Yhteiselo kanien kanssa

Oon kanifani ja mulla on ollut kaneja n. 15 vuotta. Me asutaan kerrostalokaksiossa, missä kanit ovat vapaana. Nykyään mulla on leikattu viittakuvioinen kääpiöluppauros 8v. ja sillä tyttökaverina sininen kääpiöluppa vajaa 2v. Haluan jakaa vinkkejäni yhteiseloon.
Viimeinen iloinen yllätys oli, kun löysin joltain palstalta riisin. Siis mun on vaikea säännöstellä kanien ruokavaliota kun ovat niin erisietoisia. Poika (pienempi) pysyy aina ihannepainossa ja on jopa laiha, vaikka syö hyvin. Tyttö on isompi ja varmaan vaistoiltaankin syö enemmän. Nyt kun on ihana kesä, on tietty jokapäiväinen tuliainen voikukka - on ollut niin kuivaa, ettei apilaa vielä tahdo löytyä. Tytöllä kuitenkin vatsa löysänä että paitsi säälittää, niin myös on vaivaa ja ollaankin aika lailla paskanhajussa. Jostain löysin vinkin suolattoman keitetyn riisin tarjoamisesta, ja n. puolen viikon jälkeen ongelma on kadonnut - pitää koputtaa puuta. Vaikka kani ei näy sitä syövän, menee sitä ilm. öisin. Toivottavasti tilanne jatkuu.
Oon sisustusarkkitehti ja tottakai mulla on oma maku. Nyt ihan omakeksimä keino sisustuksen säästöön - et löydä muualta. Kun laitoin tapetin makkariin, niin oli ihan pakko sulkea kanit pois operaation ajaksi - tapetti on niille huippuherkkua ainakin pojalle. Mun ratkaisu oli kontaktimuovi, ts. ostin ihan tavallista 50cm leveää väritöntä kirjanpäällysmuovia ja vedin sen vaakaan jalkalistan yläpuolelle. Onnistuin yksin, mutta parempi olisi asentaa muovi kahdestaan. Tuo korkeus riittää mun kaneille, eivätkä ole ollenkaan kiinnostuneet sitä syömään. Voisi suojata myös muita seiniä, ts. ovat kyllä järsineet kipsilevyseinää, mutta se on helppo korjata kunhan ehtii.
Poika oli nuorena ihan hulluna johtoihin, vaikka niitä päällysti tykyllä mausteseoksella - vahvinta Tabascoa, sinappijauhetta, etikkaa, sitruunaa ym. - ei auttanut. Mun ratkaisu oli asentaa muoviset johtokourut n. 15x25mm jalkalistan päälle, on siisti kaikin puolin ilman kanejakin. Vanhemmiten poika on lopettanut johtojen syömisen kokonaan ja tyttö ei oo ikinä sitä tehnytkään.
Meillä on häkki partsilla, missä käyvät pissalla ja kakkalla: poika aina ja tyttö useimmiten - ilm. kun on niin nuori. Kuivikkeena on pelletti. Kun häkkiä siivoaa, niin parasta jättää kuitenkin osa vanhasta kakkasta hajuksi, ei kannata kuurata. Meillä on häkin päällä kuivaheinä aina tarjolla, siis syövät sieltä ja irtonaiset heinät tippuvat häkkiin kuivikkeeksi.
Kanien nukkupaikka on naulakon alla, missä heillä on täydellisen suojaisa ja pimeä paikka levätä, kun hyllyt on niin aseteltu. Usein nukkuvat myös mun sängyn alla, syystä tai toisesta - etenkin poika. Ovat täydellinen pari, aina yhdessä syömään kylki kylkeä vasten. Ja tottakai on köyrimistäkin, varsinkin näin kevätpuolella, molemmin päin.
Tottakai pariskunnan tutustuminen oli aluksi kiivasta, mutta nyt ollaan sovussa. Pojan edellinen tyttökaveri meni ehkä suolitukokseen - muutama satanen meni lääkäriin ja sit lopetukseen, mutta ei me voida kaikkeen vaikuttaa.
Poika syö paperia, mutta en oo siitä sitä estellyt, ja ainakin on aina terve ja ikäkin osoittaa, ettei oo pahemmin haitannu. Ja sit kanien hoidosta vielä: kun mä oon matkoilla, niin pitkään aikaan en oo hoitajaa järkännyt. Viikoksi on helppo järjestää syötävää ja vettä, ja oon kans piilotellut herkkuja sinne tänne, että on tekemistä.
Mun kanit on luomuja, ts. en pakota niitä mihinkään enkä ota syliin tms. Poika on hellyydenkipeämpi, mutta ei riippuvainen, kun on kaveri kuitenkin. Tytön kanssa tutustaan jatkuvasti edistyen, saan jo silittää muutaman vedon.
En oo täydellinen isäntä, mutta tullaan hyvin toimeen. Jatkuvasti korostetaan, että kani on saaliseläin ja piilottelee vaivojaan, mutta kyllä mä väitän, että kun kani vetää herkkuja silmät mantelilla - tai kiinni, kuten mun vanha poika - niin kyllä ne nauttii enkä mä siitä kyllä erehdy.
Lopuksi: mulla on roboimuri, mitä kyllä suosittelen kaikille lemmikkiperheille. Kanit on siihen tottuneet eikä stressaa, vaikka vähän ääntä onkin.
Kanit on parhaita!