Eilen tuli omien lastenlasten lisäksi pari muutakin lasta tänne valmiiksi aamun eläintarhareissulle mukaan lähtöä varten. Tuntuipa aika oudolta kun eivät lainkaan sanoneet kiitos ruokapöydästä noustessaan, jättivät vaan tyhjät astiansa pöytään ja häipyivät leikkimään.
Enpä viitsinyt ryhtyä opettamaan tapoja kun jo tänään aamulla lähtivät.
Illalla kun omani palaavat kotiin aion ottaa heidän kanssaan puheeksi asian, ja kerron heille kuinka mukavalta tuntuu kun huomioivat vaivannäköni kiittämällä ja huolehtimalla itse omat astiansa astianpesukoneeseen sekä työntävät tuolit paikoilleen pöydän alle. Joskus jotkut asiat tuntuvat niin itsestäänselvyyksiltä, ettei niitä edes huomaa kuin vasta silloin kun ne puuttuvat.
Enpä viitsinyt ryhtyä opettamaan tapoja kun jo tänään aamulla lähtivät.
Illalla kun omani palaavat kotiin aion ottaa heidän kanssaan puheeksi asian, ja kerron heille kuinka mukavalta tuntuu kun huomioivat vaivannäköni kiittämällä ja huolehtimalla itse omat astiansa astianpesukoneeseen sekä työntävät tuolit paikoilleen pöydän alle. Joskus jotkut asiat tuntuvat niin itsestäänselvyyksiltä, ettei niitä edes huomaa kuin vasta silloin kun ne puuttuvat.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Lapsi oppii esimerkin ja neuvomisen kautta, tarvitaan toistoa, että hyvät tavat tulevat automaattisiksi, kuten kiitos.
Viimeistään silloin oppivat arvostamaan kaikkea ruuanlaittoon liittyen, kun itse väsäävät jotain syötävää. Kannattaa jo pienestä aktivoida heitä keittiössä, ja näyttää arvostusta siitä itsekin.
Mutta kyllä olen muuten samaa mieltä, kiitos ei ole kirosana, laulaa Haloo Helsinkikin.
Hei, ihan totta...
Lapset ovat lapsia vaikka pizzalautasella pyörittelisi.
Jokainen lapsi on erilainen.
Ei niille saa sälyttää mitään vanhuksien pakkomielteitä ja neurooseja.
Lapset oppivat ihan itse kyllä, ennemmin tai myöhemmin.
Lapsien on annettava olla lapsia niin kauan kuin he haluavat.
Lapset eivät ole orjia, siksipä viisaissa perheissä ei pakoteta lapsia lataamaan astianpesukonetta saati työntämään tuoleja pöydän alle. Sitä varten on olemassa emännät ja isännät.
mukavasti lämmittää sana "kiitos", varsinkin jos se sanotaan suoraan sydämestä
Juteltiin illalla omien kanssa, olivat huomioineet saman asian, kun heitä on erityisesti on opetettu olemaan kyläillessä kohteliaita ja kiittämään, epäilivät ettei niiden kavereiden kotona varmaankaan kiitellä. Eivät olleet aiemmin kiinnittäneet asiaan huomiota, kun koulussa ei kuulemma monikaan sano koskaan kiitos. Tämä, ettei koulussa osata keittiöhenkilökuntaa kiittää jäi itseäni hämmästyttämään, sillä onhan hyvällä kohteliaalla käytöksellä oma osuutensa esim. työpaikkaa hakiessa, joten luulisi kuuluvan osana koulun käyttäytymiskäytäntöön .
Olenkohan turhan vanhanaikainen kun arvostan hyviä tapoja?