laparoskopia

Oma kokemukseni laparoskopiasta on hieman ikävämpi. Olin jonossa laparoskopiaan, mutta jouduin äkillisesti sairaalaan kun munasarjakasvaimeni oli alkanut vuotamaan. Olin osastolla ensin pari yötä ja sitten leikattiin. Esilääkitykseksi sain ihan unilääkkeen, jonka vaikutuksen alettua minut kärrättiin sängyssäni leikkaussaliin. Kiipesin gynekologiselle tutkimustuolille jalat levällään ja sain lämpimän peiton päälleni ja kanyylin käteeni. Sitten maskista tuli anestesia-ainetta ja nukahdin saman tien. Heräsin vasta 5 tunnin kuluttua heräämössä kauheaa kipuun. Vatsastani tuli dreeni (putki), joka imi veristä nestettä vatsaontelosta. Imu sattui todella paljon. Sain morfiinia tipan kautta ja minut kärrättiin osastolle. Nukuin muutamia tunteja osatolle päästyäni ja joskus iltakymmeneltä (leikkaus oli klo 13) tuli vessahätä. Hoitaja auttoi minut vessaan, mutta yllätys, yllätys en enää osannutkaan virtsata. Yritin vaikka kuinka kauan, mutta mitään ei tullut. Hoitaja katsoi ultralla virtsarakkoni ja siellä oli yli 6 dl virtsaa, joten minut kertakatetroitiin. Sama katetrointi tapahtui uudestaan 3 tunnin päästä ja sain hommasta tarpeekseni ja seuraavalla kerralla sain virtsattua kaarimaljaan oltuani puolisen tuntia kyykkyasennossa. Joillekin naisille tulee kuulemma leikkauksen jälkeen tämä virtsausongelma. Itselläni se ulottui myös ulostamiseen, sillä en pystynyt siihenkään. Kotiin pääsin vasta seuraavana päivänä ja aika huonossa kunnossa, joten sairaslomaa tuli viikko ja sen päälle vielä viikko varoaikaa. Itsestään sulaneet tikit eivät sulaneet itsestään, joten ne piti poistaa. Kolme viikkoa jännitin patologin tuloksia, jotka sain pari päivää sitten. Epämiellyttävä kokemus, vaikka minut on aiemmin leikattu ja nukutettu, mutta kyllä sen kestää kun on pakko. Muilla naisilla osastolla ei näyttänyt olleen samanlaisia ongelmia laparoskopian jälkeen, mutta toisaalta heillä ei myöskään ollut dreeniä ja minä olin ainoa jolta poistettiin munasarjakasvain.

Sadie kirjoitti:

Oma kokemukseni laparoskopiasta on hieman ikävämpi. Olin jonossa laparoskopiaan, mutta jouduin äkillisesti sairaalaan kun munasarjakasvaimeni oli alkanut vuotamaan. Olin osastolla ensin pari yötä ja sitten leikattiin. Esilääkitykseksi sain ihan unilääkkeen, jonka vaikutuksen alettua minut kärrättiin sängyssäni leikkaussaliin. Kiipesin gynekologiselle tutkimustuolille jalat levällään ja sain lämpimän peiton päälleni ja kanyylin käteeni. Sitten maskista tuli anestesia-ainetta ja nukahdin saman tien. Heräsin vasta 5 tunnin kuluttua heräämössä kauheaa kipuun. Vatsastani tuli dreeni (putki), joka imi veristä nestettä vatsaontelosta. Imu sattui todella paljon. Sain morfiinia tipan kautta ja minut kärrättiin osastolle. Nukuin muutamia tunteja osatolle päästyäni ja joskus iltakymmeneltä (leikkaus oli klo 13) tuli vessahätä. Hoitaja auttoi minut vessaan, mutta yllätys, yllätys en enää osannutkaan virtsata. Yritin vaikka kuinka kauan, mutta mitään ei tullut. Hoitaja katsoi ultralla virtsarakkoni ja siellä oli yli 6 dl virtsaa, joten minut kertakatetroitiin. Sama katetrointi tapahtui uudestaan 3 tunnin päästä ja sain hommasta tarpeekseni ja seuraavalla kerralla sain virtsattua kaarimaljaan oltuani puolisen tuntia kyykkyasennossa. Joillekin naisille tulee kuulemma leikkauksen jälkeen tämä virtsausongelma. Itselläni se ulottui myös ulostamiseen, sillä en pystynyt siihenkään. Kotiin pääsin vasta seuraavana päivänä ja aika huonossa kunnossa, joten sairaslomaa tuli viikko ja sen päälle vielä viikko varoaikaa. Itsestään sulaneet tikit eivät sulaneet itsestään, joten ne piti poistaa. Kolme viikkoa jännitin patologin tuloksia, jotka sain pari päivää sitten. Epämiellyttävä kokemus, vaikka minut on aiemmin leikattu ja nukutettu, mutta kyllä sen kestää kun on pakko. Muilla naisilla osastolla ei näyttänyt olleen samanlaisia ongelmia laparoskopian jälkeen, mutta toisaalta heillä ei myöskään ollut dreeniä ja minä olin ainoa jolta poistettiin munasarjakasvain.

Lue lisää

Avoleikkaus akuutissa tilanteessa on ihan eri juttu, pelkkä laparoskopia on aika näpsäkkä toimitus.
Ainoa epämiellyttävyys on ilma kudoksissa operaation jälkeen, sekään ei hyvin kamala. Tietenkin tehtävästä toimenpiteestä voi olla omat vaivansa jälkikäteenkin, minulla on kokemuksia vain yhdestä sortista.
Komplikaatioita en ole ikinä kellekään kuullut tulleen, alkaa olla rutiinihommaa sairaaloissakin.

magda2 kirjoitti:

Avoleikkaus akuutissa tilanteessa on ihan eri juttu, pelkkä laparoskopia on aika näpsäkkä toimitus.
Ainoa epämiellyttävyys on ilma kudoksissa operaation jälkeen, sekään ei hyvin kamala. Tietenkin tehtävästä toimenpiteestä voi olla omat vaivansa jälkikäteenkin, minulla on kokemuksia vain yhdestä sortista.
Komplikaatioita en ole ikinä kellekään kuullut tulleen, alkaa olla rutiinihommaa sairaaloissakin.

Lue lisää

Hei!

Kyllä, kyse oli nimenomaan laparoskopiasta, ei avoleikkauksesta/laparotomiasta. Tiedän että sen pitäisi olla rutiinitoimenpide, mutta minulla kaikki ei mennyt ihan niin. Kuitenkin avoleikkaukset minulla ovat sujuneet todella hyvin ja ovat olleet paljon helpompia, joten joku tuossa laparoskopiassa meni metsään. Laparoskopiakin suoritetaan ihmisille niin eri syistä. Joillakin vain katsotaan vatsaan, että löytyyko sieltä mitään, joiltakin poistetaan endometrioosipesäkkeitä, myoomia kohdusta tai kuten minulta munasarjasta kasvain ja verta vatsaontelosta. Riippuen toimenpiteesta komplikaatiot voivat olla erilaisia. Laparoskopian jälkeen piti esim. olla pari päivää niukkaa vuotoa, mutta itse vuosin viikon verran todella runsasta kuukautisiin verrattavaa vuotoa ja lisäksi koko kuukautiskierto meni sekaisin. Että tällaista.

mulla ei olis varmaan paremmin voinut mennä koko operaatio.. lähinnä se oli hauska kokemus.. sain nimittäin esilääkityksenä ennen leikkaukseen menoa sen sortin tavaraa että oli sitten hoitajillakin hauskaa kun pääsin vauhtiin.. hyvä etten yrittänyt iskee söpöä nukutuslääkäriä.. :) heh.. kivut eivät oikeastaan olleet pahat leikkauksen jälkeen ja sain aina tarvittaessa lääkkeitä.. ainoa asia oli, että ensimmäinen pissaus yritys jäi yritykseksi ja toisella kerralla onnistui kun oli puolituntia kykkinyt pöntöllä.. olen nyt ollut kotona tässä pari päivää ja alkaa liikkuminenkin sujua suht normaalisti.. helpottavinta tässä koko hommassa on että minulta löydettiin endopesäkkeitä ja siis sain tietää syyn koviin kipuihini.. kiitos kaikille jotka kerroitte kokemuksistanne, se auttoi, koska menin toimenpiteeseen paljon paremmalla mielellä.. :)