Isäni kuollessa muutama vuosi sitten sattui kumma juttu, nimittäin hänen täyttäessään 50 suku keräsi rahaa ja osti hänelle komean seinäkellon(punnuskellon).
Isä hoiti kellon, veti sen joka viikko eikä kello koskaan pysähtynyt 20 vuoden aikana.
Sitten hän sairastui syöpään ja kun hän teki kuolemaa sairaalassa niin siskoni oli siellä valvomassa ja eräänä aamuna tasan klo puoli kuusi isä kuoli.
Samana aamuna äidin noustessa hän huomasi että isän seinäkello oli pysähtynyt tasan klo puoli kuusi, punnukset olivat puolessavälissä ja hän ihmetteli asiaa, koskaan ei ollut kello vielä itsestään pysähtynyt.
Kahdeksalta sisko sitten soitti ja ilmoitti kuolemasta ja silloin äiti tiesi miksi kello pysähtyi.
Toinen tapaus sattui lähes 30v sitten kun tulimme Tampereelta sukulaisista ja pysähdyimme parkkipaikalle syömään ja muille tarpeille ja me lapset näimme ojassa mustan sateenvarjon joka oli uuden veroinen ja toimme sen autoon, heti kun äiti näki sen hän sanoi että tuota ei oteta mukaan, se tuottaa onnettomuutta.
Saimme kyllä puhuttua isän ympäri ja saimme sitten jättää varjon auton takaikkunalle,kotimatkalla äiti sanoi vielä monta kertaa että se tuottaa onnettomuutta ja uhkasi heittää sen pois.
No, varjo jäi auton takaikkunalle ja seuraavalla viikolla menimme yhtenä iltana ajelulle ja ajoimme kolarin, kylkeen ajoi auto jonka vaikutuksesta automme kieri monta kertaa ympäri ja meni täysin romuksi(uusi auto),onneksi kukaan ei kuollut!No, äiti ei kyllä ihmetellyt asiaa, mitä jätimme varjon autoon!
Isä hoiti kellon, veti sen joka viikko eikä kello koskaan pysähtynyt 20 vuoden aikana.
Sitten hän sairastui syöpään ja kun hän teki kuolemaa sairaalassa niin siskoni oli siellä valvomassa ja eräänä aamuna tasan klo puoli kuusi isä kuoli.
Samana aamuna äidin noustessa hän huomasi että isän seinäkello oli pysähtynyt tasan klo puoli kuusi, punnukset olivat puolessavälissä ja hän ihmetteli asiaa, koskaan ei ollut kello vielä itsestään pysähtynyt.
Kahdeksalta sisko sitten soitti ja ilmoitti kuolemasta ja silloin äiti tiesi miksi kello pysähtyi.
Toinen tapaus sattui lähes 30v sitten kun tulimme Tampereelta sukulaisista ja pysähdyimme parkkipaikalle syömään ja muille tarpeille ja me lapset näimme ojassa mustan sateenvarjon joka oli uuden veroinen ja toimme sen autoon, heti kun äiti näki sen hän sanoi että tuota ei oteta mukaan, se tuottaa onnettomuutta.
Saimme kyllä puhuttua isän ympäri ja saimme sitten jättää varjon auton takaikkunalle,kotimatkalla äiti sanoi vielä monta kertaa että se tuottaa onnettomuutta ja uhkasi heittää sen pois.
No, varjo jäi auton takaikkunalle ja seuraavalla viikolla menimme yhtenä iltana ajelulle ja ajoimme kolarin, kylkeen ajoi auto jonka vaikutuksesta automme kieri monta kertaa ympäri ja meni täysin romuksi(uusi auto),onneksi kukaan ei kuollut!No, äiti ei kyllä ihmetellyt asiaa, mitä jätimme varjon autoon!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Isomummoni kuollessa, myös heidän vanha punnuskellonsa pysähtyi samaan aikaan kun hän kuoli. Kello oli ollu heillä todella kauan.
on pilvin pimein Leea Virtasen kirjassa: Kun kello pysähtyi
äitini herätyskello teki ihan saman jutun joka aamu kahen viikon ajan sen jälkee ku mummu kuoli. rakas mummu ku teki vie sellasen tempun että vei itte itteltänsä hengen...
Isoisän täyttäessä 50 sai hän lahjaksi kaksi samanlaista seinäkelloa, jotka toimivat moitteettomasti sille viikolle asti, jolloin hän 30 vuotta myöhemmin lähti viimeisen kerran talostaan. Molemmat kellot pysähtyivät samalla viikolla 250km päässä toisistaan. Isoisä menehtyi pian tämän jälkeen.
Kelloaiheinen outo tapaus tämäkin.
Kadotin uskollisen rannekelloni pari vuotta sitten neljäntenä kesäkuuta. Pari seuraavaa päivää etsin sitä joka paikasta, mutta tuloksetta. Ja olikohan saman kuun kymmenennen päivän aamuna löysin kelloni sänkyni vierestä tuolilta. Kello kävi normaalisti mutta päivämäärä oli edelleen 4. kesäkuuta!
Koskaan ennen tuota tapahtumaa ei kelloni päiväys ole jämähtänyt, eikä sen jälkeenkään. Missähän kelloni oikein oli? Se on jäänyt mietityttämään.