Olen seurustellut reilun vuoden tyttöni kanssa,olemme asuneet yhdessä heti alusta alkaen.Mikä minulle on tullut sillä en halua enää seksiä niinkuin ennen?Olen mielestäni ollut aina hyvinkin seksuaalinen ihminen,mutta nyt jo pitkän ajan,huom puhun nyt jo kuukausista,seksi ei ole kiinnostanut tippaakaan!ainakaan oman kullan kanssa jota rakastan yli kaiken,enkä osaisi edes kuvitella elämistä ilman häntä.Mutta mikä sitten on vialla?Mielessä kyllä pyörii seksi muitten ihmisten kanssa..on tunne kuin pettäisin häntä.Enkä sitä halua tehdä..jo ajatus siitä tuntuu pahalta.Miehet on unohtunut jo kauan aikaa sitten..että asia ei siltä puolin kaivele.Onko muita samalla lailla tuntevia/kokeneita?Asia alkaa hiertämään jo todella pahasti suhdettakin.Suhdetta josta en haluaisi luopua.
haluttomuus:(
Clarissa
162428
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
no en tiedä Teistä, mutta kun meillä kiehnätään koko ajan toisissamme ja suukotellaan ja kosketellaan. jos ollaan toisistamme erossa 5 pv ni sit ollaan toistemme kimpussa seksuaalisesti enemmän, mutta muulloin vähemmän. tästä voisi päätellä sen että korvaamme sen seksin kaikella muulla koskettelulla. olkaatte vähä aikaa erossa toisistanne joskus. se on virkistävää vaihtelua. asumme yhdessä ja tyyliin heti alusta asti ollan oltu 24/7 yhdes. kolme vuotta.
Jos pystytte oleen kerta 24/7 tyyliin kokoajan yhdessä=)?
24/7 yhdessäoloa ja molempien työttömyyttä ei kestäisi mikään suhde pitkään.
no ei nyt sentään työttömiä, mutta olen sitä mieltä että kyllä meiän suhde kestäs sitä työttömyyttäki ja yhdesoloo kokoaika, varsinki ko harrastetaan kaikenlaista yhdessä. tietenki sitä sitte riideltäisii enemmän mutta yhdessä oltais silti.
eihän kukaan 24/7 pysty olemaan mutta aina ko en ole koulus tai töis kesäl ni kaikki muu vapaaaika rakkaan kanssa. ehkä 18/7 olisi hyvä keskiarvo.
niin. tarviiko sitä aina työtön olla että voi olla paljo yhdes. kauheita uskomuksia.
Minulla on ollut samankaltainen mutta kuitenkin erilainen kokemus. Aluksi kaikki oli tiivistä. Sitten jotain meni henkisesti rikki, toinen loukkasi toista rajusti ja vaati liikaa, heti kaiken - emme siis tulleetkaan toimeen.
Kun henkinen puoli ei ollut enää kunnossa, ei kiinnostanut enää fyysinenkään. Ja that's it.
..että itse voisin olla hieman samanlainen. Minulle ei ainakaan koskaan ole seksi ollut mikään kamalan pääasiallinen tapa viettää aikaa. Ehkä tilanne muuttuu sitten kun seurustelee..tai sitten ei. Monesti ei huvita, mutta kyllä aina silloin tällöin huvittaisi.
Esimerkiksi jos illalla olisi kauhea meininki niin aamulla on aivan päinvastainen.
Mutta en osaa aivan pätevästi sanoa sitten koska en seurustele.
On ihan normaalia varmaankin olla ei niin aktiivinen seksuaalisesti. Minun olisi vaikea kuvitella, että itse harrastaisin jokaisena päivänä viikossa seksiä. Kaksikin kertaa on jo ihan riittävästi tai kerran:D Mutta kumppaniakin täytyy tietenkin kuunnella ja vaikuttaahan se hänenkin olemisensa niihin haluihin ja toivon mukaan positiivisesti;D
Tuttua tekstiä..
Minua itseäni ei ole seksi ikinä kiinnostanut. Nyt oltuani jo pitemmän aikaa vakituisessa lesbosuhteessa, seksi ei edelleenkään ole tärkeää. Kumpparini on seksuaalisesti erittäinkin aktiivinen, ja koska suhde on aina kahden kauppa, ja koska kummankin osapuolen tunteita ja tarpeita tulee kunnioittaa, niin olemme löytäneet yhteisen sävelen siten, että hän saa kun haluaa, mutta minun ei tarvitse ottaa vastaan jos en halua. Meillä tilanne on ilmeisesti siten parempi, että vaikken minä kaipaakkaan seksiä, niin minusta on mukavaa katsoa kun kummpanini nauttii ja saa tyydytyksen. Itse nautin enemmänkin hyväilystä ja hellästä yhdessäolosta, ja joskus myös seksistä, mutta harvoin. Rakkaani on kyllä sitä mieltä että syön liikaa suklaata joka vie haluni ja uhkaa kieltää minulta sen nautinnon kokonaan. Hitto vie... Mutta näin meillä. Kumpikin on tyytväisiä tilanteeseen. Ja se on meille tärkeintä. Piste!
se johtuu?? Paljon mahdollista :) .Meil on ratkastu asia samanlailla kuin teilkin ; minä saan aina kun haluan ja toinen ei halua ollenkaan. Ja ihan onnellisia ollaan!
Mistäpä sen tietää mistä se johtuu. Kaikki ihmiset varmaan tarttee niin eri asioita.. minä kaipaan paljon hellyyttä ja läheisyyttä, ja toinen taas sielunkumppanuutta ja seksiä. toimii se näinkin.
Tervetuloa todellisuuteen.
Itselläni ja kaikilla tuntemillani lesboilla joiden kanssa olen asiasta keskustellut on aikaa myöden käynyt suhteissaan ihan samalla tavalla kuin sinulle nyt jo vuoden yhdessäolon jälkeen - himo katoaa jonnekin.
Se on oikea kirous, enkä itse ainakaan ole keksinyt mistä se johtuu ja mitä sille voisi tehdä!
Viisammat kertokoon!!!
ole kadonnut minnekään vaik kohta kaksi vuotta ollaan yhdessä tallailtu. Himoa pitää pitää yllä keksimällä jotain uutta ja piristävää silloin tällöin. Olla spontaani ja keskustella jos välillä jokin mättää eikä haluta. Mä en ainakaan kestäisi jos toinen olisi haluton ja vain tyydyttäisi haluavan osapuolen. Huh.. Mä en ainakaan saisi siitä ees tyydytystä, tulis sellanen olo et sais pelkkää sääliseksiä..Enkä kestäis ellen sais koskea muruuni.
hävinny, ja 2 vuotta tulee täyteen...
outoahan tää sitten on;) kun vieläkin näen hänet kauniina ja haluttava ja päinvastoin hän minut
ja tunnetta ja vetovoimaa. Jotain ihan pientä uutta, ei mitään suurta, ja voiko ihanampaa nukahtaa alasti yhteisen peiton alle, kun toinen vielä jossain vaiheessa yötä tunnustelee, onko peitto hyvin =). Mitä enempi tutustui sitä enempi rakasti ja halusi toista. Mitä tohon eriaikaa haluamiseen, tietysti halut erilaisia ja aikasia,ja toinen sanoi tsot,tsot, mutta ei se haitannut, tiesi kuitenkin kummalllekin hyvin käyvän samana vuorokautena.
on juttu liian vähän seksiä 30.10 viimenen kirjotus...Sitä ennen oli vielä parempi juttu, mutta sivut loppuu syyskuulle.
Alukshan se sänkytouhu on semmosta sössimistä, kun ei vielä toisesta ole päässyt perille ja ei oikeen välttämättä tiedä mitä tekis, elikkäs kaikkee kokeillaan. Sitten löytyy ne oikeet jutut ja kaikki napsahtaa kohalleen. Semmosta kohalleen napsahtavaa ei sitten välttämättä jaksakkaan jokapäivä.
Toisaalta se on niin paljon kiinni ihmisistä.
Ainakin kerran päivässä 5v. lienee ennätys. Sillon sitä asuttiinkin yhdessä sitten oltiin samassa koulussa ja sitten vielä myöhemmin samassa duunissakin.Elikkä kaikki on mahdollista.
tässäkin kohdassa, kyllä sitä tuli huomattua että kaikenmoista voipi tapahtua, jopa pukuhuoneessa, suudelmia,toisen silmiä,toivottaessa hyvää työpäivää. joiden jälkeen auton ajo on promilleilla ajoa.Totuus kunniaan, odottelin puolituntia pulssinlaskua ennenkuin hyppäsin autonrattiin.