Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kun elämä romahtaa niskaan.

    Olen teini-ikäinen tyttö ja välillä vaan tuntuu, että koko elämä romahtaisi niskaani. Olin koko viime lukukauden koulussa todella syrjäytynyt ja yksinäinen. Minulla on yksi ystävä, joka tukee ja auttaa minua aina joka tilanteessa, mutta hän muutta pian parinkymmenen kilometrin päähän. Olemme sopineet, että vanhempamme voivat viedä meitä toisilemme ja tapalisimme muuten paljon, mutta pelkään silti, että ystävyytemme katkeaa, sillä hänellä on koulussa monta ystävää (olemme siis eri kouluissa) ja hän ei vaan jaksaisi minua enää. Monena iltana vaan itken yksin huoneessani miettien koko elämääni. Vanhempani ovat todella rakastavaisia minua kohtaan, mutta olen tehnyt paljon pahoja asioita ja he eivät enää luota minuun ollenkaan. Ilman mitään syytä ihan ajattelemattani tiuskin ja raivoan heille. Mietin, että olisiko täällä ketään jolla olisi samanlaisia ongelmia ja pyydän apua 😭
    1230
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    No itsekkin olen huomannut että perheenjäsenilleni saatan puhua vähän tiuskivasti ja itse en ikinä tee näin kenellekkään kaverille tai ventovieraille ja tajuan vasta jälkeenpäin että enpä käyttäytynyt kauhean asiallisesti. Mutta kavereita saa suht helposti aloittamalla jonkun harrastuksen jossa on muitakin saman ikäisiä tai vaikka riparilta on myös hyvät mahdollisuudet saada kavereita. Yritä vain olla puhelias nii kyllä niitä silloin saa, varmaan kuka vaan. Vaikka elämä tuntuu välillä raskaalta niin muista silti, ,"TULEEN EI SAA JÄÄDÄ KOSKAAN MAKAAMAAN" tuonkun sisäistät kunnolla nii elämä pysyy hyvin vireessä.

    -Tuntematon poikanen(15v)

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Apuatarvitseva kirjoitti:

    Olen teini-ikäinen tyttö ja välillä vaan tuntuu, että koko elämä romahtaisi niskaani. Olin koko viime lukukauden koulussa todella syrjäytynyt ja yksinäinen. Minulla on yksi ystävä, joka tukee ja auttaa minua aina joka tilanteessa, mutta hän muutta pian parinkymmenen kilometrin päähän. Olemme sopineet, että vanhempamme voivat viedä meitä toisilemme ja tapalisimme muuten paljon, mutta pelkään silti, että ystävyytemme katkeaa, sillä hänellä on koulussa monta ystävää (olemme siis eri kouluissa) ja hän ei vaan jaksaisi minua enää. Monena iltana vaan itken yksin huoneessani miettien koko elämääni. Vanhempani ovat todella rakastavaisia minua kohtaan, mutta olen tehnyt paljon pahoja asioita ja he eivät enää luota minuun ollenkaan. Ilman mitään syytä ihan ajattelemattani tiuskin ja raivoan heille. Mietin, että olisiko täällä ketään jolla olisi samanlaisia ongelmia ja pyydän apua 😭

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu