Mikä neuvoksi, kun kotona asuvalla dementiapotilaalle tulee toisinaan vimmattu lähtöhalu kotiin. Siellä äiti odottaa ja eläimet ovat ruokkimatta ja kaikki tärkeät työt tekemättä.
Validaatiosta olen kuullut, mutta älkää tarjotko sitä ensimmäisenä vaihtoehtona ennen kuin mietitte ensin seuraavat ongelmat:
1. Miten saan hänet kuuntelemaan? Dementoituvan tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky heikkenevät, ja tässä lähtövimmassa hänen maailmassaan ei ole mitään muuta kuin koti, johon pitää päästä. Hän on kuin metso soitimella: ei kuule eikä näe mitään muuta.
2. Miten saan hänet ymmärtämään sen, mitä yritän hänelle viestittää? Sanat ja niiden merkitys katoavat. Koska hän itse puhuu toisinaan ”puuta-heinää”, voin epäillä, että minunkin puheeni ovat hänelle itselleen sitä samaa.
3. Miten voisin estää tämän tilanteen uusiutumisen silloin, kun olen saanut hänet rauhoittumaan? Muisti kun on niin mahdottoman huono, että ei muista mitä on muutama minuutti aikaisemmin tapahtunut.
Kaikilla meillä ei ole taitoja toimia tunnetasolla. Ei sitä muutenkaan aamuyöllä eikä aina edes päivällä ole empaattisimmillaan. Minulla on myös paljon muuta tekemistä kuin istua tämän dementikon vieressä keskustelemassa menneisyydestä. Ruoka palaa sillä aikaa pohjaan, pyykkikone pitäisi tyhjentää, ne oikeat eläimet pitäisi ruokkia, koululaista pitäisi auttaa läksynteossa...
Soitanko heti ambulanssin vai soitanko myrkytyskeskukseen, että montako uni- tai rauhoittavaa pilleriä on liian vaarallista?
Dementoituvan lähtövimma
13
1667
Vastaukset
- Kaisa
Monille dementiapotilaille tulee lähtöhalu, joillekkin kotiin vanhempien luo, tai nevettaan tmv. paikkaan, toisille se tulee esim. töihin.
Itse olen todella saanut näihin tilanteisiin apua validaatiosta, sekä myös itselle voimia ja työkaluja näihin tilanteisiin.
Tarkkaavaisuus ja keskittymiskyky todella heikkenevät dementoituneilla, joten siksi onkin ensiarvoisin tärkeää, että todella olet läsnä siinä hetkessä, kun se hätä ja huoli niistä vanhemmista tai navettatöistä ym. tulee. Olet lähellä, kosketat, katsot silmiin, puhut rauhallisesti ja arvostavasti. Voit koskettaa olkavarteen tai käteen. Kysyt että onko sinulla huoli vanhemmista, tekemättömistä töistä. Kysyt voitko auttaa, että hänelle tulisi parempi olo.
Miten saa ymmärtämään sanoja.. miten pitkälle hän on dementoitunut? Ainakin hän ymmärtää ja tuntee sen tunteen, millä menet siihen hetkeen. Oletko vihainen, kyllästynyt, kiireinen.. Vaikka he eivät välttämättä aina enää ymmärrä sanoja, hekin ymmärtävät hyvinkin herkästi sen tunnetilan, jolla heille vastataan.
Itse olen saanut positiivisa kokemuksia validaation käyttämisestä näissä tilanteissa.
Vaikea antaa neuvoja, kun ei tunne ja tiedä miten pitkälle hän on dementoitunut ja mikä dementoiva sairaus hänellä on.
Tuskimpa mitenkään voi estää sitä, etteikö niitä tilanteita tulisi uudelleen. Itse olemme validaation keinon saaneet kyllä vähenemään ja laimenemaan ne.
Voisithan yrittää ottaa häntä mukaan esim. ruuanlaittoon ym. Tuomalla esiin sitä, että hänkin on tarpeellinen ja tärkeä ja osaava ihminen vieläkin. Monille dementoituneille ahdistusta tuo jo se, että kokee ettei elämällä ja itsellä ole mitään arvoa ja tärkeyttä. Moni sen takia varmasti kaipaa niihin aikoihin, jolloin oli vielä tarpeellinen ja osaava ihminen. On ihana nähdä sen iloin syttyvän dementoituneidenkin kasvoille, kun hekin vielä osaavat ja kelpaavat johonkin, ja ovat tärkeitä.
Toki myönnän sen, että kotona olosuhteet ovat niin erilaiset kuin esim. ryhmäkodissa jossa minäkin työskentelen. - alalla kanssa
tosielämästä. Kerran eräs todella dementoitunut mummo oli hädissään lähtenyt omalta osastoltaan liikkeelle kohteena koti ja huoli siitä, että hänen äitinsä oli yksin paimentamassa eläimiä. Kyseisen ihmisen tuntien tiesin, että järkipuhe ei olisi tehonnut saatika, että väkisin olisin alkanut ohjaaman häntä omalle osastolle. Otin häntä hellästi käsikynkästä kiinni ja sanoin että käydään ensin syömässä ja mennään sitten yhdessä katsomaan se äidin tilanne. Hän rauhoittui heti ja lähti tyytyväisenö matkaani. Kun olimme perillä hän oli jo unohtanut kyseisen asian. Eli usein saa pika-avun kun kiinnittää hellästi dementikon huomion muualle. Eikä missään tapauksessa näytä omaa hermostumistaan tilanteessa, joka saattaa kieltämättä tuntua tukalalta hoitajan kannalta.
- kokenut
tuo on varmasti hyvä neuvo. Tai sitten teet niin että kerrot että Esko tai Pekka tai joku muu, jonka nimen hän ehkä muistaa, on jo hoitanut eläimet, mitään tarvetta ei ole juuri nyt lähteä navettaan. Hellävarainen johdattelemin pois sen hetkisestä hankalasta tilanteesta on hyvä keino, jos ei halua huumata lääkkeillä. Olkaa vaan varovaisia, ettei vanhus pääse livahtamaan omille teilleen huomaamattanne, sellaisille on usein käynyt huonosti. Jatkuva vahtiminen ympäri vuorokauden on kylla aivan liian raskasta lähiomaiselle, olisi voitava ajatella myös itseään ja omaa työtä/lepoa/vapaa-aikaa/perhettä..
- Ezzy
kokenut kirjoitti:
tuo on varmasti hyvä neuvo. Tai sitten teet niin että kerrot että Esko tai Pekka tai joku muu, jonka nimen hän ehkä muistaa, on jo hoitanut eläimet, mitään tarvetta ei ole juuri nyt lähteä navettaan. Hellävarainen johdattelemin pois sen hetkisestä hankalasta tilanteesta on hyvä keino, jos ei halua huumata lääkkeillä. Olkaa vaan varovaisia, ettei vanhus pääse livahtamaan omille teilleen huomaamattanne, sellaisille on usein käynyt huonosti. Jatkuva vahtiminen ympäri vuorokauden on kylla aivan liian raskasta lähiomaiselle, olisi voitava ajatella myös itseään ja omaa työtä/lepoa/vapaa-aikaa/perhettä..
Laitoksessa tilanne on aivan toinen kuin kotona. joku kysyi: "Oletko vihainen, kyllästynyt, kiireinen.. "
Kyllä minä olen kyllästynyt. Tämä sama juttu kun on kuultu ehkä noin 24 784 kertaa saman viikon aikana, niin onko se ihme (arvio perustuu siihen, montako kertaa minuutissa ehtii sanoa saman asian).
Ja olen minä kiireinenkin. Minunhan pitää tämän hoitotyön ohella tehdä kaikkea sitä mitä te teette kotonanne vapaa-aikananne: laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, huolehtia lapsista...
Täytyy tunnustaa, että olen kyllä usein vielä víhainenkin, mm. siksi, että ammattilaiset eivät ymmärrä tästä kotihoidosta edes sitä vertaa, että kotiapua järjestyisi tarvittaessa eikä "tiistai-aamuna klo 10-12, kun ei muuhun aikaan ehdi".
Edellä olevan lisäksi olen myös turhautunut, kun ei mikään tunne menevän perille, ei mummolle eikä kotipalvelusta vastaaville ihmisille. Mistään ei tule mitään, omat työt jäävät tekemättä. Sitä kyllä sattuu laitoksissakin, tiedän ainakin kaksi tuttuani, jotka ovat joutuneet kieltäytymään työstä dementiaosastolla juuri siksi, että ei tunne saavansa mitään aikaan.
Jos joku aikoo ehdottaa, että laitakaa laitokseen, niin ei sekään ole niin yksinkertaista. Jonossa on kymmeniä ihmisiä, mutta siinä jonossa etenevät vain ne, jotka eivät todella voi olla kotona. Tiedän kyllä, että tarvittaessa ambulannsi sie sairaalaan, ja se päivä alkaa olla jo aika lähellä. - Kaisa
Ezzy kirjoitti:
Laitoksessa tilanne on aivan toinen kuin kotona. joku kysyi: "Oletko vihainen, kyllästynyt, kiireinen.. "
Kyllä minä olen kyllästynyt. Tämä sama juttu kun on kuultu ehkä noin 24 784 kertaa saman viikon aikana, niin onko se ihme (arvio perustuu siihen, montako kertaa minuutissa ehtii sanoa saman asian).
Ja olen minä kiireinenkin. Minunhan pitää tämän hoitotyön ohella tehdä kaikkea sitä mitä te teette kotonanne vapaa-aikananne: laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, huolehtia lapsista...
Täytyy tunnustaa, että olen kyllä usein vielä víhainenkin, mm. siksi, että ammattilaiset eivät ymmärrä tästä kotihoidosta edes sitä vertaa, että kotiapua järjestyisi tarvittaessa eikä "tiistai-aamuna klo 10-12, kun ei muuhun aikaan ehdi".
Edellä olevan lisäksi olen myös turhautunut, kun ei mikään tunne menevän perille, ei mummolle eikä kotipalvelusta vastaaville ihmisille. Mistään ei tule mitään, omat työt jäävät tekemättä. Sitä kyllä sattuu laitoksissakin, tiedän ainakin kaksi tuttuani, jotka ovat joutuneet kieltäytymään työstä dementiaosastolla juuri siksi, että ei tunne saavansa mitään aikaan.
Jos joku aikoo ehdottaa, että laitakaa laitokseen, niin ei sekään ole niin yksinkertaista. Jonossa on kymmeniä ihmisiä, mutta siinä jonossa etenevät vain ne, jotka eivät todella voi olla kotona. Tiedän kyllä, että tarvittaessa ambulannsi sie sairaalaan, ja se päivä alkaa olla jo aika lähellä.Esim Dementoituneiden päivähoidosta, oletko kysellyt onko asuinpaikkanne lähellä ko. palvelua? Oletko kysellyt mikä on lähin Alzheimer-yhdistys ja kysellyt mitä tukipalveluja alueellasi on tarjolla? Itse työskentelin reilun vuoden dementoituneiden päiväpaikassa, minne he tulivat kotoaan ja olivat päivän siellä, ja kunnan kotipalvelu kuljetti.
Parhaimmillaan omaishoidon tukemista olisi juuri tuo, että sitä apua olisi tarjolla juuri silloin kun sitä kipeimmin tarjotaan, mutta ikävä kyllä monessa kunnassa se taitaa olla vain unelmaa.
En ehdottaisi laitosta, ainakaan mitään suurta terveyskeskuksen vuodeosastoa dementoituneelle, mutta näitä pieniä ryhmäkoteja, jotka ovat vain dementoituneille voisin suositella. Ehkä joku kahden viikon jakso siellä, niin että saat itse koottua voimiasi?
Kyllä ne ammattilaisetkin ymmärtävät, monilla meistäkin on omat hoidettavamme vielä vapaa-ajallakin, joten painiskelemme samantapaisten ongelmien kanssa. Mutta kun tosiasia on se, että aina ei ole tarjolla kuin sitä tiettyä kellon aikaa tiettynä päivänä, koska niitä tarvitsijoita on paljon, ja koko ajan heidän määränsä lisääntyy.
Mutta nostan sinulle hattua, ja toivon voimia siinä, että jaksat hoitaa omaistasi kotona. - Ezzy
Kaisa kirjoitti:
Esim Dementoituneiden päivähoidosta, oletko kysellyt onko asuinpaikkanne lähellä ko. palvelua? Oletko kysellyt mikä on lähin Alzheimer-yhdistys ja kysellyt mitä tukipalveluja alueellasi on tarjolla? Itse työskentelin reilun vuoden dementoituneiden päiväpaikassa, minne he tulivat kotoaan ja olivat päivän siellä, ja kunnan kotipalvelu kuljetti.
Parhaimmillaan omaishoidon tukemista olisi juuri tuo, että sitä apua olisi tarjolla juuri silloin kun sitä kipeimmin tarjotaan, mutta ikävä kyllä monessa kunnassa se taitaa olla vain unelmaa.
En ehdottaisi laitosta, ainakaan mitään suurta terveyskeskuksen vuodeosastoa dementoituneelle, mutta näitä pieniä ryhmäkoteja, jotka ovat vain dementoituneille voisin suositella. Ehkä joku kahden viikon jakso siellä, niin että saat itse koottua voimiasi?
Kyllä ne ammattilaisetkin ymmärtävät, monilla meistäkin on omat hoidettavamme vielä vapaa-ajallakin, joten painiskelemme samantapaisten ongelmien kanssa. Mutta kun tosiasia on se, että aina ei ole tarjolla kuin sitä tiettyä kellon aikaa tiettynä päivänä, koska niitä tarvitsijoita on paljon, ja koko ajan heidän määränsä lisääntyy.
Mutta nostan sinulle hattua, ja toivon voimia siinä, että jaksat hoitaa omaistasi kotona.Päiväpalvelua ei ole olemassa ja jos olisi, niin olisi jokseenkin hyödyntöntä käydä aamuisin viemässä hänet hoitoon ja hakea sitten illalla takaisin usemaan kymmenen kilometrin päästä.
Alzheimeryhdistys lienee noin 150 km:n päässä.
Sehän täällä haja-asutusalueella on, että monet palvelut ovat vain utopiaa. Täällä haluavat monet ikäihmiset asua kotonaan vielä sinnikkäämmin kuin kaupungissa. Onhan se muutos omalta maatilalta tai itse rakennetusta talosta laitokseen tai palvelutaloonpaljon isompi muutos kuin taajaman kerros- tai rivitaloasunnosta toiseen samanlaiseen.
Kyllä helpottaisi, jos olisi edes olemassa selalinen paikka, johon voisi viedä asioilla käynnin ajaksi jos kotiapua ei saa. Huhupuheitten mukaan sellainenkin mahdollisuus paikkakunnalla ehkä on, mutta ei sitä meille ole koskaan tarjottu, vaikka tarve on varmaan ollut tiedossa.
Ryhmäkodit ovat sitä samaa utopiaa, on sellainenkin olemassa, oikein mallilaitos. Mutta mitä se auttaa, jos on 8 paikkaa ja 80 sitä tarvitsevaa potilasta? - Kaisa
Ezzy kirjoitti:
Päiväpalvelua ei ole olemassa ja jos olisi, niin olisi jokseenkin hyödyntöntä käydä aamuisin viemässä hänet hoitoon ja hakea sitten illalla takaisin usemaan kymmenen kilometrin päästä.
Alzheimeryhdistys lienee noin 150 km:n päässä.
Sehän täällä haja-asutusalueella on, että monet palvelut ovat vain utopiaa. Täällä haluavat monet ikäihmiset asua kotonaan vielä sinnikkäämmin kuin kaupungissa. Onhan se muutos omalta maatilalta tai itse rakennetusta talosta laitokseen tai palvelutaloonpaljon isompi muutos kuin taajaman kerros- tai rivitaloasunnosta toiseen samanlaiseen.
Kyllä helpottaisi, jos olisi edes olemassa selalinen paikka, johon voisi viedä asioilla käynnin ajaksi jos kotiapua ei saa. Huhupuheitten mukaan sellainenkin mahdollisuus paikkakunnalla ehkä on, mutta ei sitä meille ole koskaan tarjottu, vaikka tarve on varmaan ollut tiedossa.
Ryhmäkodit ovat sitä samaa utopiaa, on sellainenkin olemassa, oikein mallilaitos. Mutta mitä se auttaa, jos on 8 paikkaa ja 80 sitä tarvitsevaa potilasta?Oma työpaikkani on myös maaseudulla, n.8000 asukkaan kunta, ja täällä kotipalvelu kuljettaa asiakkaat kotoa päivähoitoon ja taas takaisin tiettyä maksua vastaa, en hintaa nyt muista.
Monesti meillä ainakin asiakkaiden omaiset ovat olleet tyytyväisiä päivähoitoon, koska se koostuu monenlaisesta kuntoa ja toimintakykyä ylläpitävästä asiasta.
Ei kannata jäädä odottelemaan, että tarjotaan palveluja, vaan kannattaa myös itse aktiivisesti kysellä, etsiä ja vaatiakkin niitä. Koska mitään hyötyä ei kotihoidosta kunnallekkaan ole, jos kohta on yhden hoitoa tarvitsevan tilalla uuupumuksen vuoksi kaksi. - Ezzy
Kaisa kirjoitti:
Oma työpaikkani on myös maaseudulla, n.8000 asukkaan kunta, ja täällä kotipalvelu kuljettaa asiakkaat kotoa päivähoitoon ja taas takaisin tiettyä maksua vastaa, en hintaa nyt muista.
Monesti meillä ainakin asiakkaiden omaiset ovat olleet tyytyväisiä päivähoitoon, koska se koostuu monenlaisesta kuntoa ja toimintakykyä ylläpitävästä asiasta.
Ei kannata jäädä odottelemaan, että tarjotaan palveluja, vaan kannattaa myös itse aktiivisesti kysellä, etsiä ja vaatiakkin niitä. Koska mitään hyötyä ei kotihoidosta kunnallekkaan ole, jos kohta on yhden hoitoa tarvitsevan tilalla uuupumuksen vuoksi kaksi.Voin vakuuttaa, että kotipalvelun henkilökunta siitä huolimatta on yleensä suhtautunut aivan positiivisesti vaatimuksiini. Mutta kun ei ole rahaa, minkä he sille voivat.
Onhan meillä päiväpalvelu juuri samaan tapaan kuin teilläkin , kerran kuukaudessa! Laaja kunta kun on , niin joka viikko eri suunnalta eikä sitten sen useammin pääse. Onhan se hieno juttu niille, jotka silloin pääsevät kampaajalle, hierojalle, jalkahoitoon ym. sellaiseen hoitoon, että kerran kuussa hyvin riittää. Omaiselle siitä ei ole paljonkaan apua, kun vähintää kaksi kertaa viikossa pitäisi ruokakauppaankin päästä. Onse vaan hieno juttu tämä netti, kun ei tarvitse pankkiasioiden takia tälle potilaalle hoitoapikkaa hankkia, pistää vain siksi aika kotoan lukon taakse. - alalla kanssa
Ezzy kirjoitti:
Voin vakuuttaa, että kotipalvelun henkilökunta siitä huolimatta on yleensä suhtautunut aivan positiivisesti vaatimuksiini. Mutta kun ei ole rahaa, minkä he sille voivat.
Onhan meillä päiväpalvelu juuri samaan tapaan kuin teilläkin , kerran kuukaudessa! Laaja kunta kun on , niin joka viikko eri suunnalta eikä sitten sen useammin pääse. Onhan se hieno juttu niille, jotka silloin pääsevät kampaajalle, hierojalle, jalkahoitoon ym. sellaiseen hoitoon, että kerran kuussa hyvin riittää. Omaiselle siitä ei ole paljonkaan apua, kun vähintää kaksi kertaa viikossa pitäisi ruokakauppaankin päästä. Onse vaan hieno juttu tämä netti, kun ei tarvitse pankkiasioiden takia tälle potilaalle hoitoapikkaa hankkia, pistää vain siksi aika kotoan lukon taakse.että suuremman avun tarpeessa tällä hetkellä olet sinä itse.
- Ezzy
alalla kanssa kirjoitti:
että suuremman avun tarpeessa tällä hetkellä olet sinä itse.
Mutta mistähän sitä apua saisi?
Toivottavasti nimimerkkisi "alalla kanssa" tarkoittaa sitä, että olet jossakin työpaikassa, jossa tarkoituksena järjestää apua tällaisissa tilanteissa.
Minähän olen terve(?), siis ainakin vielä toistaiseksi. Olen työkykyinen ja muutenkin ulospäin aivan kunnon kansalainen.
Miten minä voisin saada mm. kotipalvelun yhtä vakuuttuneeksi kuin sinut siitä, että se olenkin minä joka apua tarvitsen eikä tämä dementiapotilas? Hänellähän on periaatteessa kaikki hyvin eikä hän enempää apua tarvitse kuin miät nyt on tarjottu: on ruokaa, lämmintä, puhtautta ym. Vain kotiin pitäisi päästä kun ne lapset ja lehmät jne... - alalla kanssa
Ezzy kirjoitti:
Mutta mistähän sitä apua saisi?
Toivottavasti nimimerkkisi "alalla kanssa" tarkoittaa sitä, että olet jossakin työpaikassa, jossa tarkoituksena järjestää apua tällaisissa tilanteissa.
Minähän olen terve(?), siis ainakin vielä toistaiseksi. Olen työkykyinen ja muutenkin ulospäin aivan kunnon kansalainen.
Miten minä voisin saada mm. kotipalvelun yhtä vakuuttuneeksi kuin sinut siitä, että se olenkin minä joka apua tarvitsen eikä tämä dementiapotilas? Hänellähän on periaatteessa kaikki hyvin eikä hän enempää apua tarvitse kuin miät nyt on tarjottu: on ruokaa, lämmintä, puhtautta ym. Vain kotiin pitäisi päästä kun ne lapset ja lehmät jne...Nämä on tosi kinkkisiä juttuja ja toki aina on helppo neuvoa, mutta tiedän että käytäntö ei aina pelaa kuten toivoisimme. Ihmetellä täytyy ettei kotisairaanhoito ota asioita kuuleviin korviin, oletko selkeästi kertonut että olet itse väsynyt. Onko ksh koskaan informoinut sinua vanhainkotien intervallijaksoista, jonne mummo voisi mennä pariksi viikoksi, jotta nimenomaan sinä saisit levätä. Ota heti yhteys vanhainkodin tai vastaavan laitoksen johtajaan tai vastaavassa asemassa olevaan ja kysy paikoista ja miten niitä haetaan. Jono on varmasti pitkä, mutta kerrot tilanteesi kaunistelematta, saat ainakin paperit vetämään. Toinen vaihtoehto on sama jakso terveyskeskuksen vuodeosastolla, näistä paikoista kannattaa kysyä suoraan osastonhoitajalta. Itse ole terveyskeskustaustan omaava ja usein dementikkoja hoitanut, joista osa intervallijaksoilla juuri omaisen väsymisen takia.
- Ezzy
alalla kanssa kirjoitti:
Nämä on tosi kinkkisiä juttuja ja toki aina on helppo neuvoa, mutta tiedän että käytäntö ei aina pelaa kuten toivoisimme. Ihmetellä täytyy ettei kotisairaanhoito ota asioita kuuleviin korviin, oletko selkeästi kertonut että olet itse väsynyt. Onko ksh koskaan informoinut sinua vanhainkotien intervallijaksoista, jonne mummo voisi mennä pariksi viikoksi, jotta nimenomaan sinä saisit levätä. Ota heti yhteys vanhainkodin tai vastaavan laitoksen johtajaan tai vastaavassa asemassa olevaan ja kysy paikoista ja miten niitä haetaan. Jono on varmasti pitkä, mutta kerrot tilanteesi kaunistelematta, saat ainakin paperit vetämään. Toinen vaihtoehto on sama jakso terveyskeskuksen vuodeosastolla, näistä paikoista kannattaa kysyä suoraan osastonhoitajalta. Itse ole terveyskeskustaustan omaava ja usein dementikkoja hoitanut, joista osa intervallijaksoilla juuri omaisen väsymisen takia.
Kyllä intervallijaksot toimivat. Mutta se on vain viikko-pari kuukaudessa. Se menee kyllä täysin toipuessa, omat hommat jäävät edelleen tekemättä silloinkin - kun ei jaksa. Enimmäkseen kotona on ollut hyviä jaksoja, siksi sitä ambulanssia ei ole useammin soitettukaan. MUtta huonona päivänä kyllä ihmettelee, miten tästäkin päivästä iltaan selviää, tai yöstä aamuun.
Haku laitokseen on laitettu jo runsas vuosi sitten, taisin jo aiemmin kirjoittaa, että jono ei liiku muuten kuin sairaalan kautta.
Sehän tässä hassuinta onkin, että ei tämä potilas muuten sairaalan tarpeessa ollenkaan ole, tarvein ihminen koko talossa. Ei edes flunssa iske. MItä nyt elää väärässä ajassa ja paikassa ja touhuaa omiaan haitaksi asti.
Mitäpä minä tästä oikeastaan edes huolehdin. Minullahan on se ratkaisu: sairaalaan! Siis tämä dementikko ennen kuin joudun sinne itse. Säälittää vain kun hän kuitenkin tiedostaa sen kodin vaikka ei varsinaisesti ymmärrä asiaa. Ja tietää kyllä, milloin on se vaara, ettei enää koskaan pääse enää takaisin kotiin, kuten matkalla sairaalaan. - alalla kanssa
Ezzy kirjoitti:
Kyllä intervallijaksot toimivat. Mutta se on vain viikko-pari kuukaudessa. Se menee kyllä täysin toipuessa, omat hommat jäävät edelleen tekemättä silloinkin - kun ei jaksa. Enimmäkseen kotona on ollut hyviä jaksoja, siksi sitä ambulanssia ei ole useammin soitettukaan. MUtta huonona päivänä kyllä ihmettelee, miten tästäkin päivästä iltaan selviää, tai yöstä aamuun.
Haku laitokseen on laitettu jo runsas vuosi sitten, taisin jo aiemmin kirjoittaa, että jono ei liiku muuten kuin sairaalan kautta.
Sehän tässä hassuinta onkin, että ei tämä potilas muuten sairaalan tarpeessa ollenkaan ole, tarvein ihminen koko talossa. Ei edes flunssa iske. MItä nyt elää väärässä ajassa ja paikassa ja touhuaa omiaan haitaksi asti.
Mitäpä minä tästä oikeastaan edes huolehdin. Minullahan on se ratkaisu: sairaalaan! Siis tämä dementikko ennen kuin joudun sinne itse. Säälittää vain kun hän kuitenkin tiedostaa sen kodin vaikka ei varsinaisesti ymmärrä asiaa. Ja tietää kyllä, milloin on se vaara, ettei enää koskaan pääse enää takaisin kotiin, kuten matkalla sairaalaan.intervallijaksot toimivat, pidä kiinni niistä. Ja jos voimat kertakaikkiaan loppuvat niin järjestät mummon sairaalaan, vaikka sillä ambulanssilla. Et ole kuule ainoa, joka tähän keinoon turvautuu, voin kokemuksesta vakuuttaa. Tärkeintä on että todellakin huolehdit myös itsestäsi. Ja kun se mummo on siellä hoidossa niin ethän sitten käy siellä hoitamassa joka päivä. Siinä asiassa pitää olla itsekäs, levätä ja kerätä voimia. Osasi ei varmasti ole helppo, mutta eteenpäin on mentävä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta852268- 501964
Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231848Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu83174350+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin101608- 771532
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo241413Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61372Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en371347- 721331