein suunnitellusti tehnyt oli appelsiininkuori-ohratto. Se oikeasti oli kammottavan makuista :D
=DW=
Raparperi on kasvanut hyvin, suunnittelin viinin tekoa. Sekin saattaa mennä hukkaan, koska omistan kahdet lukulasit, joista toiset ovat keskimäärin hukassa. Ehkä mutaman kymmmenen litran tynnyrin voisi löytää ilman lukulasejakin.
Kyllä nuorilekin sattuu mokia leivonnassa. Tyttölapseni (alta 10-v) olivat päättäneet paistaa pullaa, mutta "jotain" oli tullut liikaa, sillä uuni oli täynä pullataikinaa ja veikkailen, että hiivaa oli laitettu reilusti!
Hieman varttuneempana oli sitten kokeiltu kakun tekoa ja kaikki aineet mitattu ja laitettu pöydälle valmiiksi, mutta kun kakku oli jo uunissa, niin toinen alkoi ihmetellä, että mitä nuo kanamunat tuossa pöydällä tekee?
Eikä paremmin onnistunut kinuskin teko tytöltä, joka oli käynyt jo ravintola koulun. Eka satsi kaatui keittiön lattialle ja eikun uudet tarpeet kehiin, mutta sekin kaatui tullessa olkkariin, joten kolmas kehiin, jolloin hän totesi, että söisinkö jo tässä, vai heittäisinkö olkkarin partsille?
Hänen oli tarkoitus laittaa meille kaikille sitä kinuskikastiketta ja saikin sen lopulta perille tulemaan.