musta vaate

Rakastan sinua liian paljon,minun ei aina ole hyvä olla,
olen kipeä mustasukkaisuudesta,
pelkään, että jätät minut.
Miksi en voi sinuun rakkaani luottaa...
siksi, kun olet minua joskus pettänyt.

Miksi en saa luottamusta takaisin rakas..
se on kuin musta vaate, minun päälläni.
musta ja puristava vaate.
jota minun täytyy pitää.
kun en halua sinusta luopua.

Siittä on jo kauan ,niin kauan,että sanot ettet edes muista sitä
valehtelet,tiedän sen
minäkin muistan sen kuin se olisi tapahtunut vasta eilen.

Tuska on sydämessäni niin usein,ja epäilys,
enkä haluaisi näin jatkuvan,
mutta jättääkkään en sua voisi,
sillä me kuulumme yhteen,
olemme kasvaneet yhteen kuin kaksi aivan vierekkäin kasvaneet puut,niiden oksat ovat toisissaan kiinni.

Eikä niitä oksia irti toisistaan saa,
muuta kuin katkaisemalla molemmat.
Eli vasta kuolemassa me eroamme,
vaikka siloinkin sinä olet minussa ja
minä olen sinussa!

Rakkauteen sitten vaan kuuluu kärsimyskin,
joskus ainakin...


Ps.Sanokaa saako luottamusta koskaan takaisin?Haluaisin saada!