Moi!
Haluaisin kuulla mahdollisimman monen ihmisen mielipiteen kysymykseen, voinko hankkia 2,5kuiselle sekarotuiselle narttupennulleni koirakaverin? Varsinkin ihmiset, joilla on omakohtaisia kokemuksia...
Pentuni on erittäin sosiaalinen ja on tullut kaikkien tapaamiensa koirien kanssa hyvin toimeen. Pentu myös oppivainen ja leikkisä ja vilkas.
Aikomuksenani on nimittäin joka tapauksessa jossain vaihessa ottaa toinen koira. Joten miksi ei jo nyt? Olen kuullut, ettei kannata ainakaan toista narttupentua ottaa, voi tulla johtajuuskiistoja. Haluaisinkin ehkä jo varttuneemman koiran, ja ehkäpä vielä uroksen. Silloin täytyisi toki kastroida se. Onko kuitenkin järjetöntä ottaa aikuista koiraa pennun seuraksi? Meneekö aikuisella hermot pieneen?
Mitä mieltä olette? Täytyykö toisen koiran hankkimisajatus haudata kokonaan? Vai mikä olisi paras vaihtoehto toiseksi koiraksi? Pentu/aikuinen, narttu/uros?
Elämäntilanteestani johtuen minulla olisi paljon aikaa kouluttaa ja seurustella koirieni kanssa. Onko kuitenkin liian vaikeaa kouluttaa pentua, ja sopeuttaa ehkä aikuista koiraa uuteen kotiin? Kommentit olisivat hyvin tervetulleita!
Kiitos. t. -h-
Haluaisin kuulla mahdollisimman monen ihmisen mielipiteen kysymykseen, voinko hankkia 2,5kuiselle sekarotuiselle narttupennulleni koirakaverin? Varsinkin ihmiset, joilla on omakohtaisia kokemuksia...
Pentuni on erittäin sosiaalinen ja on tullut kaikkien tapaamiensa koirien kanssa hyvin toimeen. Pentu myös oppivainen ja leikkisä ja vilkas.
Aikomuksenani on nimittäin joka tapauksessa jossain vaihessa ottaa toinen koira. Joten miksi ei jo nyt? Olen kuullut, ettei kannata ainakaan toista narttupentua ottaa, voi tulla johtajuuskiistoja. Haluaisinkin ehkä jo varttuneemman koiran, ja ehkäpä vielä uroksen. Silloin täytyisi toki kastroida se. Onko kuitenkin järjetöntä ottaa aikuista koiraa pennun seuraksi? Meneekö aikuisella hermot pieneen?
Mitä mieltä olette? Täytyykö toisen koiran hankkimisajatus haudata kokonaan? Vai mikä olisi paras vaihtoehto toiseksi koiraksi? Pentu/aikuinen, narttu/uros?
Elämäntilanteestani johtuen minulla olisi paljon aikaa kouluttaa ja seurustella koirieni kanssa. Onko kuitenkin liian vaikeaa kouluttaa pentua, ja sopeuttaa ehkä aikuista koiraa uuteen kotiin? Kommentit olisivat hyvin tervetulleita!
Kiitos. t. -h-
Vastaukset 12
Vanhimmat
voisit hyvin ottaa toisen pennun. Toiset taas voivat olla toista mieltä. Koulutuskin olisi kivempaa melkein samanikäisten kanssa.Itse ottaisin toisen nartun. Ei niitä tappeluita nyt niin hirvättävän paljon ole. Minulla on tälläkin hetkellä viisi narttua ja yhtään ainokaista tappelua ei ole ollut. Silloin joskus kauan kauan sitten oli meillä kaksi tappelevaa nartuua joita ei voinut pitää yhdessä ollenkaan. Mutta kun koiria on ollut jo 40 vuotta ja hieman ylikin ei enempää ongelmia ole ollut.
Olen osin eri mieltä Uman kanssa kahden nartun pitämisestä samassa perheessä. Nimittäin monissa roduissa samaa sukupuolta olevien yksilöiden välillä tulee helpommin riitoja. Lisäksi on hyvin todennäköistä joidekin rotujen kohdalla, etteivät nartut siedä ollenkaan toisiaan. Tietenkin koirat ovat yksilöitä, eikä kaikilla tätä piirrettä ilmene. Eli en voi varauksettomasti suositella toisen nartun ottamista! Mitä rotuja mahtaa keskustelun aloittaneen koirassa olla?
...mahdollisimman monen ihmisen mielipiteen kysymykseen"
Itse kyllä kasvattaisin pennun aikuiseksi ja sitten vasta ottaisin toisen, tai siis näin olen tähän asti tehnyt. Kahta narttua en pitäisi, mutta tästäkin on monta eri mielipidettä. Jos otat aikuisen niin sillä voi olla jo muutenkin sopeutumis ongelmia uuteen kotiin ja pentu vielä häsläämässä siinä, voi mennä hyvin tai sitten ei, riippuu koirasta. Kuitenkin siinä on kaksi koiraa koulutettavana, aikuisen kanssa kyllä pääsee helpommalla jos ja kun sillä on jo perus asiat hallussa.
Tästä ei nyt paljoa apua ollut, eihän sitä ikinä tiedä vaikka itsekin joskus tulevaisuudessa pennun seuraksi ilmestyisi jostain syystä aikuinen koira, siis tulevaisuudessa, nyt ei ole ajankohtaista. Nimittäin kun aikuisena tulleen koiran seuraksi ilmestyi pentu;) Mulla siis tilanne päinvastainen.
kannattaa ottaa toinen pentu vasta kun tämä on vähintään kaksi vuotias ja opetettu tavoille. silloin pääsee kaikkein helpoimmalla kun vanhempi opettaa toista käyttäytymään. huomioi siis se, että pentu matkii vanhempaa koiraa kaikessa. jos aikuisella ei ole vielä tapoja, on pennunkin tapakasvatus vaikeampaa.
kaksi samanikäistä narttua tappelevat suuremmalla todennäköisyydellä kuin eri-ikäiset.
Mikset ottaisi?Varsinkin nyt kun sulla on aikaa niille.
Tulet kiittämään itseäsi myöhemmin,kun koirilla on seuraa toisistaan silloinkin kun olet pois paikalta.
Tyrha surra tappeluja,ota asia kerrallaan,kyllä tervepäinen omistaja selvittää mahd. ongelmatilanteet,joita tuskin tulee kauheasti olemaan jos otat nuoren pennun.
Eri asia on miten jaksat paneutua koulutukseen,toisaalta kaverini,2 pennun omistaja,sanoi että opetus oli helppoa kun kilpailivat makupaloista,meni opit nopeasti perille.Hän tyytyikin perusasioihin,ei ole ollut ongelmia,mutta ei myöskään ole lähtenyt pinnaansa turhaan venyttämään,hänellä koirat ovat esim. ulkona fleksissä,ei jaksa niiden perässä juoksennella,jos lähtevät hajujen perään.
Koirat on sekar. ja eri pentueista,tullessaan 3 ja 4 kk,muistaakseni nuorempi tuli ensin.Narttu ja uros(vanhempi),keskikokoisia, -20kg.
Uros on menossa kastrointiin lähiaikoina,oli sen verran rankka eka juoksukokemus.
Ei ole ollut myöskään riitoja toisten koirien kanssa,johtuisko siitä että ovat alustalähtien käyneet koirapuistossa?
Eivät tuhoa tai mölise poissaollessa(ark 9 h ),tosin kengät on muutenkin hattuhyllyllä!Jonkinverran on ollut merkkailua sohvankulmaan,sekin vähentynyt huomattavasti,ehkä loppuu leikk. jälkeen kokonaan?
Ystäväni on onnellinen kavereistaan!
Meidän koiralla on pennut,ihania riiviöitä!
Niiden touhuja seuratessani(6vk)olen päättänyt että joskus tulevaisuudessa kun nämä ovat pilvenreunalla,meille tulee kerralla 2 pentua!
Nyt iloitsen kuitenkin näistä minikiitäjistä(suurin jo 1.5 kg),onneksi yksi jää meille...
En suosittele kyllä ehkä kuitenkaan aikuista koiraa kaveriksi.
Jos pentu on vilkas, niin helposti aikuisella "menee hermot" siihen kun pentu haluaa leikkiä ja leikkiä ja leikkiä ja vielä vähän leikkiä ja leikkiä. Ja pystytkö sitten kontrolloimaan seuraavat kaksi vuotta että vanhempi koira saa lepoa tarpeeksi..?
Meillä on kaksi koiraa, keskenään kolme kk ikäeroa, hermoja se koettelee, kahden pennun kasvattaminen, mutta onhan niistä seuraa ..
Kerro joskus mihin tulokseen päädyit ja miten teillä menee? :)
Meillä tilanne oli se että ei onnistunut vanhemman koiran astutukses, niinpä otin Eläinsuojeluyhdistykseltä hylätyn 4kk vanhan seropi pennun. Tulivat alusta asti hirmun hyvin juttuun keskenään. Yhden ainoan kerran ovat ottaneet yhteen, sen jälkeen ei mitään. Nukkuvat yhdessä, leikkivät pitkin päivää, jos Sissi sairastaa, Saara hoitaa. jos toinen on lenkillä ja toinen jää kotiin, alkaa toinen etsimään kaveria.Vanhempi nuortui silmissä ja on todella energinen nuoremman ansiosta( Saara on nyt 1v 7kk). Uskon kyllä että onnistuu pennulle kaverin ottaminen.Kovaa työtähän se on olla kahden "rasavillin" kanssa mutta kyllä siinä lopussa palkinto tulee. Vielä kun olisi yhtä hyvä tuuri kuin meidän tytöillä eli sopivat hyvin yhteen!! Ja jos sinulla vielä aikaa on tähän hnakkeeseen, niin miksipä ei!1 Lycka till!
on hyvä ajatus. Jos on kyseessä dobermann tai vaikka rotikka, tai jotain vastaavia rotuja, joita en tunne niin hyvin, niin sitten ei kahta urosta saman katon alle. Seuraa tappomeininki.
Nartut saattavat keskenään vähän ärmättää, vaan loppujen lopuksi kuitenkin pitävät toisistaan.
otapa ihimeesä toine koira heti pentuvaihees... soppeutuu helepommi kun vuoen pääst. tää o toettu juttu. niillä on niin palon leikittävvää ja opittavvaa keskenään että kylä kaks samal mennee ku ykski, tai vähä enempiki... miul on ny kotona just tullu vavva 9vk, 5kk, ja 12kk pentuja ja site o näitä vanhuksia kylä viälä kaks n. kolme vuatiast narttuu ja yks kaheksn ja pual vuatias uros pappa... ja kaik tullee toimee keskenänsä.
Kiitos vastauksistanne tähän asti! Pentu on sekarotuinen, isästä ei ole mitään tietoa, äitikin on sekarotuinen. Joten vain ulkonäön perusteella voi tehdä arvauksia roduista, jota pienessä on. Ulkopuoliset ovat nähneet pennussa huskya ja saksanpaimenkoiraa... Pennulla on kyllä puolipystyt korvat, valkoiset tassut, hännänpää ja rintamus. Naamassa on tumma maski. Häntä on suora, mutta kääntyy välillä selän päälle... Joten ehkä jotain pystykorvaakin?? Ehkä joku osaisi arvuutella minua paremmin...
Pentu on hyvin vilkas ja se on melko vahvaluonteinen.
Olen tuulut siihen tulokseen puhuttuani myös asiantuntijoiden kanssa aiheesta, että hankin toisen koiran, mutta se tulee olemaan aikuinen. Ja aion hankkia sen eläinsuojeluyhdistykseltä tms., koska haluan antaa hyvän kodin hylätylle koiralle. Tiedän, että tämä tulee olemaan vieläkin haasteellisempaa, mutta päätökseni pysyy. Olen yhteydessä erääseen el.suoj.yhd. henkilöön, joka on ottanut asiakseen etsiä pennulleni sopivan kaverin. Luotan hänen mielipiteisiinsä ja harkintakykyynsä.
-h-
odota mieluiten niin kauan että ensimmäinen koira on 1v. ja sitten otat pennun...