Tykkäätkö ruoanlaitosta?
Onko sinulla bravuria?
Oletko sellainen, että tykkäät kokeilla uusia reseptejä vai sävellätkö kenties itse omiasi?
Onko sinulla bravuria?
Oletko sellainen, että tykkäät kokeilla uusia reseptejä vai sävellätkö kenties itse omiasi?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kohtalaisen hyvä olen keittiöhommissa. Tykkään laittaa ruokaa ja leipoa, liikaakin.
Enimmäkseen sävellän omat keitokseni ja leipomiseni itse.
Mielestäni onnistun paremmin kun en seuraa orjallisesti reseptejä. Joskus vähän yllätyn tuloksesta mutta aina on kaikki tullut syötyä.
Tykkään tehdä kaalilaatikkoa, ilman ohjetta tulee aina hyvää.
En tarvitse reseptiä mihinkään.
Vatsanpuruja seurauksena moisesta suurpiirteisyydestä, kun et seuraa mitä mätät keitoksiisi. No, kaali ainakin pierettää muhevasti makkuukammarissa .
Fanitan kaalilaatikkoa
Kokkailen satunnaisesti, tulokset vaihtelevia. Noin periaatteessa noin kaikki ollut kuitenkin syötävää, tosin poikkeuksena nostan esiin appelsiinikuori ohraton, se oli kamalaa yökkiä.
Mutta juu, meitsi saapi idean ja sitten duunailee jotain. Luen kyllä reseptejä, keittokirjojakin pitkä rivi, tosin, netistä löytyy helpommin. Vaan, teen niinkuin sen mukaan, mitä sattuu olemaan kaapissa ja niistä aineista ja mauteista, mitä nyt sattuu olemaan. Kaalilaatikko on onnistunut aina. Joskus oikein kurmeeta, joskus hyvää mättöä. Mä pidän kasvispohjaisista ruuista, kaali käsittääkseni kasvis.
Kaalikääryleitä en laiskuuttani ole ikinä ite tehnyt, oikein hyvät kaalikääryleet, net herkkua. Pitäis joskus vaivautua tekeen ite, resepti sinällään varsin simppeli- Samaten kaalipiiraat hyviä, kaalikeitto hyvää jne.
Vaikka nyt onkin punaista lihaa syövä, valkoihoinen, suomalainen heteromies, voi sitä siltikin pitää kasviksista :D
Noin aloitukseen. Juu, meitsi ässä tekemään paistettuja kananmunia ja kuorruttamaan grillatun hk-plöön sinapilla. Ihan huippu kurmeeta. Tässä omaa telkkarisarjaa odotellessa.....
=DW=
Tietenkään en mätä mitä tahansa, vaan tuttuja aineksia, näin kokenut emäntä osaa jo näppituntumalla oikeat määrät laittaa.
Joskus pääsee ilman kaalin syöntiäkin, vaikka on kova pidättämään, niin kuin talon entinen hevonen heinäpellolla.
ö-Öö, kunhan saat oman kokki keittiössä ohjelmasi, voit pyytää minut vierailijaksi.
Tehdään porukalla maukkaita kaaliruokia.
Mieluummin syön toiseten tekemää ruokaa,
koskaan en ole pitäny ruuanlaitosta,
on vaan ollu pakko tehdä suurelle perheelle aina ruokaa,
nyt vanhana yksin eläjänä ostan paljon valmis-ruokaa,
Monessa liemessä oon elämäni aikana lillunut.
Aika hyvin oon liemestä pois päässyt.
Ehkä tuosta liemeydestä johtuen, kuka ties, oon pirun hyvä tekemään erilaisia liemiä.
Niin ku nyt vaikkapa erilaiset keitot. Hitto. Uskokaa vaan. Keitot onnistuvat.
Nimeän siis keitot bravuureikseni, kerta aloittaja sitä kysyi.
Kastikkeet ovat myös liemiä. Toinen bravuurini on siis kastikkeet.
Siinäpä ne. Kaikkia oon tehnyt ja sitä rataa, mutta noi liemet tahdon mainita.
Makkaraa en ole vieläkään tehnyt. Se vaivaa. Suuresti. Lihamyllykin on jossakin missä lie onkaan?
Mutta sen sanon, että kyllä mä vielä makkaraa teen ennen kuolemaani.
Tyttären perheellä on miehensä puolelta traditiona jouluksi tehdä omat makkarat. Heitä kokoontuu 3-4 perhettä jauhamaan lihat käsinveivattavalla lihamyllyllä, maustamaan erilaisilla mausteilla suuret lihapaljut ja lopulta sitten pursottamaan ne makkaransuoleen viikon/pari ennen joulunpyhiä. Ja sitten he paistavat ne paistinpannussa joulupöytään kaiken muun ruoan kanssa mutusteltaviksi.
Parhaimmillaan heitä oli neljä sukupolvea touhussa, nyt nykyisin vain kolme. Mutta kaikki osallistuvat, mummosta taaperoihin kykyjensä mukaan.
Ruuanlaitto on taantunut.
Joskus onnistui melkein kaikki, oli pakko onnistua.
Paistipannu ei ole minun juttu, se on alkeellinen tapa tehdä ruokaa, ja suuri mahdollisuus epäonnistua.
Uuniruuat on mukavia, sen kun pistää uuniin, ja lämmöt päälle, ei tarvitse vieressä vahdata, kiehuuko yli.
En ole eineksiä ostanut, enkä kolikkopottuja voin kanssa syönyt, kun uusien perunoiden aikaan. Pianhan niitä saa, omasta maastakin.
Voi tällä ruuanlaittotaidolla vähän röyhistää rintaa, kun lähtötilanne oli, että kolikkopotut melkein paloi pohjaan. Sitä kun ei meidänikäisille ruuanlaittoa ole poikasena opetettu.
Olen jämähtänyt vuosikymmenien taa ruoanlaitossa. Koen rasittavana kun harvoin yritän lukea uutta reseptiä lehdestä. Siinä on aineita, joista en ole kuullutkaan, hiki nousee jo kun alan miettiä mistä ne isosta marketista löydän. Kaiken maailman tahnaa, tuorejuustoa ja pilkottua purkkilisuketta. Sitten vain luovutan ja laitan väh. parin kilon lihapalan uuniin, kasvikset ja perunat perään ja keskityn katsomaan rikossarjaa tai jos energiaa on niin puuhaamaan. Paras liha on liikaa paistettu, itse miedosti myllystä rouhitulla pippurilla ja suolalla maustettu sianniska sellaisenaan uuniritilällä, liiat rasvat tippuneet alla olevalle uunipellille, liha ruskettunutta, rapeaa, kuivahtanutta. Kylmänä viipaloin litran pakaste-annospusseihin.
Noista kaaliruoista joista ylenpänä puhuttiin. Tykkään. Varhaiskaali käy hyvinkin salaatteihin eikä silti ole hallitseva. Muutoin olen sellainen enempikin uuniruokien tekijä. Hyödynnän uuninlämmityksen niin, että sitten teen samalla jotain leipäsiä ja rieskoja myös. Sosekeitottoja tulee keiteltyä myös, koska niihin saa ne jämäkannat käytettyä ja pikkuisen nahistuneet.
Tykkään siis laittaa perusruokaa, pipertäjä en ole.
Sähellän ja kokeilen ja usein myös pysyn perusresepteissä; tykkään konstailemattomasta ja tavallisesti ruuasta, en ole maustettujen tai eksoottisten ruokien fani vaan perinteisten suomalaisten kuten kunnon perheenäidin tuleekin, vertaanpa vaikka italialaiseen tms. emäntään, joka ei varmasti haksahda trendipelleksi vaan kunnioittaa oman maansa ruokaperinnettä.
Bravuurejani ovat perinteinen jauhelihakastike, Karjalan paisti sekä sienimuhennos. Näitä teen aina kun lapset kyläilevät tai kun on isommat illanistujaiset. Suolaiset piirakat ja mokkaruutu ovat myös vakiotarjottavaa. Itse tykkään tekemästäni Janssonin kiusauksesta tai uunilohesta.
"Yksin-kertaisesti+sitten:
Olen ajatellut kokeilla uusia perunoita uusilla tavoilla nautittuna....esim. uunissa paahtaen ...Muistan kun Paloma laittoi viimevuonna herkullisen tuntuisen reseptin ....siinä murskattiin tai painettiin perunat litteäksi...tai sinnepäin...josPaloma muistat sen niin laita ihmeessä vielä tänne... Kotimaiset perunat olivat peukalonpään kokoisia viimeksi kun katsoin kaupassa...
Tämän päivän iltapäivälehdessä on uuniohje.
Niin olikin ...siinä oli rosmariinia kätetty ...en kovin paljoa pidä sen mausta ...mutta voi sitä käyttää sitten vaikka sitä ....tilliä..
En tykkää ruoanlaitosta, mutta joskus täytyy yrittää.
Bravureita ovat ainakin omasta mielestäni salaatit ja keitot (sieni-, liha-, kasvis- ja kaalikeitto). Paistan vain munakasta ja sieniä, olen joskus yrittänyt paistaa kalaa ja kanaa huonolla menestyksellä.
Reseptejä katson ja sovellan sen mukaan, mitä kaapista löytyy tai ei löydy.
Meidän pitäisi antaa sulle kuhan ja broileri-fileiden paisto-ohje.
Keitot ovat hyviä ja ok.
Master chef on kohdallani ylisana, mutten ole nälkiintynyt tai myrkyttänyt ketään.
Olen sellainen MisterSelfie, että koskaan en mene nukkumaan nälkäisenä.
Joo, olen hyvä jos haluan olla hyvä. Ajoittain koko kokkaaminen alkaa ottaa pannuun ja silloin lähtee jengi mäkkärille tai pizzabaariin.
Nyt porisemassa vegetaarinen kikihernepata valkosipulilla crockpotissa samaan aikaan kuin kikhernepata makkaroiden ja lihaliemen kaa maustettuna hellalla(plus valkosipuli) ja kolmannessa kattilassa kikhernepata missä ei valkosipulia ja suomalaista makkaraa (ei valkosipulia) eli kolme eri variaatiota samasta teemasta. Pata tarjotaan sitten ranskankerman, limettimehun ja tuoreen korianderin kaa kulhoista. Pieni lautanen riisille, toinen salaatille ja patongille.
Kaikista mukavinta on oikeesti kattaminen suurelle jengille. (kohta meitä on kymmenen joista neljä lasta)
Itselläni ei ole pätkääkään ruokahalua.
Teen ruokaa koska on pakko syödä, enkä välitä valmisruoista. Ruoanlaitto ei siis ole minua varten, mutta leipominen onnistuu minultakin erinomaisesti.
Ostin torilta mansikoita paikkakunnan viljelijältä, söin kolme, poika söi kuusi, mies yhden, loput jäivät äidille.
Erittäin hyviä eikä tarvinnut valmistaa millään tavalla.
Kaupasta ostin yhden kunnon lenkin, mitähän siitä laittaisi.