Tapasin sattumalta "vanhoja" tuttavia, joilla oli eräänlainen vuosikokous (itse en kuulu varsinaisesti joukkoon enkä kokoukseen). Kyseessä on neljä jonkin verran yli 60-vuotiasta miestä, joita olen nähnyt viimeksi keskimäärin vähän yli 35 vuotta sitten.
Kaksi miehistä oli silmissäni aivan saman näköisiä kuin 35 vuotta sitten. Kolmas oli periaatteessa tunnistettavissa, jos olisi jotakin vihjettä. Neljännen olisin pystynyt tunnistamaan vain äänen perusteella, mies oli ikään kuin kutistunut.
Onko muilla kokemuksia vanhoista tuttavista ja heidän tunnistamisestaan?
Tunnistatko vanhoja tuttuja?
Tunnistitko
31
1379
Vastaukset 31
Minulle pitää esitellä itsensä, jos en ole vähään aikaan nähnyt.
Olen kasvosokea. Itsenikin peilistä laitan arvaamalla, kun ei muita näy lähistöllä.
Entisten koulujeni kuva-arvoituksia riemuylioppilasjuhlista olen aikani katsellut ja sitten alkanut kyselemään nimiä esiin vaikka kaikkien nimet muistan kyllä 50 vuotta vanhasta kuvasta.Työelämästä olen ollut poissa noin 8 vuotta.
Keväällä olin menossa kotitilalle käymään ja poikkesin K-kaupassa missä yleensä sinne mennessä poikkean.
Parkkipaikalla auto pysäköi viereeni ja ihmettelin, miksi tuo ihminen minua vahtaa.
Kun hän tuli lähemmäksi ja kysyi, muistatko, silloin hoksasin. Entinen työkaveri, joka asui juuri sillä suunalla.
Parhaimmasta päästä työkavereita hän, kohtaus oli mieluinen.
Kasvomuistini on sellainen, että tarvitsen ihmisen nähdä muutaman kerran, että muistan henkilön. Ekakerralla ei onnistu.- Perkel
Näin ne naamat muuttuu, 70-luvulla seilattiin yhdessä Nilsulla , harmi sitten kun risteilyllä ei sitten tunnista :(
Muutamia koulukavereita olen tavannut, en ole tunnistanut. He ovat tunnistaneet minut.
Kumma juttu, jotkut olivat minua pitempiä, nyt tuntuu, että saa katsoa alaspäin, näyttävät vielä hinteliltä, hartiat kaposet.
Muuten ei paljon halua tavata kymmenien vuosientakaisia kavereita, jos ei välillä ole ollut mitään yhteydenpitoa. Helpompi melkein päästä alkuun ventovieraiden kanssa, ei tarvitse vanhoja muistella.- JaaEiTyhjiäPoissa
Kyllä ne pitäisi saada poliisin tunnistamisriviin, ja alkaa arvailemaan.
Toki viime vuosina on tullut kohdatuksi silloin tällöin. Joillakin on säilynyt nuoruusajan peruspiirre, että helppo tunnistaa. Mutta vaikka olen suht muistihirmu monessa, kyllä erehdyksiä sattuu kun edellisestä näkemisestä on saattanut sujahtaa viitisenkymmentä vuotta. - tunnistinjahaistoin
Vanhojen tuttujen kanssa saa olla tosi tarkkana, jos vuosia on kulunut välissä kymmeniä vuosia. Minulle kävi, että olin pankkiautomaatilla ja siihen tuli vanha kaveri, että Terve! No, mikäs tuttu heppu ja siinä katselin, että on hieman on kaveri vanhettunut, mutta tunsin kuitenkin. Kaveri siinä kysymään, että pääsisikö hän minun kyydissä läheiselle huoltoasemalle, kun tiesi minun siihen suuntaan menevän.
Otin kaverin kyytiin, kun arvelin autonsa olevan siellä huollossa taikka pesussa. Vaan oli ajettu muutama sata metriä, kun autossa alkoi tuoksumaan ihan selvä paska. Onneksi huoltamolle ei ollut pitkä matka, joten pääsin lastistani kohtuullisen nopeasti eroon. Kaverilla oli paskat housussa ja puntista sitä tuli jopa auton lattiallekin. Penkki tietty meni pesuun!
Kyselin hieman muilta kavereilta, että mikä tilanne. Joo, ei sillä autoa ole ollut enään aikoihin, ryyppäsi ensin kortin, sitten työpaikan ja lopulta vaimo jätti ulkoruokintaan, nyt ihan deekuna. Kaveri kuoli muutaman kuukauden päästä.
Yhdelle maanvilejlijäkaverilleni kävi vielä huonommin, kun vanha opiskelukaveri otti yhteyttä ja halusi muistella menneitä. Tapasivatkin ja muistelivat menneitä ensin kolme päivää (kaverin vaimo hermostui ryyppäämiseen) viimein selvisi, että kaverilla ei ollut mitään paikkaa mihin mennä, kun oli asustellut ulkomailla aivan hampparina ja viimein passit ja viisumit loppuneet rahojen myötä. Lopulta hän asui kaverini luonna kolme kuukautta siellä maatilalla talvisydämen autellen navettahommissa ilman palkkaa. Kevään tullen kaverini pääsi hänestä eroon, ei ole kuulunut kuulemasti sen jälkeen mitään koko hepusta. - ö-Öö
Osan hokaa, osaa ei
Mulla vähän silleen, tottunut heilumaan ominaan, outojen immeisten seassa. Hikiällä vähän kummallista, tunnistan omanikäiseni, vanhemmatkin, mutta nuoria en tunne. Ikinä tuntenutkaan. Mutta juoruamisen takia suurin osa tunnistaa meitsin. Siis kuulopuheiden ja juorutun ulkonäön perusteella.
Kun menen kauppaan, menen kauppaan, en kattelemaan ihmisiä. Jotkut tuntuu käyvän kaupassa, jotta voivat juoruta, ketä kaupassa nähneet. Hö. Meitsi kai jonkinlainen paikallinen nähtävyys, joskus kuullut kamulta, että joku yhteinen tuttu oli oikein soittanut sille ja kertonut, että meitsi paikkakunnalla :D
Pitää oikein kertoa yks hubatapaus. Tapasin aikoinaan osulan edessä yhteen vanhaan lapsuuskamuun. Moikattiin, jotain. Sitten se sanoi "Sä sitten asut Tampereella". No kerroin, että asunut aikani paikassa X. "Etkä asu, just Shellin paarissa sanoivat, että asut Tampereella." Niinpäniin, kiva mennä kotikylille, että kuulee, missä asuu :DDDD
Mä sii kyllä tunnistan ihan ok vanhat kamut, net tunnistaa meitsin paremmin. Siis mä en silleen bongaile tuttuja, en juurikaan kiinnitä ihmisiin huomiota. Se olen pannut merkille, kundit tunnistaa helpommin, net usein tunnistettavissa ukonäöltä. Vaan mimmit, net lihavia riipputissiä plösöjä, niitten tunnistaminen hankalampaa. Joskus ääni, kävelytyyli tms kiinnittää huomiota, mutta ulkonäkö voi olla mitä sattuu. Tietenkin poikkeuksia on, mutta noin yleisesti ottaen, en tunne niitä mummoja juuri koskaan. Net tosin tunnistaa meitsin ja juoruaa sitten pitkin kyliä. Ja pitävät ylpäkkänä, kun heitsin korkeusarvoisuuttaan en ole moikannut :DD
Jaa pitääkin lähteä tässä jossain välissä kauppaan. En mene osulaan, siellä liikaa lestaateja,, yleensäkin käyn kaupassa jossain muualla mieluummin. Just siks, että ei joutuis juoru-ukkojen tai juoruakkojen hampaisiin.
=DW=- RealistiN
Tuo on totta että monet naiset ovat usein vuosien saatossa lapsien teon myötä pulskistuneet ja tissitkin riippuvat, tosin hyvät liivit korjaavat asian, ellei kohdata alasti.
Tasapuolisuuden vuoksi haluan kyllä mainita että monet miehet onnistuvat alkoholisoiduttuaan saamaan paremmin itsensä täysin tuntemattomiksi, ja muutenkin omista ikätovereistani he näyttävät huomattavasti iäkkäämmiltä kuin naiset, eli ovat usein jo "pappaantuneet".
- Heti.tunnistettu
Yksi muutos on tapahtunut pääosin vanhoissa kamuissa, kuten itsessänikin jonkin verran. Painoa on tullut lisää. Poikkeuksiakin on. Minut tuntee kaikki, kotiseudulla asuu pari sisarusta, meitä on paljon ja kun yhden tuntee, muut ovat samannäköisiä. Itsellä on niin huono kasvomuisti että tasaisesti eri paikoissa vanhat tutut esittelevät itsensä, heidän ei tarvitse kuin tukkamallinsa muuttaa tai värjätä.
- Pitkät.terveiset
Itsensä esittelemisestä puheenollen tiedän tapauksen. Maalla. Vuosikymmenten jälkeen yksi kaippari tunnisti kaverin ja meni esittäytymään. Kaveripa tempaisi kaipparia turpiin. Terkkuja lapsuudesta ja nuoruudesta, sanoi kaveri ja läksi kävelemään. Lakkasi kaipparikin näkymästä kylillä.
- ö-Öö
Pitkät.terveiset kirjoitti:
Itsensä esittelemisestä puheenollen tiedän tapauksen. Maalla. Vuosikymmenten jälkeen yksi kaippari tunnisti kaverin ja meni esittäytymään. Kaveripa tempaisi kaipparia turpiin. Terkkuja lapsuudesta ja nuoruudesta, sanoi kaveri ja läksi kävelemään. Lakkasi kaipparikin näkymästä kylillä.
Muistui mieleen
Tossa ylempänä kerroinkin yhden tapauksen, nyt toinen, Myös elävästä elämästä.
Aikanaan Hikiällä kylilla törmäsin yhteen heeboon, vanha lapsuuskamu. Tunsin juu heti, sekin mut. Vaihdettiin "kuulumiset", muutamien kymmenten vuosien ajalta, eli kaveri kertoi duuneistaan, autostaa, itsemurhan tehneestä avokistaan, kalareissuistaan jne. Sitten kysyi, mitäs mulle.
" 25 vuotta media-alalla". Hirveet hörönaurut "Hullu luulee olevansa lääkäri." Meni niinkuin konseptit sekaisin ja totesin "Olin mä intissä lääkintäjääkäri". Lisää hörönaurua; "Sä mitään armeijaa edes käynytkään". Niinno, katoin tarpeettomaksi jatkaa keskustelua. Kas, mä hänen mielestään hullu, joka luulee olevansa lääkäri, ja joka ei ole käynyt inttiä.....
Pikkukylät hupaisia, tietoa kyllä piisaa, eri asia, sitten millaista :DDDDD
Toikin siis ihan tositapahtuma. Paljon ois muitakin, ihan yhtä hienoja.
=DW= - Heikunkeikku
ö-Öö kirjoitti:
Muistui mieleen
Tossa ylempänä kerroinkin yhden tapauksen, nyt toinen, Myös elävästä elämästä.
Aikanaan Hikiällä kylilla törmäsin yhteen heeboon, vanha lapsuuskamu. Tunsin juu heti, sekin mut. Vaihdettiin "kuulumiset", muutamien kymmenten vuosien ajalta, eli kaveri kertoi duuneistaan, autostaa, itsemurhan tehneestä avokistaan, kalareissuistaan jne. Sitten kysyi, mitäs mulle.
" 25 vuotta media-alalla". Hirveet hörönaurut "Hullu luulee olevansa lääkäri." Meni niinkuin konseptit sekaisin ja totesin "Olin mä intissä lääkintäjääkäri". Lisää hörönaurua; "Sä mitään armeijaa edes käynytkään". Niinno, katoin tarpeettomaksi jatkaa keskustelua. Kas, mä hänen mielestään hullu, joka luulee olevansa lääkäri, ja joka ei ole käynyt inttiä.....
Pikkukylät hupaisia, tietoa kyllä piisaa, eri asia, sitten millaista :DDDDD
Toikin siis ihan tositapahtuma. Paljon ois muitakin, ihan yhtä hienoja.
=DW=No kerro =DW= jos takaplakkarissa on varastossa muitakin tosijuttuja.
Tosijuttuja on kiva lukea, mutta keksittyjä pilipaleja ei niinkään.
Näin se on kirjojenkin kans. Mieluummin faktaa tai vähintäin totta toinen puoli.
Kirjoitustapasi ei ole pahimmasta päästä. Jos pakko on mielipiteen sanoa, niin kirjoitustapasi menee paremmalle puolelle:)
Niin että anna sormiesi suoltaa. Heikunkeikku kirjoitti:
No kerro =DW= jos takaplakkarissa on varastossa muitakin tosijuttuja.
Tosijuttuja on kiva lukea, mutta keksittyjä pilipaleja ei niinkään.
Näin se on kirjojenkin kans. Mieluummin faktaa tai vähintäin totta toinen puoli.
Kirjoitustapasi ei ole pahimmasta päästä. Jos pakko on mielipiteen sanoa, niin kirjoitustapasi menee paremmalle puolelle:)
Niin että anna sormiesi suoltaa."Heikunkeikku"
Jos 16v. lähtee maailmalle, ei paljon enää toivoa ole.
Kyllä koti ja koulu-kaverit tehokkaasti unohtuvat.
Aivan samaan tahtiin unohtuvat kuin itsekin heiltä.
-
Käväisin koti-kylillä vain Jouluisin ja kesällä.
Viikon-kaksi.
Enkä todellakaan lähtenyt kaivelemaan esiin asioita koulu-ajoiltani.
-
Teeveen jutut ovat lööperiä.
Ovat kuin trans-parentin-siilen-leski-bengalin päästä keksittyjä.
-
Kun alkaa tarkoituksellista tarinaa iskeä, on paljon aikuisenpaa antaa tarkoituksen tulla ilmi heti alussa.
Fiksut jutut kyllä aikuinen tajuaa ilman vihjeitäkin.
Sama koskee kehujakin.
Ryhdistäydy henkilö.
H.- tekstiiiiii
hunksz kirjoitti:
"Heikunkeikku"
Jos 16v. lähtee maailmalle, ei paljon enää toivoa ole.
Kyllä koti ja koulu-kaverit tehokkaasti unohtuvat.
Aivan samaan tahtiin unohtuvat kuin itsekin heiltä.
-
Käväisin koti-kylillä vain Jouluisin ja kesällä.
Viikon-kaksi.
Enkä todellakaan lähtenyt kaivelemaan esiin asioita koulu-ajoiltani.
-
Teeveen jutut ovat lööperiä.
Ovat kuin trans-parentin-siilen-leski-bengalin päästä keksittyjä.
-
Kun alkaa tarkoituksellista tarinaa iskeä, on paljon aikuisenpaa antaa tarkoituksen tulla ilmi heti alussa.
Fiksut jutut kyllä aikuinen tajuaa ilman vihjeitäkin.
Sama koskee kehujakin.
Ryhdistäydy henkilö.
H.Ny heikku vastaa sulle kilometrin pitusella selostuksella mikä sisältää toruja ja kehuja 😂
- ö-Öö
tekstiiiiii kirjoitti:
Ny heikku vastaa sulle kilometrin pitusella selostuksella mikä sisältää toruja ja kehuja 😂
Yks yleisön pyynnöstä.
Pitkään Hikiällä ihmettelin, kun monet alkoi puhuun avioeroistaan ja konkusrseistaan. Menin aikanaan jokirantaan ja oli joku paikallinen ukkeli kalassa. Esittäydyin ja sekin kätteli, nimi ei jäänyt mieleen, kuka lie ollut. Se alkoi kyseleen, että talon oon ostanut. Totesin, en ole ostanut, perinyt ja olen syntynyt tähän. Jotain se jupisi, että oli luullut mun muuttaneen sinne paikallisesta syrjäkylästä. Ja sitten höpisi juu konkursseista ja avioeroista, taas.
Silloin alkoi raksuttamaan. Siis mä perinyt mökin, en tehnyt konkurssia ja onnellisesti naimisissa. Vaan, kyläläisten tietotoimiston mukaan toisin. Johtuu siitä, siellä syrjäkylillä asunut heebo, joka tehnyt konkurssin ja jolla avioero. Mun serkku. Kymmenisen vuotta vanhempi, jolla sama sukunimi ja melkein samanlainen etunimi. Ja jotkut luukee mua lestaatiksi, kun se serkku on lestaati. Kun tosiasiassa lestaatit vihaa mua kai yhtä paljon, kun mä niitä :DDD
Toisaalta, edelleenkin epäselvää, mistä asti mulla ollut thaimaalainen vaimo, jonka äidinkieli on sitten venäjä...
Net nämät syrjäkylien tietotoimistot on kyllä kaiken tietäviä. Kun ite tietäis asioistaan edes sen verran kuin net, oiskin jo todella viisas. Mutta disinformaation määrä on valtava, eikä juorujen oikominen onnistu oikein mitenkään.
=DW= ö-Öö kirjoitti:
Yks yleisön pyynnöstä.
Pitkään Hikiällä ihmettelin, kun monet alkoi puhuun avioeroistaan ja konkusrseistaan. Menin aikanaan jokirantaan ja oli joku paikallinen ukkeli kalassa. Esittäydyin ja sekin kätteli, nimi ei jäänyt mieleen, kuka lie ollut. Se alkoi kyseleen, että talon oon ostanut. Totesin, en ole ostanut, perinyt ja olen syntynyt tähän. Jotain se jupisi, että oli luullut mun muuttaneen sinne paikallisesta syrjäkylästä. Ja sitten höpisi juu konkursseista ja avioeroista, taas.
Silloin alkoi raksuttamaan. Siis mä perinyt mökin, en tehnyt konkurssia ja onnellisesti naimisissa. Vaan, kyläläisten tietotoimiston mukaan toisin. Johtuu siitä, siellä syrjäkylillä asunut heebo, joka tehnyt konkurssin ja jolla avioero. Mun serkku. Kymmenisen vuotta vanhempi, jolla sama sukunimi ja melkein samanlainen etunimi. Ja jotkut luukee mua lestaatiksi, kun se serkku on lestaati. Kun tosiasiassa lestaatit vihaa mua kai yhtä paljon, kun mä niitä :DDD
Toisaalta, edelleenkin epäselvää, mistä asti mulla ollut thaimaalainen vaimo, jonka äidinkieli on sitten venäjä...
Net nämät syrjäkylien tietotoimistot on kyllä kaiken tietäviä. Kun ite tietäis asioistaan edes sen verran kuin net, oiskin jo todella viisas. Mutta disinformaation määrä on valtava, eikä juorujen oikominen onnistu oikein mitenkään.
=DW="teevee"
Noh.
Näköjään on hyvä että aikoinaan muutin Stadiin.
Ja pysyin täällä.
Olen siis löytänyt onneni toisin-tavoin.
H.- Heikunkeikku
tekstiiiiii kirjoitti:
Ny heikku vastaa sulle kilometrin pitusella selostuksella mikä sisältää toruja ja kehuja 😂
Enkö saisi?
En ymmärrä, miksi mainitaan alvariin, että minä kirjoitan pitkästi, eikä huomata niitä (monia), jotka kirjoittavat jatkuvasti, aina, tosi-tosi pitkiä sepustuksia. Miksi niille ei sanota, että kirjoitatpa helvetin pitkiä stooreja.
Joku yhden lauseen tai parin sanan kommentteja en itse pidä minään. - Bengalitikku
Elä huoli. En tiedä, miten olen joutunut Isohoon ritirampsuun. Se vaikuttaa kirosanaketjulta = VPS. Ja toisekseen, kirjoitan totuuksia ja asiaa etupäässä tai
Minusta nuo tarinat "Hikiältä" ovat hauskoja. - Heikunkeikku
Bengalitikku kirjoitti:
Elä huoli. En tiedä, miten olen joutunut Isohoon ritirampsuun. Se vaikuttaa kirosanaketjulta = VPS. Ja toisekseen, kirjoitan totuuksia ja asiaa etupäässä tai
Minusta nuo tarinat "Hikiältä" ovat hauskoja.Emmä huolikaan, mutta joskus risoo tommoset kirjotukset.
Se on jotenkin Niiiin lapsellista.
Tuntuu, että täällä palstalla hyvin helposti joutuu ritirampsuihin. Yks väärä sana, niin johan lentää sukkelaan ritirampsuun.
Minä oon vähän väliä sielä, mutta en ole huomaavinani. Älä säkään.
Minustakin "Hikiä"-jutut ovat mukavaa luettavaa, kera lestaatit sekä potut :)
Jatketaan me vaan Bengalintikku samaa rataa ku tähänki asti. Ne lukevat jotka lukevat, ne ei jotka ei. Ei sen kummempaa. ö-Öö kirjoitti:
Muistui mieleen
Tossa ylempänä kerroinkin yhden tapauksen, nyt toinen, Myös elävästä elämästä.
Aikanaan Hikiällä kylilla törmäsin yhteen heeboon, vanha lapsuuskamu. Tunsin juu heti, sekin mut. Vaihdettiin "kuulumiset", muutamien kymmenten vuosien ajalta, eli kaveri kertoi duuneistaan, autostaa, itsemurhan tehneestä avokistaan, kalareissuistaan jne. Sitten kysyi, mitäs mulle.
" 25 vuotta media-alalla". Hirveet hörönaurut "Hullu luulee olevansa lääkäri." Meni niinkuin konseptit sekaisin ja totesin "Olin mä intissä lääkintäjääkäri". Lisää hörönaurua; "Sä mitään armeijaa edes käynytkään". Niinno, katoin tarpeettomaksi jatkaa keskustelua. Kas, mä hänen mielestään hullu, joka luulee olevansa lääkäri, ja joka ei ole käynyt inttiä.....
Pikkukylät hupaisia, tietoa kyllä piisaa, eri asia, sitten millaista :DDDDD
Toikin siis ihan tositapahtuma. Paljon ois muitakin, ihan yhtä hienoja.
=DW=Hä siis tunnisti sinut.
Muutenhan juttusi olisivat menneet yhtä täydestä kuin täällä nimimerkin takaa.
- RealistiN
Kasvomuistini on aika hyvä, mutta väliin tuottaa vaikeuksia sijoittaa niitä oikeisiin henkilöihin, varsinkin jos tapaa ihan eri ympäristössä. Kasvojen tunnistaminen ja muistaminen on hyvinkin yksilöllistä, työni on harjaannuttanut minua näkemään kasvot muutenkin kuin pelkkinä kasvoina, siksi ehkä usein tunnistan ihmisiä vaikka olisimme tavanneet vain kerran joskus kauankin sitten. Ääneen kiinnitän myös huomiota, ja puhetapaan, eli näkemättäkin usein tunnistaa tutun.
- Heikunkeikku
Mulla on perin huono kasvomuisti. Tai jos joku naama tuntuu tutulta ja tuntuu, että toi mun pitäis tietää, mutta en kykene yhdistämään sitä naamaa mihinkään ja niinpä tunnistaminen menee mönkään.
Sama juttu nimissä. Kauheen huono nimimuistikin.
MUTTA!!
Muistan äänet hyvin. Muistan henkilön jos se henkilö avaa suunsa ja sanoo jotakin.- ö-Öö
Mulla periaatteessa enenpi näkömuisti.
Se tosin vähän suurpiirteinen. Kerran tsadissa dallaillessa tuli tutunnäköinen heebo kadulla vastaan. Mietin tovin, pitäiskö moikata. Vaan, kun en tarkemmin muistanut, eikä sekään reagoinut mun naamariin, en sitten moikannut.
Niin, oli asunut silloin muutamia vuosia ulkomailla. Vaan kämpillä aukasin sitten telkkarin ja siellähän se mun "tuttu" olikin. Luki uutisia ja nimi oli Arvi Lind.
Aina joskus sattuu vähän samantyyppistä, naamari tms on tuttuja, ei vain oikein muista, mistä yhteydestä. Asiaa ei helpota sekään, tavannut valtavasti ihmisiä vähän jokapuolella elämänsä aikana. Ja sekin, valtavasti samannimisiä ihmisiä, löytyy timoa ja taunoa valtavat määrät. Kun sattuis nimet ja naamarit kohdilleen, se auttais jo useasti.
=DW= - Heikunkeikku
ö-Öö kirjoitti:
Mulla periaatteessa enenpi näkömuisti.
Se tosin vähän suurpiirteinen. Kerran tsadissa dallaillessa tuli tutunnäköinen heebo kadulla vastaan. Mietin tovin, pitäiskö moikata. Vaan, kun en tarkemmin muistanut, eikä sekään reagoinut mun naamariin, en sitten moikannut.
Niin, oli asunut silloin muutamia vuosia ulkomailla. Vaan kämpillä aukasin sitten telkkarin ja siellähän se mun "tuttu" olikin. Luki uutisia ja nimi oli Arvi Lind.
Aina joskus sattuu vähän samantyyppistä, naamari tms on tuttuja, ei vain oikein muista, mistä yhteydestä. Asiaa ei helpota sekään, tavannut valtavasti ihmisiä vähän jokapuolella elämänsä aikana. Ja sekin, valtavasti samannimisiä ihmisiä, löytyy timoa ja taunoa valtavat määrät. Kun sattuis nimet ja naamarit kohdilleen, se auttais jo useasti.
=DW=Silloin tällöin jää oikein vaivaamaan, että kenelle henkilölle toi naama kuuluu. Ei niin millään saa mieleen. Eikä tietenkään kehtaa mennä kysymään, että kuka sä oot.
Kerran nolo tilanne. Näin kaupassa yhden miehen ja olin täysin varma, että hän on kansakoulussa ollut poika, joka istui mun vieressä samassa pulpetissa.
Sama koulukaveri oli laittanut uudelle koiralleen nimeksi mun nimen, joka silloin loukkasi minua ihan satasella. Laittaa nyt koiralle mun nimen.
Menin siis kaupassa tälle vanhalle koulukaverille sanomaan, että muistaako minut kouluajoilta. Hän katsoi minua hämmästyneenä. Minä kysymän, että oothan Raimo, johon hän että ei ole.
Hän oli täysin vieras mies. Ei sitten juteltu vanhoista kouluajoista.
Mutta oli se vaan ihan sen näkönen.
Muisti on ihmeellinen juttu.
Mulle jää mieleen ihmeellisesti autojen rekisterikilvet. Varsinkin ne kirjaimet.
Mitenkään intohimoisesti en tietoisesti katsele rekisterikilpiä, mun silmät vaan ajaessa menee niihin kilpiin. Itsestään.
Kirjaimista muodostuu joskus (usein hupaisiakin sanayhdistelmiä).
Vaikkapa eilen näkemäni BTM , josta tietysti tulee mieleen Batman.
Ja muita vastaavia. Kilven kirjaimista tulee usein myös kolmisanaisia lauseita.
Kummallisin juttu on se, että mun lapsenlapsi mainitsi kerran ajeltaessa autolla, että tapaa katsoa rekisterikilpiä ja muodostaa niistä sanoja. Aivan samalla tavalla, kuin minä.
Onko olemassa rekisterikilpigeenejä? Ma luulen että on:) - Bengalitikku
No tuo on ihan selvästi geeneissä. Empiirisen tutkimuksesi valossa. Mitä sitä laajempaa otantaa.
Tuosta Ö:n jutusta tulee mieleen, että kuinka paljon tervehdyksiä tuntemattomilta saavatkaan. Tuttuni eteen tupsahti takavuosina Töölössä Kauko Helovirta ja tämä tervehti näyttelijää. Mutta sai iloisen vastatervehdyksen. Ja samantien hän tajusi, että tv:stähän tuo.
Mulle ei ole muidtaakseni käynyt noin, mutta varmasti silmät ovat laajentuneet ja suu muodostanut tervehdystä.
Huvittavaa on mielikuvan ero todellisuudesta: koko ja pituus, ilman mitään arvostelua. Itsehän sitä meinaa pudota pyrstölleen. Heikunkeikku kirjoitti:
Silloin tällöin jää oikein vaivaamaan, että kenelle henkilölle toi naama kuuluu. Ei niin millään saa mieleen. Eikä tietenkään kehtaa mennä kysymään, että kuka sä oot.
Kerran nolo tilanne. Näin kaupassa yhden miehen ja olin täysin varma, että hän on kansakoulussa ollut poika, joka istui mun vieressä samassa pulpetissa.
Sama koulukaveri oli laittanut uudelle koiralleen nimeksi mun nimen, joka silloin loukkasi minua ihan satasella. Laittaa nyt koiralle mun nimen.
Menin siis kaupassa tälle vanhalle koulukaverille sanomaan, että muistaako minut kouluajoilta. Hän katsoi minua hämmästyneenä. Minä kysymän, että oothan Raimo, johon hän että ei ole.
Hän oli täysin vieras mies. Ei sitten juteltu vanhoista kouluajoista.
Mutta oli se vaan ihan sen näkönen.
Muisti on ihmeellinen juttu.
Mulle jää mieleen ihmeellisesti autojen rekisterikilvet. Varsinkin ne kirjaimet.
Mitenkään intohimoisesti en tietoisesti katsele rekisterikilpiä, mun silmät vaan ajaessa menee niihin kilpiin. Itsestään.
Kirjaimista muodostuu joskus (usein hupaisiakin sanayhdistelmiä).
Vaikkapa eilen näkemäni BTM , josta tietysti tulee mieleen Batman.
Ja muita vastaavia. Kilven kirjaimista tulee usein myös kolmisanaisia lauseita.
Kummallisin juttu on se, että mun lapsenlapsi mainitsi kerran ajeltaessa autolla, että tapaa katsoa rekisterikilpiä ja muodostaa niistä sanoja. Aivan samalla tavalla, kuin minä.
Onko olemassa rekisterikilpigeenejä? Ma luulen että on:)Se rekisterikilpigeeni ei ainakaan minulta ole likalleni periytynyt.
Hän saattoi alkaa jo lapsena nauramaan jotain rekkaria mitä siinä lukee. En minä nähnyt siinä muuta kuin kolme kirjainta. Sama hänellä on jatkunut läpi elämän tänne asti.- Tunnistitko
ö-Öö kirjoitti:
Mulla periaatteessa enenpi näkömuisti.
Se tosin vähän suurpiirteinen. Kerran tsadissa dallaillessa tuli tutunnäköinen heebo kadulla vastaan. Mietin tovin, pitäiskö moikata. Vaan, kun en tarkemmin muistanut, eikä sekään reagoinut mun naamariin, en sitten moikannut.
Niin, oli asunut silloin muutamia vuosia ulkomailla. Vaan kämpillä aukasin sitten telkkarin ja siellähän se mun "tuttu" olikin. Luki uutisia ja nimi oli Arvi Lind.
Aina joskus sattuu vähän samantyyppistä, naamari tms on tuttuja, ei vain oikein muista, mistä yhteydestä. Asiaa ei helpota sekään, tavannut valtavasti ihmisiä vähän jokapuolella elämänsä aikana. Ja sekin, valtavasti samannimisiä ihmisiä, löytyy timoa ja taunoa valtavat määrät. Kun sattuis nimet ja naamarit kohdilleen, se auttais jo useasti.
=DW=Näkömuisti pelasi aikanaan. Tulin Tukholmasta Helsinkiin ja lentoasemalla vastaan käveli oikein tutun näköinen mies. Aioin tervehtiä, mutta mies ei näyttänyt tunnistavan minua, joten minäkin kävelin pokkana eteenpäin. Sitten kotimatkallayllättäen muistui mieleen, että tämä mies oli ollut uutisissa vähän aikaa sitten lähes jokainen ilta.
- fredriksson
On kokemuksia siten, että vanhat tutut ovat kertomansa mukaan nähneet jossakin ja en ole kuulemma ollut näkevinäni. Tämä tieto on tullut välikäden kautta eli tuttavalta, jonka tunnistan. Ihmiset muuttuvat, harmaantuvat, lihovat, laihtuvat, kaljuuntuvat, vaihtavat hiusten väriä, kauneusleikkelyttävät itseään, joten ei ole ihme, jos tuntemattomiksi muuntautuneita ei tunnista.
Onko se hirveän tärkeää, tunnistaminen eli jos jää jotkut päivät huutamatta tai jotakin vastaavaa? Jos ja kun oikeasti haluaa yhteyttä, sen saa nykyisin helposti. Toisaalta, jos tekee parhaansa muuntaakseen ulkonäköään, eikö se kerro, että ihminen haluaa esiintyä muuna kuin entisenä minänään vuosia sitten? Kuten joku totesi, koko nimi on parasta kertoa, jos viime tapaamisesta on aikaa enemmälti. Musta on aina ollut huvittavaa, että viitsimme vaivautua näihin valkoisiin valheisiin eli että viimeksi kolmikymppisenä tavatulle sanotaan kuusikymppisenä, että et ole yhtään muuttunut. Kyllä olisi tosi kamalaa olla nuorena kuusikymppisen näköinen. LIsätäänpä tähän valkoinen valhe eli että sisäinen kauneus on tuttavissa tärkeintä. Se loistaa niin kauas.- ö-Öö
Muistui mieleen,
Hikiän entinen K-kauppias nosti kaikille kättä. Siis aivan kaikille, se tosin tunsikin lähes kaikki.Joskus ihmeteltiin, se oli helkkarin hyvä ajaan autoa yhdellä kädellä, toinen oli kokoajan ilmassa heilumassa.
Lisäks ihmiset nostaa usein kättä autolle, ei kuskille. Mulla ollut arjalainen muskeliauto niin kauan, monet tuntee sen. Vaan meitsi ei sitten tunne ihmisten autoja. Jos joku morjestaa, morjestan takaisin, jos hokaan. Traktorit hupaisia, kaikki vihreitä, niitä ei erota toisistaan. Mutta muuten en kiinnitä liikenteessä huomiota muitten autojen kuskeihin. Siitä kai saanut kans ylpäkän maineen.
Jotenkin tsadissa helpompaa, aika harvoin törmää tuttuihin, muuten, kuin pihapiirissä. Kyllä tsadilaiset siis juoruaa, mutta paljon suppeammissa piireissä. kun pöndellä. Kaupungeissa pitää melkein päästä uutisiin, jotta ihmiset kiinnostuis ihmetteleen jonkun asioita, pöndellä ei tarvi kun päästä seuroissa lestaatien puheenaiheeksi, samantien tuhannet ihmiset jauhaa skeidaa.
Ainiin, lestaatit ei ikinä moikkaa vääräuskoisia. Mä puolestani alkanut toivottamaan jumalantervettä,jos kasassa enenpi ihmisiä. silloin lestaatit tunnistaa siitä, ne ei vastaa ja lähtevät heti käveleen muualle :D
=DW= Minua ovat monet kertoneet nähneensä milloin missäkin kummallisissa paikoissa, missä taatusti en ole eläessäni käynyt. Yrittäneet moikata, mutta en ole ollut tuntevinaan.
Katsellessani Venlojen suloista hikoilua.
Laitoin Kamera-Navigaattorini Garmin Nuvicam LTD ottamaan vastaan vanhojen tuttujen uusia katuja ja kameroita.
Voin taas ajella rennon kartattomana minne sattuu.
Vero-kameroitten tavoittamattomissa.
Olen niin suruissani Poliisimme vuoksi.
Joutuvat onnettomat epä-miehekkäästi olemaan kytiksellä.
Keräämään Stadin Viher-Vassareille veroja telkkarin poppareille.
Sateen-kaarelaisille.
Itselleen Poliisimme eivät tietenkään mitään lisää saa.
Korkeintaan vaisummat paristot lamauttimiinsa.
Kuula-aseet koteloihinsa.
H.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Orpo pelästyi, kun asiat tulivat ilmi ? Hallitus ei enää tuekaan Garden hanketta
Pääministerinä Orpo on vastuussa hallituksensa päätöksenteosta. Hallitus päätti avokätisestä tuesta hankkeelle, joka ei4501995- 1541291
- 941183
- 721166
- 1141147
Miksi naiset tuoksuvat vaihdevuosien tietyssä vaiheessa todella etäännyttäviltä
Mietin tätä, onko luojalla ollut jokin tarkoitus näin voimakkaan lemun aikaan tekemiselle. Monet ajattelevat miten joku1831059- 100793
Voisitko mies auttaa..
Ottaisit yhteyttä vielä kerran, jos haluat? 🤔 Jätäthän ilkeät kommentit pois.54729- 45711
En ehkä onnistu siinä
Kovasti minä yritän näyttää kauniilta, vain sinua varten, mutta en taida onnistua siinä.57674