Olen vähän yli nelikymppinen nainen, ja minulla on ollut lasiaisen samentumia noin 30 vuotta. En ole niihin tottunut, vaan koen, että ne huonontavat elämänlaatuani selkeästi. Samentumien määrä on lisääntynyt vähitellen vuosien mittaan niin, että silmissäni vilisee pitkiä, koko näkökentän päästä päähän ulottuvia "lankoja", joista paksuin on keskeisen näkökentän alueella ja koko ajan nähtävissä esim. kun luen kirjaa jotakuinkin silmät "paikoillaan". Lisäksi on runsaasti ohuempia lankoja, sykeröitä yms.
Kuten me kaikki tästä vaivasta kärsivät tiedämme, silmälääkärit eivät ota ongelmaa vakavasti, vaan antavat ymmärtää, että ongelma piilee korvien välissä. Normaalisti ihmisen pitäisi tottua niihin.
Olen paljon joutunut vuosien aikana miettimään, onko omalla kohdallani ongelma päänsisäinen. Mietin, pystyvätkö jotkut samanasteisista samentumista kärsivistä jättämään ne huomiotta ja näkemään ikään kuin niiden "yli"? Tätä voisi puoltaa se, että jos huomioni on todella vahvasti esim. jossain uudessa tai jännittävässä asiassa, saatan huomata, että en ole vähään aikaan kiinnittänyt mitään huomiota samentumiin. Tällöinhän olen hetkellisesti kyennyt olemaan välittämättä niistä eli tavallaan tottunut niihin. Esimerkkinä voisi mainita aikoinaan vaikka autolla ajamisen opetteleminen. Muistan, että vasta ehkä neljännellä tai viidennellä ajotunnilla huomasin samentumat. Siihen asti huomioni oli kai ollut niin tiiviisti kaiken uuden huomioimisessa ja opettelussa, että samentumat olivat jääneet taka-alalle.
Yleensä kärsin samentumista kuitenkin päivittäin. Mietin, onkohan kukaan kokeillut hypnoosia siihen, että voisi saavuttaa pysyvästi tuollaisen tilan, että huomiotaan ei kiinnittäisi samentumiin vaan että ne voisi jotenkin hyväksyä osaksi omaa näkökenttää ja jäisivät hyväksymisen myötä takaa-alalle.
Kuten me kaikki tästä vaivasta kärsivät tiedämme, silmälääkärit eivät ota ongelmaa vakavasti, vaan antavat ymmärtää, että ongelma piilee korvien välissä. Normaalisti ihmisen pitäisi tottua niihin.
Olen paljon joutunut vuosien aikana miettimään, onko omalla kohdallani ongelma päänsisäinen. Mietin, pystyvätkö jotkut samanasteisista samentumista kärsivistä jättämään ne huomiotta ja näkemään ikään kuin niiden "yli"? Tätä voisi puoltaa se, että jos huomioni on todella vahvasti esim. jossain uudessa tai jännittävässä asiassa, saatan huomata, että en ole vähään aikaan kiinnittänyt mitään huomiota samentumiin. Tällöinhän olen hetkellisesti kyennyt olemaan välittämättä niistä eli tavallaan tottunut niihin. Esimerkkinä voisi mainita aikoinaan vaikka autolla ajamisen opetteleminen. Muistan, että vasta ehkä neljännellä tai viidennellä ajotunnilla huomasin samentumat. Siihen asti huomioni oli kai ollut niin tiiviisti kaiken uuden huomioimisessa ja opettelussa, että samentumat olivat jääneet taka-alalle.
Yleensä kärsin samentumista kuitenkin päivittäin. Mietin, onkohan kukaan kokeillut hypnoosia siihen, että voisi saavuttaa pysyvästi tuollaisen tilan, että huomiotaan ei kiinnittäisi samentumiin vaan että ne voisi jotenkin hyväksyä osaksi omaa näkökenttää ja jäisivät hyväksymisen myötä takaa-alalle.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos sinulla ns on pätäkkää, mikset tilaisi ajan jollekin hyvän lääkärietiikan omaavalle hypnoterapeutin vastanotolle. Ei hypnoosihoidoissa ole mitään pelättävää.
Itse miehenä menisin ellen olisi pysyvästi pa-tilassa.