Mulla ottaa niin päähän noi mun sijaisvanhemmat
aina ku tekee jonkun pienenkin virheen ni heti
rangaistaan.. Joskus lähtee tupakat viikoksi tai palaa kotilomat tai jotain muuta vastaavaa... Esim. Jos on oikein vihainen ja sanoo jotain tosi törkeää ni palaa kotilomat ja ite ne on sanonut että tunteet pitää näyttää.. En mie kyllä ymmärrä!!! Onko jollain vastaavanlaisia kokemuksia??
aina ku tekee jonkun pienenkin virheen ni heti
rangaistaan.. Joskus lähtee tupakat viikoksi tai palaa kotilomat tai jotain muuta vastaavaa... Esim. Jos on oikein vihainen ja sanoo jotain tosi törkeää ni palaa kotilomat ja ite ne on sanonut että tunteet pitää näyttää.. En mie kyllä ymmärrä!!! Onko jollain vastaavanlaisia kokemuksia??
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mun ystäväni, joka on nyt 17-vuotias (18 maaliskuussa) on ollut perhekodissa 13-vuotiaasta. Usein puhuttiin hänen sijoittamisestaan perheeseen, kaksi perhettä oli tarjolla, mutta kaverini sanoi että hänet lahjottiin jäämään perhekotiin. Nyt hän haluaa sieltä pois, mutta häntä ei päästetä. Hän on yrittänyt puhua sossuille ja koulumme opolle, mutta mikään ei ole tuottanut tulosta.
Syyt miksei hän haluaa pois ovat moninaiset. Eka on, että hänestä se paikka ei tunnu kodilta, eikä hän viihdy siellä, koska paikka on "laitosmainen" vaan hän haluaa OIKEAAN perheeseen. Tokaks hän ei tule lainkaan toimeen perhekodin vanhempien kanssa. He ovat valehdelleet tytölle, haukkuvat häntä toistuvasti pataluhaksi ja sananmukaisesti ovat kironneet hänet alimpaan helvettiin esim. ihan vain sen takia, että hän käy oisin hakemassa vettä juotavakseen vessasta. Hänet on monesti lukittu huoneeseensa yöksi tämän takia. Lisäksi häntä ärsytetään tahallaan, niin että hän jokskus pillastuu ja "tinttaa" perhekodin "äitiä", jotta saisi suunvuoron. Häntä ei kuunnella. Hänelle valehdellaan päin naamaa ja perhekodin vanhemmat kohtelevat häntä kuin mielenvikaista (hänellä oli pari vuota sitten nuoruusiän psykoosi joka on parantunut erittäin hyvin.) Minusta tyttö on erittäin tasapainoinen ja vastuuntuntoinen ja _aidosti_ iloinen ja onnellinen, siis silloin kun ei ole kotona. Hän on kiltti ja ystävällinen ja kohtelias eikä ole ikinä tehnyt mitään pahaa saati laitonta. Hän ei ole "kapinallinen", ei pukeudu oudosti, ei meikkaa, eikä värjää hiuksiaan, eikä kuuntele rokkia tai heavya tai metallia, ei juo, ei polta jne. Hänellä oli hyvä todistus koulussa. "Kotona" hän on itkuinen, aneeminen ja hiljainen painostavan ja masentavan ilmapiirin takia. Hän harvemmin enää edes syö "kotona", koska ahtaassa ruokapöydässä (jonka ääressä on pahimmillaan 15 henkeä) on ahdistavaa, koska häntä haukutaan koko ajan. Hän on yrittänyt puhua sossuille (lähettänyt kirjeitä, koska ei ole uskaltanut soittaa lankapuhelimella ilmitulleen salakuuntelun vuoksi) jossa takaisin on tullut vain lyhyt vastaus: "kiitos henkilökohtaisesta viestistä" eikä mitään muuta! Minusta tämä on hälyyttävää.
Lisäksi perhekodin äiti tahtoo ymmärtää tyttöä väärin jatkuvasti. Hän ei kuuntele tätä ollenkaa, ja on kerran tunkeutunut meillekin levittämään valheita työstä (aivan naurettavia, en puutu siihen enempää) ja kerran kun he olivat menossa yhdessä tytön psykiatrille (tyttö ei halunnut "äitiä" mukaan koska ei pysty olemaan oma itsesnä tämän seurassa vaan pani hanttiin),niin "äiti" järjesti kivan kohtauksen keskellä kaupunkia ja huuteli ihmisille: katokaa tää hullu ei haluu mennä psykalle! ja muuta. Tyttö itki. Välillä häntä kuitenkin naurattaa "äitinsä" edesottamukset ja väitteet ja "äiti" ja "isä" kuulemma toistuvasti puhuvat tytön laittamisesta sairaalaan (uhkailevat ja huutavat) Joksus kun sossut ovat tulleet tarkistuskäynnille, "vanhemmat" näyttelevät tosi asiantuntevia ja huolestuneita, vaikka todellisuudessa heitä ei kiinnosta tytön jutut pätkääkään (jo 3 vuotta sitten asia oli selvästi näin). Ja sossut nielevät kaiken.
Lisäksi kun hän on yrittänyt sekä "vanhemminltaan" että sossuilta kysyä näitä asioita hän ei ole ikinä saanut vastausta. Ja hän ei saa rahaa omaan käyttöönsä (lakisääteinen kuukausiraha on huostaanotetulla nuorilla?) eikä hänellä ole ikinä ollut kännykkää. Hän asuu hyvin pienessä kunnassa ja 90%hänen rahoistaan kuluu matkustamiseen (kouluun ja takaisin jne.) aina häntä ei ole edes päästetty kouluun....
Tämä kaikki on totta, olen tuntenyt hänet jo pitkään, pidempään, kuin kukaan muu. Tässä ei ole edes kaikki....
Niin, että sulla on marika asiat vielä hyvin.....
*Syyt MIKSI hän haluaa pois... ei miksei ;)
Olipa todellakin surullinen tapaus, mutta pisti silmään tuolla miten leimasit rokin, hevin ja metallin kuuntelijat, "oudosti" pukeutuvat, meikkaavat ja hiuksiaan värjäävät ihmiset jotenkin pahoiksi, yhteiskuntaan sopimattomiksi. Itse meikkaan, kuuntelen rokkia, heviä ja metallia (jos kuuntelukelpoisia kappaleita löytyy), pukeudun siihen mikä tuntuu hyvältä, joskus ehkä oudostikin sekä värjään hiuksiani. Valmistuin ylioppilaaksi viime keväänä hyvin arvosanoin. Tällä hetkellä asun kaverini kanssa ja käyn töissä ja maksan vuokraa ja veroja siinä missä "ihmisoikeusaktivisti Matti Meikeläinenkin 31vee, joka kuuntelee Reijo Taipaletta ja Yölintua".
Olisi riittänyt, jos olisit vain maininnut, että hän on kunnollinen ihminen. Tulevaisuudessa mieti vähän tarkemmin miten määrittelet käsitteitä.
>>pisti silmään tuolla miten leimasit rokin, hevin ja metallin kuuntelijat, "oudosti" pukeutuvat, meikkaavat ja hiuksiaan värjäävät ihmiset jotenkin pahoiksi, yhteiskuntaan sopimattomiksi.>>
luettelin VAIN sen, millainen HÄN on. tuota yllämainitsemaasi vaikutelmaa en halunnut antaa. pahoittelen.
Kuuleppa mulla on aika lailla samanlainen tilanne ei muakaan kuunnella perhekodissa ku yritän selittää jotain vaan ne ymmärtää sen asian ihan tahallaan väärin.. Tästä asiasta on turha PUHUA sossuille ku kaikki kääntyy kuitenkin mun syyksi...
mikä on mielestäsi se pieni virhe, josta sinua rangaistaan?
meillä kun on niin erilaisia näkemyksiä pienistä virheistä ja suurista virheistä.
minusta teillä on jo tehty melkoisen suuri virhe, kun sinun tupakointisi on niin hyväksyttyä, että rangaistukseksi käy tupakoiden vienti. jos asuisit meillä, et saisi virallisesti lainkaan tupakoida. se mitä salaa nurkantakana tekisit, olisi taas seuraavan rangaistuksen keskustelun aiheena.
juopotteletko? miksi sinut on sijoitettu? vanhempiesi alkoholin käytön takia vai omien käytöshäiriöittesi takia? jos huostaanotto on tehty vanhempien alkoholin käytön takia, sinun ryyppäämisesi pelottaa, sillä suunta on samaan kuin biovanhemmillasi.
jos taas sinut on huostaanotettu käytöshäiriöiden takia: juopottelu, lintsaaminen ja muu koulun laiminlyönti, huumeet, karkailu ja rajttomuus: ja jatkat näiden harjoittamista pitäen niitä pikkurikkeinä, niin olet vielä kaukana kasvusta ja ymmärtämisestä ja tarvit siksi niitä rangaistuksia.
tietysti meidän kaikkien niin bio-kuin sijaisvanhempienkin paskamainen osa olisi kestää kaikki se törkeys mitä te nuoret meidän silmillemme ja korvillemme syydätte. mutta jos se ihan överiksi menee, niin ihan kaikkea ei oman itsetuntonsa takia tarvitse sietää.
eri asia on sitten taas asian jälki puinti. olisi äärimmäisen tärkeää, että pahimman kiivailun mentyä puolin jos toisinkin ohi, voisitte rauhassa jutella siitä mikä mättää ja miksi kaikki tuntuu menevän pieleen.
Olet kyllä aivan oikeassa siinä asiassa että meillä on erilaisia näkemyksiä pienistä ja suurista virheistä.. Minun mielestä se on pieni virhe jos lähtee vaikka jostain palaveristä pois jotain 3-5 minuuttia aiemmin...Noinkin olen tehnyt ja saanut myös kärsiä siitä viikko tolkulla mutta kun ei oo yksinkertaisesti hermot kestänyt palaverissa ja olen mennyt suoraan huoneeseen ja myös pysynyt siellä muutaman tunnin...(osaan jo rangaista itse itseäni) Tiedän sen että nämä sijaisvanhemmat haluavat vain minun parasta joskus sitä vaan on vaikea uskoa!!
Kysyit tuossa myös että miksi olen sijoitettu niin sen verran voin kertoa että omista tyhmyyksistä olen joutunut lähtemään pois kotoa.. (Olen huostaan ostettu) mutta huumeisiin en ole sekaantunut...
minä olen sen lajin hullu, että uskon avoimmuuteen.
minusta pitäisi kaikkien, niin aikuisten kuin lastenkin, pystyä puhumaan. ja varsinkin´silloin kun jo murrosikäinen, asioistaan tietoinen nuori on vastapuolena. voitko ajatella, että sinusta turhan nipoista rangaistuksista keskusteltaisiin yhdessä. ja sijaisvanhempasi yrittäisivät perustella kantaansa, miksi heistä tietyt asiat vaativat niin tiukkaa toteutumista, että tuo parinminuutin heitto jo aiheuttaa seuraamuksia?
murrosikäinen, niin oma kuin lainattukin, tarvitsee hirmuhyvät perustelut ja usein vielö pientä painostustakin hyväksyäkseen säännöt.
sano terveisiä minulta.
Vastailen tähän keskusteluun vähän myöhässä mutta huomasin tämän vasta tänään.. tää on kyllä sitte aika pitkä et jos tuntuu että ei ole aikaa niin ei kannata edes aloittaa. tää on vaan oma tarinani...
Itselläni on myös kokemuskia, huostaanotosta. Olin 10 vuotias kun jouduin muuttamaan pois kotoa sossun toimesta sillä äidilläni oli paha ongelma alkoholin kanssa. Tosin minut huostaanotti kummini jonka perheen luona asuin reilu puolivuotta. Asiat kuitenkin kääntyi päälaelleen kun kummini ja hänen miehensä erosivat yli 10 vuoden yhdessäolon jälkeen ja myös sen seuraukisena minä jouduin muuttamaan pois. Vieläkin on vähän kaihertava olo että ihan kuin se olisi loppujen lopuksi ollut seurausta siitä kun minä muutin taloon. No mutta en kuitenkaan syyttele itseäni siitä.. mieteskelen vain..
No sitten asuin perhetukikeskuksessa. No tavallaan kaikki oli ihan hyvin vaikka siellä "laitoksessa" asuinkin. Tämä perhetukikeskus oli aika pieni kooltaan joten yhteishenki oli siellä hyvä ja kaikki tulivat toimeen kaikkien kanssa vaikka meitä oli eri-ikäisiä siellä. Mutta sitten minut sijoitettiin perheeseen. Pikkuveljeni oli asunut tässä kyseisessä perheessä jo puolivuotta ja sitten minutkin päätettiin sijoittaa sinne. Ainoa veemäinen juttu siinä oli että tämä kyseinen perhe asui 600km päässä siitä kaupungista jossa minä olin asunut koko ikäni ja jossa kaikki läheiseni asuivat. Kun muutin sinne oli 11v.
No asiat ei sittenkään sujunut niinkuin piti. Tämä kyseinen perhe oli suoraan sanottuna aivan paska. Varsinkin perheenäidin kanssa minulla oli ongelmia. Muistan kuinka kerran pelasin tietokoneella 10 min yli sovitun ajan niin sain puolenvuoden pelikiellon. Kivaa. no ei siinä mitään mutta se että mä asuin siellä vain n. puolivuotta ja mä pääsin vaan KERRAN kaverin luo eikä koskaan kavereita käynyt minun kotonani. koska vanhempani eivät antaneet lupaa.. Olin saanut koulusta yhden erittäin hyvän kaverin (en ole koskaan ollut suosittu enkä ole kovin kauniskaan, ihan tavallisen näkönen rillipää) mutta tämäkään kaveri ei koskaan päässyt meille. Muistan kuinka sen ainoan kerran pääsin kavereideni luokse, olivat nekin syntymäpäivät. Siinäkin asiassa melkein mokasin ja meinasin menettää senkin tilaisuuden päästä ulos. Olin käynyt koulun jälkeen ostamassa karkkia ilman lupaa. *siis haloo*
No sitten koitti se päivä jota olin odottanut(tosin en koskaan tiennyt koska se tulisi tapahtumaan) mutta se päivä koitti kuitenkin ja odotettua aikaisemmin. Me "jouduimme" muuttamaan takaisin. Koko siellä olon aikana elämäni paras päivä. ja muistan vieläkin kuinka kuulin siitä asiasta. ns.Siskoni tuli hakemaan minut kesken koulupäivän ja sanoi että mun pitää mennä kotiin että meidän äidillä on tärkeää asiaa. Silloin mä oikeasti juoksin kotiin ja ajattelin samalla että mitään niin pahaa mä en ole tehnyt että mut kesken koulupäivän passitettaisiin kotiin. (enkä minä koskaan tehnyt pahojani. sijaisäitini silmien edessä vain jotenkin mokasin aina kaiken ja hän ei jättänyt rankaisematta pikkuriikkisestäkään mokasta.) ja olin siis oikeassa. Siellä istui sosiaalityöntekijä ja kertoi että me muutamme pois seuraavana päivänä. Koskaan en oikeastaan saanut tietää mitä ne syyt siihen olivat mutta kiitän Luojaa että niin tapahtui. Harmittaa vaan että sijaisvanhempani eivät antaneet minun käydä koulussa vielä uudestaan hakemassa tavaroitani ja sanomassa heipat kavereilleni. Sinne jäi mun lempipipokin!!
No juttu jatkuu.. Muutimme takaisin ja mitä ihanin tunne se olikaan kun sain taas nähdä läheiseni. asuin siinä samassa perhetukikeskuksessa taas vähän aikaan kunnes he ilmoittivat että nyt minulle on löydetty perhe ja se ei ole kuin reilun 40km päässä. Eli puolentunnin ajomatkan päässä kotipaikkakunnaltani. Yritin kyllä vähän kysellä mahdollisuuksia että mitä jos voisimme jäädä siihen perhetukikeskukseen asumaan sillä mielessä oli pieni epäilys että mitä jos perhe on yhtä kamala. Mutta mahdollisuutta ei ollut. Kävimme pari kertaa tutustumassa etukäteen tähän perheeseen ja ensivaikutelma oli ok. Sijaisperheen vanhemmilla oli 3 tytärtä (aikuisia ne kaikki 20- 30 ikävuoden väliltä) ja talo oli iso. iso puutarha ja se oli maalla. No koko kylässä asui vain 500 henkeä joka aluksi vähän pisti miettimään että miten ihmeessä onnistun olemaan tylsistymättä.. yksi kauppa, pankki, kioski, ranta, ja ala-aste jossa oli oli oppilaita n.30. kun muutin sinne olin 12 ja menin 6:lle luokalle.
Sitten siirryin ylä-asteelle ja sain uusia kavereita ja tupakkakin tuli jossain vaiheessa kuvioihin josta jäin vanhemmilleni kiinni. damn. no se oli sitten sitä nurkan takan polttelua... samaan aikaan tuli myös murrosikä ja pikkuriidat jne... jos olisin silloin voinut tappaa katseellani, olisi sijaisäitini varmaan kuollut jo vähintään 100 kertaa.. *heh* ja varmaan moni muukin... :D
kaipa siitä sitten jotenkin selvisi. Viime kesänä tuli 5 vuotta täyteen siinä perheessä ja olen nyt 17. ensi kesänä 18. No minulla oli usein ongelmia perheen äidin kanssa sillä hän oli jossain määrin samanlainen tiukkapipo ja kaikki oli aina niin "EI EI EI". No oli taas niitä aikoja että kaikki oli ok. Vaikka mesta oli pieni, sain sieltä heti kavereita. no eihän siellä asunut edes kauheasti minunikäisiäni mutta ehkä sen avulla ystävät merkitsivät vieläkin enemmän.
Täytettyäni 16 ja päätettyäni peruskoulun menin lukioon. Koska talomme oli rivitalo. Ei siinä ollut kuin 5 kämppää mutta vanhempani omistivat koko höskän, oli minulla mahdollisuus päästä asumaan yhteen niistä asunnoista joka oli tyhjillään. Sossun kanssa siitä neuvoteltiin useita kertoja palavereissa ja homma saatiin onnistumaan. Asuin yksinäni kämpässä joka oli sen kokonen että siinä olisi voinut asua vaikka pieni perhekin. :) Se helpotti paljon. Oli paljon rennompaa olla kavereitten kanssa kuka tiesi että kukaan ei varmasti tule kuuntelemaan, pidettiin leffailtoja ja minä sain olla omassa rauhassa. ja varsinkin oli ihanaa kun sai olla rauhsassa poikaystäväni kanssa. Minun kuitenkin piti pitää huolta omasta elämisestäni sillä sain aina tililleni kuun ensimmäisenä päivänä tietyn rahasumman jolla piti kattaa syömiset, hygienia tarvikkeet ja kaikki mitä tarvitsin. Kännykkä ym..
Ja sain käyttää rahan kuinka halusin mutta elää minun piti. Sen vuoden aikana opin todella hyvin tietämään mitä se varsinainen opiskelija elämä on. On lukio hoidettavana. koulumatka oli 30km. piti ostaa ruokaa. pestä pyykit. tiskata astiat. siivota ja mitä kaikkea. sen jälkeen opin todellakin, sillä tiedän että kun olen 18 että silloin se on astuttava tohon elämään ihan itsenäisesti.
ja kaikenlisäksi olen tällä hetkellä vaihto-oppilaana ja tämänkin maksoi sossu. Asiasta alettiin hyvissä ajoin keskustelemaan ja miettimään käytännön juttuja jne... koska tällä vahto-oppilas hommalla tulee myös olemaan tärkeä osa tulevaisuuteni osalta sillä edelleenkin minulla on lentoemännän- ammatti tähtäimessä. ja ennenkaikkea matkustaminen kiehtoo minua.
Homma meni läpi ja sain pistää hakemukset postiin. Ja täällä olen ja kun tulen takaisin täältä ensi kesänä, olen juuri 18 ja silloin minun on hypättävä tähän elämäään koska en voi mennä enää takaisin perheeseen jossa asuin. Olen 18 ja täysi-ikäinen niin minun aikani on mennä jotta tilalle pääsee taas niitä jotka sitä apua eniten tarvitsevat. se mitä haluan tehdä, minne haluan mennä on kokonaan minun päätettävissäni. ja todennäköisesti muutan poikaystäväni kanssa yhteen palattuani. Toki sossulla on velvollisuus pitää huolta huostaanotetuista vielä kolme vuotta senkin jälkeen kun he ovat täyttäneet 18 että ei siinäkään asiassa jätetä ketään kuin nallia kalliolle..
No tänne on kirjoitettu aika pahoja kokemuksia että en halunnut mitenkään tulla tähän väliin ja olla niinkuin että "hei, mulla onkin asiat paremmin ku teillä..jne"
en todellakaan. on minullakin ollut niitä tilanteita jolloin muutto tästä hyvästä perheestä oli todella lähellä. tai siis meinasin nostaa siitä mölläkän mutta asiat järjestyi omalla tavallaan ja on niitäkin hetkiä ollut kun meinasin karata kotoa ja olin kuraattorilla ym.. melkein aloin viilellä itseäni ja kaikki meni alamäkeen. ja kaikki oikeastaan sen vuoksi koska perheenäidin kanssa meni todella montaa sukset ristiin..
Mutta nyt siitä on selvitty ja olen todella kiitollinen niistä henkilöistä jotka jaksoivat tukea.
Eli puhukaa asioista ja kyllä teillä jokaisella on se oma sosiaalityöntekijä jonka kanssa puhua ja keskustella asioista. itselläni oma sosilaatyöntekijä vaihtui todella monta kertaa ja oli aina raastavaa uudelle tyypille selittää aina kaikki alusta. Mutta silti. Ja sitten kun tilanne näyttää siltä että jotakin on todella tehtävä niin puhelin käteen ja soittakaa sinne toimistoon ja sille omalle sos.työntekijälle.
ja pyytäkää tukea sellaisilta aikuisilta jotka ymmärtävät ja voivat ehkä tehdä asioille jotain jos menee huonosti. Mulla kun meni huonosti ja olin niin mittä täynnä ja halusin muuttaa pois, soitin siskolleni ja kerroin kaikki. seuraavassa palaverissä siskoni oli mukana.
No ehkä tästä ei ollut mitään apua tai hyötyä ja olen pahoillani jos jotakuta ärsytti tämä teksti tai jotakin. halusin vain pistää omna lusikkani soppaan ja luoda toivoa teille että asioilla on tapa järjestyä. Mutta joskus se on aloitettava oma-alotteisesti että ne asiat saa järjestykseen. ja puhumalla ja keskustelemalla. ja jos välttämättä haluaa, pitäisi palavereissakin olla mahdollista saada jutella oman sos. työntekijänsä kanssa kahdestaan ilman sijaisvanhempia ainakin pieni hetki. Tuskin koko palaveria mutta jonkun aikaa. Ja jos vanhmmat suuttuvat siitä ja pakottavat kertomaan, ei teidän tarvitse kertoa sinun ja sos.työntekijäsi välisistä keskusteluista.
Toivotan Onnea kaikille ja tsemppiä elämään ja älkää heittäkö tilaisuuksia hukkaan!!!
ja ennenkaikkea! Olkaa Vahvoja!!!!
Todella hyvä tarina.. Ei se oo ´kyllä helppoo
sullakaan ollut ku jo noin nuorena alettu pomputelemaan paikasta toiseen..
Mutta toiset näköjään on vahvoja ja jaksaa nauttia elämästä..
Se on hieno homma!! Hyvät jatkot myös sinulle =)
Kiitos ja kumarrus ja voimia sinullekin!!! =)
mäkin asun sijais perheessä, mutta muun vanhemmat on toooosi ihania.
mutta aonoa huono asia, on että en saa seurustellä yli 17w kanssa.. oon itten pian 15w niin mutta muuten täällä on ihnaa :)