OLen noin kuukauden ajan ihmetellen heittänyt jätesäkkiin niitä tarvikkeita joita olen säästänyt kaappeihin ajatuksella "JOS VIELÄ TARVITAAN !" Lumppukeräys konttiin olen heittänyt useita tekstiili säkkejä, tekstiilejä joiden käytöt ovat jääneet vähäisiksi - joita en vuosiin ole käyttänyt.
Myös liinavaatekaappi on ollut saneerauksen kohteena. Mieleeni on pullahtanut ajatus:
" lapset joskus ajattelevat, mitähän mamma on näilläkin tehnyt, huh! tusinoittain keittiöpyyhkeitä!" Niin mitä olen niillä kaikilla tehnyt, joiden reunaan olen joskus kirjaillut Kauniit kirjaimet " K N" no lakanoissa tietysti itse virkatut pitsit, kirjailu nimikirjaimien päällä, kaksi kuhertelevaa pikkulintua. Tämä näistä "myyneistä!"
Samoin ikivanhat astiat kattiloineen ovat saaneet tuta ---ei tarvita. Jälkipolvilla ovat omat vaateet
käyttöastiastojen suhteen - joten jäähyväisiä olen niillekin tarvikkeille antanut oikein iloisin mielin.
Kirjahyllyt odottavat tyhjennystä -lajittelua jätänkö tämän vielä hyllyyn vai en. Puukolla olen irrottanut pahvikannet ja matka kohti omaa konttia oli alkanut, samoin tekstisivujen ohennuksia - kirja pariin -kolmeen osaan ja huiskis paperijätekonttiin! Ihmeesti kirjahyllyt näyttävät siedettävän tyhjiltä!
Tätä saneerausta on riittämiin koko huushollissa. Tekstiileistä jotkut kelpaavat miniöille, samoin lapsille isänsä jälkeenjääneitä esineitä. Kun uusi vuosikymmen alkaa, huomaan vähemmälläkin hyvin toimeen tulee!
Mietinmitä yhteistä on hamsterilla ja henkilöillä joiden koti on tyhjentynyt linnun pesien suhteen?
Olen havainnut, kun emot hautovat munat poikasasteelle, syöttävät seka uros että emolintu poikasiaan lentokuntoisiksi selviämään luonnossa, jotta seviävät luonnossa omilla avuillaan eteenpäin vaiherikkaassa tilanteissa luonnon armoilla.
Myös liinavaatekaappi on ollut saneerauksen kohteena. Mieleeni on pullahtanut ajatus:
" lapset joskus ajattelevat, mitähän mamma on näilläkin tehnyt, huh! tusinoittain keittiöpyyhkeitä!" Niin mitä olen niillä kaikilla tehnyt, joiden reunaan olen joskus kirjaillut Kauniit kirjaimet " K N" no lakanoissa tietysti itse virkatut pitsit, kirjailu nimikirjaimien päällä, kaksi kuhertelevaa pikkulintua. Tämä näistä "myyneistä!"
Samoin ikivanhat astiat kattiloineen ovat saaneet tuta ---ei tarvita. Jälkipolvilla ovat omat vaateet
käyttöastiastojen suhteen - joten jäähyväisiä olen niillekin tarvikkeille antanut oikein iloisin mielin.
Kirjahyllyt odottavat tyhjennystä -lajittelua jätänkö tämän vielä hyllyyn vai en. Puukolla olen irrottanut pahvikannet ja matka kohti omaa konttia oli alkanut, samoin tekstisivujen ohennuksia - kirja pariin -kolmeen osaan ja huiskis paperijätekonttiin! Ihmeesti kirjahyllyt näyttävät siedettävän tyhjiltä!
Tätä saneerausta on riittämiin koko huushollissa. Tekstiileistä jotkut kelpaavat miniöille, samoin lapsille isänsä jälkeenjääneitä esineitä. Kun uusi vuosikymmen alkaa, huomaan vähemmälläkin hyvin toimeen tulee!
Mietinmitä yhteistä on hamsterilla ja henkilöillä joiden koti on tyhjentynyt linnun pesien suhteen?
Olen havainnut, kun emot hautovat munat poikasasteelle, syöttävät seka uros että emolintu poikasiaan lentokuntoisiksi selviämään luonnossa, jotta seviävät luonnossa omilla avuillaan eteenpäin vaiherikkaassa tilanteissa luonnon armoilla.
Vastaukset 6
Vanhimmat
En osaa nähdä mitään yhteyksiä hamstereiden ja lintujen pesimisriittien välillä , ihmisyhteisöissä? Hamsterit pistävät poskeensa varalle, vievätkö poikasilleen, vai ajatteliko aloittaja 'hamstranneensa' tarvikkeita lapsilleen ehkä? Niin, kaipa se onperin ihmimillinen ajatus sellaisenaan monelle .
Olen vissiin koko elämäni ajan antanut ylimääräiset kertyneet nuorilleni, opin sen jo äidiltäni, sotien jälkeiset ajat kun oli ankeammat. Miten iloitsinkaan silloin kotiin tarpeellista ja kaunista saadessani!
Liiasta tavaramäärästä sitävastoin on tosi ilo luopua, minua ahdistaa liialliset sisustukset.
Suurin tuokaltainen urakkani olikin mieheni jäämistön selvittely, muutoissa kuin edellisen asunnon tyhjennyksessä,..
Selkeää ja raikasta kesää!
Onhan se luonnon laki jotta emot hoitavat jälkeläisiään niille annetuin taidoin ja tiedoinkin.
Jotakin samaa vilahtaa ihmistenkin keskuudessa. Tässä biisissä tulee esiin miten linnut hoitavat, huoltavat jälkikasvuaan. Onkohan jotakin samaa ollut vielä 1900- luvun alkupuolella kun mummot jauhoivat suussaan "puppua" pienten lapsukaisten suuhun pantavaksi, kun hampaita ei pienillä ollut.
https://www.youtube.com/watch?v=QrrawrmJkOM
Onneksi kehitys on kulkenut näissäkin asioisa eteenpäin ja vauhdilla. Siivotaan vaan kaikessa rauhassa liikoja kamoja kaatopaikoille. On hyvä pitää mielessä "käärinliinoissa ei ole taskuja", Kuten Lenita Airisto kirjoittamassaan kirjassa,"Jatkoaika-molto vivace" toteaa monen muun hyvän toteamuksen lisäksi.
Niin, hän kirjan tekstissä miettii:"OLemmeko virtuaalivaareja ja uusiomuoreja?. Ehkä olemme miettii allekirjoittaja.
En tiedä mitä olemme Lenitan mukaan, ja onko sama ihanne itä ja länsisuomessa, mutta ettei kierrätys ei sitten tullut mieleesi tai kirpputori lahjoitus? Eihän kaatopaikoille sentään pitäisi kirjailtuja lakanoita heittää, kun museotkin sällyttävät menneiden "neitsykäisten ompeleita"! Olisit kehystänyt yhdestä lakanasta kyyhkyt kirjaimineen muistoksi, niistä istunnoista!
Jälkiviisaus on makeinta viisautta!
Mikä muinaisjäänne tuo lorena on, kun on pitsit lakanoihin itse virkannut ? Olen 60 luvun lopun morsian, pussilakanat oli silloin jo käytössä. Miten olisi edes ehtinyt virkata, kun oli kiihkeä seurusteluvaihe ja opinnot siihen aikaan. Eipä tainnut lor oikein arvostaa omia töitään kun roskiin heitti. Itse tein muutamista äidin parhausta pitsilakanoista verhoja ja on niitä muistona vielä muutenkin. ei ne paljon tilaa vie.
Edellinen kommentoija onkin SE TOINEN muinaisjäänne arvosteluineen.