Huono itsetunto mahdollistaa hyväksikäytön

"Huono itsetuntoinen on orja ja vanki. Eikä pääse vankilastaan ulos."

Nah. On totta että hän elää pelossa ja vihassa, mutta ketä kohtaan? Kun muut vangit katsovat kaltereiden välistä vapautta, mitä hän katsoo? Hän on se master joka rankaisee itseään ja muut ovat lopulta vain sen toteuttajia ja työkaluja, jos hän päästää porteista sisälle pahaa.

Joskus elämässä olen miettinyt miten hyväksikäyttäjät - monta tarkoitusta, monta naamaa, monessa yhteisössä - hakevat niitä hyväksikäytettäviä niin myös on käynyt mielessä miten osa heistä hakee em tekijöitä.

Mutta on miljoona tasoa, pikkusta koululaista kiusaava/ahdisteleva/hyväksikäyttävä -ja mikä ikinä teko taho taso tarkoitus - hakee vain helppoa uhria- ei välitä mikä se mielentila on. Aikuiset hyväksikäyttäjien uhrit ovat tekijöiden silmissä samaa avutonta tai itseään heikompaa laumaa mutta ulkopuolelta/Universiumin tasolta katsottuna jo enemmän tietoisesti rooliaan valitsevia. Oma rikkinäisyys esimerkiksi on helpompi peittää/unohtaa aikuisuuden uhrina olemisella kuin kohdata se ja ottaa vastuu itsestään hyvän saamiseksi. Se on kuin magnetismia miten ääliöt itsekkään kusipäät ja kivat suorittavat huoltapitävät kiltit aikuiset löytävät toisensa, toinen nauttii, toinen kärsii ja kumpikin kokee suorittavansa osansa. Hakkaavan käden silitystä haetaan 1 000 000 000 kertaa enemmän kuin rakastavan, sehän tarkoittaa jotain...

Mutta, se vankila on vain siellä päässä ja siksi kalterien läpi ei näe ja ylipäätään ne ovat olemassa....Kaiken voi muuttaa nyt sekunnissa heti. Kuka haluaa? Ei näihin nouse käsiä.

Riko kahleet. Uskalla liikahtaa. Ei tarvitse pelätä kahleiden kolinaa...

Jos itsetunnon menettää nuorena on sitä vaikea saada vanhempana takaisin joten ala korjata sitä heti.