Nyt ei ole suinkaan kyse mistään syötävästä, vaan juoksulenkistä.
Sellaista nimeä käytettiin joskus lenkistä joka kiersi Kauppalan keskustan halki, siitä Yrjölän suuntaa josta Alakanavalle ja riippusiltaa myöten takaisin Lieksaan.
Siellä oli joskus vuosikymmenen vaihteessa juoksukilpailukin, jossa lähtö ja maali oli torilla.
En muista kuka voitti, mutta en osallistunut, koska oli sen verran hidas juoksija.
Joskus juoksin sen lenkin kuntoilun vuoksi.
Kamuttaja. Kuka muistaa Lieksan lenkin?
60
1678
Vastaukset
- muistelua
Tuttu on tuokin Alakanavan lekki, mutta kilpailutapahtumana perinteisempi ja tunnetumpi lienee Pokron lenkki.
Mieleen on jäänyt nimi "voimalaitoksen lenkki", joka oli ainakin Lieksan yhteislyseon voimistelunopettajien suosiossa ja saattaa olla vieläkin. Jos oppilaalla ei ollut liikuntatunneilla mukanaan suksia tai luistimia, odotettavissa oli voimalaitoksen lenkin juoksu tai kävely Alakanavantietä pitkin.
Lieksankosken laitoksen toinen koneisto otettiin tuotannolliseen käyttöön joulukuussa 1960 ja jo tuona vuonna voitiin voimalaitoksen lenkkiä kiertää. Riippusilta valmistui vuonna 1958 väliaikaiseksi sillaksi laitoksen työntekijöiden työmaalle kulkemisen helpottamiseksi. Tuolloin työmaa-alueella ei saanut harhailla.
Liikunnan opettajat eivät osallistuneet lenkkeilyyn eivätkä myöskään hiihtämiseen Saavalle saatikka luistelemiseen silloisella ulkokentällä. He seisoskelivat mieluummin jääkiekkokaukalon lähettyvillä. Minkäänlaista opetustehtävää ei tuolloin tapahtunut.
Opettajina olivat Sulo Repo ja Kai Öhmann. Öhmannin tilalle tuli Matti Kutvonen syksyllä 1962.- pienipellavapää
Rauha Tuupaisen kanssa luokkamme kiersi lenkin eräänä keväänä. Poimimme opettajalle korvasieniä matkan varrelta. Ja leikimme Majakkaa ja Perävaunua voimalaitoken mäessä😊
pienipellavapää kirjoitti:
Rauha Tuupaisen kanssa luokkamme kiersi lenkin eräänä keväänä. Poimimme opettajalle korvasieniä matkan varrelta. Ja leikimme Majakkaa ja Perävaunua voimalaitoken mäessä😊
Mukava muisto! Lienette olleet luonnonopin tunnilla kiertämässä lenkkiä. Maisteri Tuupainen opetti lyseolla sekä luonnonhistoriaa että maantietoa ainakin 60-luvun alkupuoliskolla.
- vm_64
Öhman vei usein luokkansa pelaamaan pesäpalloa kentälle ja istui autossaan kentän vieressä, siinä pukukoppien lähellä. Tosin oli joskus kyllä kentälläkin ja muistan kun uhkasi vetää yhtä oppilasta turpaan kun se kotipesään tullessaan juoksi vauhdilla päin Öhkyä.
Kerran sillä tuli kinaa Revon kanssa ja totesi Revolle jotensakin näin "jos me aletaan kokeilla niin tiedät miten siinä käy". Repo pisti suunsa suppuun välittömästi. pienipellavapää kirjoitti:
Rauha Tuupaisen kanssa luokkamme kiersi lenkin eräänä keväänä. Poimimme opettajalle korvasieniä matkan varrelta. Ja leikimme Majakkaa ja Perävaunua voimalaitoken mäessä😊
Siellä puolen jokea oli muutama korvasieniesiintymä, mutta voimalaitos tuhosi suuriman osan.
- muistelua
pienipellavapää kirjoitti:
Rauha Tuupaisen kanssa luokkamme kiersi lenkin eräänä keväänä. Poimimme opettajalle korvasieniä matkan varrelta. Ja leikimme Majakkaa ja Perävaunua voimalaitoken mäessä😊
Mukava havaita, kun tälläanen pienipellavapää on mukana ja osallistuu asialliseen keskusteluun. Paremmin tuntematta häntä , hän on yksi suosikeistani tällä palstalla. Peukutkusista huomaan, että muutkin pitävät hänen (mielestäni liian harvoin ) tulevista kommentoinneistaan.
muistelua kirjoitti:
Mukava havaita, kun tälläanen pienipellavapää on mukana ja osallistuu asialliseen keskusteluun. Paremmin tuntematta häntä , hän on yksi suosikeistani tällä palstalla. Peukutkusista huomaan, että muutkin pitävät hänen (mielestäni liian harvoin ) tulevista kommentoinneistaan.
Samaa mieltä, hän on todella mukava.
- pienipellavapää
Kiitos😊❤️Rauhallista ja mukavaa juhannuksen aikaa teille.
pienipellavapää kirjoitti:
Kiitos😊❤️Rauhallista ja mukavaa juhannuksen aikaa teille.
Samaa sinulle ja koko perhekunnallesi.
Kuka muistaa Revon radan ja missä se oli ja mistäpä sai nimensä?
En tiedä, mutta arvaan, että Lieksan 60-luvun alkuvuosina urheilupuistoon tehty noin kilometrin pituinen latu oli/on Revon rata. Siellähän pidettiin ihan arvokisoja silloisten kuuluisien hiihtäjienkin kesken. Olihan Repo hiihtovalmentaja ja on vieläkin.
Surpeenvaaralla mäntykankaalla oli metsään tehty juoksulenkki jota sanottiin
Revonradaksi. Olikohan Suoma Repo jotenkin osallisena nimeen?
Joku vaaralainen voisi muistaa paremmin.Kylissä harrastettiin aina ulkoliikuntaa ja niissä jonkinlainen urheilukenttäkin koulun lähettyvillä ja talvisin hiihtolatu lähimetsässä. Hiihtolenkki saattoi toimia kesäisin juoksumaastona. Vuosikymmenien aikana kylät ovat autioituneet ja kentät metsittyneet. Kaupunkeihin muuttaneiden perheiden lasten ja nuorten liikunta on vaihtunut sormien liikutteluun älylaitteiden näytöille.
- muistelua
Lieksan kauppalassa juostiin keväisin, muistaakseni helatoestaina katuviesti. Osuudet olivat eri pituisia, n. 100-300 metriä.
Silloin oli monenlaista kisaa kentillä ja kaduilla - oi niitä aikoja!
Muistan yhden Vahvin mies kisan, josta ole kertonut joskus.
Eräs henkilökohtaisista tuttavistani ja mielenkiitoisista persoonista oli lukuvuosina 1959 – 1962 Lieksan yhteislyseossa toiminut voimistelunopettaja Kai Rudolf Petter (Öhky) Öhmann. Hän oli syntynyt 90 vuotta sitten, vuonna 1928 ja asui lyseon lähellä vaimonsa Helnyn ja neljän tyttärensä kanssa. Öhky ei kuitenkaan ollut minun opettajiani Lieksan yhteislyseossa.
Öhmann oli innokas erämies ja kalastaja. Usein pääsin hänen kalakaverikseen noin 60 vuotta sitten keväällä Mäntyjärvelle ja kesällä puuhastelemaan hänen Kuoran maatilalleen. Öhmann muutti Lieksaan Sokojärveltä, jossa asuessaa hän oli hankkinut kyseisen maatilan.
Hyvin toimeliaana miehenä hän ajoi autollaan, joka oli silloin muistaakseni vanha 50 -luvun takamoottorinen Renault 4CV, vuonna 1960 yksin Rooman olympialaisiin ja takaisin. Lieksasta hän muutti perheineen Etelä-Suomeen ja hän toimi 60-luvun puolivälin tienoilla mm. Tunisian yleisurheilun päävalmentajana. Matti Kutvonen tuli Öhmannin tilalle lyseoon voimistelunopettajaksi syksyllä 1962.- pienipellavapää
Matti Kutvonen oli luokanvalvojamme mennessäni ensimmäiselle luokalle LYL.liin. 1962.
Matti Kutvonen asui Pankakoskella seinänaapurina 1962 opettajien asuintalossa
Kosken koululla.Matti Kutvonen asui Pankakoskella seinänaapurina 1962 opettajien asuintalossa
Kosken koululla.Hänen vaimonsa Mirja oli vaatimattomista oloista, mutta sisukas puurtaja.
Tunsin hänet hyvin, ja hän minut.
Arkistossani on hänestä pelkkää myönteistä.- opeko-oli
kamuttaja kirjoitti:
Hänen vaimonsa Mirja oli vaatimattomista oloista, mutta sisukas puurtaja.
Tunsin hänet hyvin, ja hän minut.
Arkistossani on hänestä pelkkää myönteistä.oliko kansakoulun ope ?
Kyllähän sen nimi oli kansan suussa Voimalaitoksen lenkki.
Tuota Lieksan lenkkiä käyttivät silloin sen juoksukilpailun nimenä.
Hyvä kaverini Pönkäsen Pena pärjäsi hyvin, hän oli pienehkö, mutta nopea ja kestävä.- lapsen.lapsi
Pentti oli yli 190 cm ja painoi 110 kg joten et ole tuntenut Penttiä.
lapsen.lapsi kirjoitti:
Pentti oli yli 190 cm ja painoi 110 kg joten et ole tuntenut Penttiä.
Älä hölise joutavia, sinä et näy tunteneen Penaa.
Juopperin Matti oli hyvä juoksija pitempiä matkoja.
Kutvosen Matti asui myös Surpeenvaaran koululla siinä "kovanäppi" Kalle Pajamon naapurina. Muistan Kallen näpin puristukset vieläkin niskassani, en kuitenkaan muista pahalla.
- anteksti
Matti K. oli myös minun jumppaopettaja.
Hän ei ollut kuin ”Pikkumatti” notkeudeltaan, mutta yritti teoriapuolella ihan kelvosti, vaikka ei kyennyt kaikkiin liikkeisiin esimerkillisin suorituksin itse. Ei jäänyt jääkiekkokaukalonkaan pielessä pahaa sanottava hänestä. Olemme olleet silloin ihmisiä ja pieniäkin toistemme joukossa. Ehkä nyt surutta suurempaa suuruuttamme muistoistamme nuoruudestamme haemme? Ei pitäisi olla vaikeaa. Helppoa se on. Ponnistaa vain hieman;) Ajallemme.
Voimistelun opettajat on tällä palstalla kyllä muistaakseni käsitelty, aina kerran, jos nyt en ihan väärin muista.
https://www.youtube.com/watch?v=icCIkh-FL8A - hän.oli.voimamies
Muistan erään nimeltä mainitsemattoman Pikku-Matin, joka pärjäsi painonnostossa. Hän käveli painonnostotangon alle ja nosti kätensä ylös kiinni tankoon. Varpailleen nousemalla hän sai painot nousemaan lattiasta muutaman sentin.
Ei nyt ihan noin lyhyt ollut. Oli voimistelun opettajana Lyllillä. Asuu nykyään Pyhäselässä. (Joensuu).
- kääpiöiden.voimamies
Olisiko Matti ollut hyttyssarjassa vai kärpässarjassa? Pienten kääpiöiden sarjaan hän ei kuitenkaan yltänyt. Matti taitaa olla 120 cm lyhyt ja painoa ehkä 30 kg.
- veturimies
Matti ja Pauli olivat keskenään sen verran sopivaa ikäluokkaa, että kisailivat keskenään kauppalan torilla sopivasti otatellen. Katsoen, ja vilkaiten vesitornia. Ja Kulmkin pikku painissa saattoi vilahtaa?
- oli.se.aikaa.se
veturimies kirjoitti:
Matti ja Pauli olivat keskenään sen verran sopivaa ikäluokkaa, että kisailivat keskenään kauppalan torilla sopivasti otatellen. Katsoen, ja vilkaiten vesitornia. Ja Kulmkin pikku painissa saattoi vilahtaa?
Kulmakin vilahteli silmissä painin pyörteissä ja vesitorni myös. Kulmalle mentiin lopuksi porukalla kurkkua huuhtelemaan.
- kitvitkotkut
Se oli Alakanavan lenkki kutvosen aikkaan, ja ne jotka eivät lenkille jaksaneet lähteä laitettiin voimistelusaliin korista pelaamaan? Tai manalaan laiskanläksylle?
kamuttaja kirjoitti:
Mikä tuo manala oli?
Manala olisi voinut olla jokin Lyseon vanhan puolen kellarin huoneista? Eräässä kellarin huoneista toimi valokuvauskerho Esko Lapin vetämänä. Siellä oli myös huone, jossa harrastettiin musiikki-instrumenteilla soittamista. Huoneen nimi oli teiniboksi.
Onhan manala voinut olla myös jokin uudenpuolen alimman kerroksen huoneista. Minulle manala ei ole jäänyt mieleen. En vieraillut sellaisessa paikassa laiskanläksyjen merkeissä.- hiilikoukku
kamuttaja kirjoitti:
Mikä tuo manala oli?
Tähän on vastattava, kun jotenkin liittyy nikkeeni.
Manala oli tosiaan kellarikerroksen luokka. Uudella puolella. Muistan sen erittäin hyvin, koska satuin olemaan itse keskikoulun viimeisellä eli viidennellä, ennen lukioon siirtymistä, tuossa kyseisessä luokassa. Luokanvalvojana toimi muistaakseni S. Lahdenkauppi.
Luokka sijaitsi tarkalleen heti siinä rappukäytävän vieressä alimmassa kerroksessa, eli oli alin ja eteläisin luokkahuone uudella puolella. Mistäkö saanut nimensä, no en ihan varma ole, mutta vitsailtiin, että sinne oli kerätty hieman arveluttava , C-luokan oppilasaines ja siksi luokanvalvojankin oli oltava jämäkkä. Ennen tuntien alkua siellä oli joskus ”helvetillinen” meininki. Nää nyt on vaan näitä koulumuistoja. - hiilikoukku
hiilikoukku kirjoitti:
Tähän on vastattava, kun jotenkin liittyy nikkeeni.
Manala oli tosiaan kellarikerroksen luokka. Uudella puolella. Muistan sen erittäin hyvin, koska satuin olemaan itse keskikoulun viimeisellä eli viidennellä, ennen lukioon siirtymistä, tuossa kyseisessä luokassa. Luokanvalvojana toimi muistaakseni S. Lahdenkauppi.
Luokka sijaitsi tarkalleen heti siinä rappukäytävän vieressä alimmassa kerroksessa, eli oli alin ja eteläisin luokkahuone uudella puolella. Mistäkö saanut nimensä, no en ihan varma ole, mutta vitsailtiin, että sinne oli kerätty hieman arveluttava , C-luokan oppilasaines ja siksi luokanvalvojankin oli oltava jämäkkä. Ennen tuntien alkua siellä oli joskus ”helvetillinen” meininki. Nää nyt on vaan näitä koulumuistoja.Siinä Manalan seinän kohdalla oli penninpeluupaikka. ”Pennisestä” oli useita versioita. Heitettiin hietikolle lähimmäksi tikkua, tai seinästä lyötiin kimmokkeella lähimmäksi viivaa. Potti kasvoi joskus mittavaksikin ja sen korjasi se joka oli tarkin. Sateella pelattiin sitten Manalan käytävän tasanteen rappureunasta pajatsomaisesti sormella napsauttaen lähimmäksi seinää. Oi niitä aikoja. Oltiin murkkuikäisiä.
Salainen tupakointipaikka, niillä jotka sitä pahetta harjoittelivat salaa, oli siellä nurkan takana joenrannalle päin hieman. hiilikoukku kirjoitti:
Siinä Manalan seinän kohdalla oli penninpeluupaikka. ”Pennisestä” oli useita versioita. Heitettiin hietikolle lähimmäksi tikkua, tai seinästä lyötiin kimmokkeella lähimmäksi viivaa. Potti kasvoi joskus mittavaksikin ja sen korjasi se joka oli tarkin. Sateella pelattiin sitten Manalan käytävän tasanteen rappureunasta pajatsomaisesti sormella napsauttaen lähimmäksi seinää. Oi niitä aikoja. Oltiin murkkuikäisiä.
Salainen tupakointipaikka, niillä jotka sitä pahetta harjoittelivat salaa, oli siellä nurkan takana joenrannalle päin hieman.Minun lyseoaikanani 50- - 60-luvuilla epävirallinen poikien tupakointipaikka oli rakennusten kulmauksessa kellarikerroksessa sijaitseva miesten vessa. Vahtimestari Mustonen kävi siellä tarkastuskierroksella, mutta useimmiten hän taisi vetää vesiperän, vaikka paikka oli täynnä savua. Hälytysjärjestelmä toimi ilmeisen hyvin.
- hiilikoukku
wanha_lieksalainen kirjoitti:
Minun lyseoaikanani 50- - 60-luvuilla epävirallinen poikien tupakointipaikka oli rakennusten kulmauksessa kellarikerroksessa sijaitseva miesten vessa. Vahtimestari Mustonen kävi siellä tarkastuskierroksella, mutta useimmiten hän taisi vetää vesiperän, vaikka paikka oli täynnä savua. Hälytysjärjestelmä toimi ilmeisen hyvin.
Vierivät vuodet täsmäävät hyvin. Minä tulin kyseiseen oppilaitokseen 60-luvun loppupuolella vanhan puolen Moisionkadun puoleiseen luokkahuoneeseen, ja muistan tosi hyvin tuon tupakansavun poikien vessassa. Sen takia luonnollinen vedenheittokin oli jotensakin epämiellyttävä kokemus, koska vanhempani illalla haistoivat savun vaatteistani. Kyselivät, että oletko alkanut polttamaan. Mustosenkin jotenkin muistan, oli sellainen tummatukkainen ja tasaisen rauhallinen ainakin minulle, ja rauhallinen meidän muulle poikien kaveripiirille, vaikka olisi syytä ollut joskus hermostua. Viki kyllä sitten omalla tyylillään pelotti rauhallisuuden tunteen positiivisella karismallaan tyystin pois. Hän oli läksyjen luvusta huolissaan, ehkä hieman tupakoinnistakin. Minua piti hieman laiskana lukijatyyppinä ja patisti jo keskikoulun aikaan hoitamaan tehtäviäni hiukan paremmin.
Näin jälkeenpäin olen jopa hieman kiittävä häntä, asenteistaan. Ei sitä kenestäkään kasva kunnon miestä ilman vaikuttavia asioita. Ne ovat toki monenmuotoisista eri suunnista tulevia. Edellä kuvailtu Manala on vuosien 1970 -73 muistikuviani. hiilikoukku kirjoitti:
Tähän on vastattava, kun jotenkin liittyy nikkeeni.
Manala oli tosiaan kellarikerroksen luokka. Uudella puolella. Muistan sen erittäin hyvin, koska satuin olemaan itse keskikoulun viimeisellä eli viidennellä, ennen lukioon siirtymistä, tuossa kyseisessä luokassa. Luokanvalvojana toimi muistaakseni S. Lahdenkauppi.
Luokka sijaitsi tarkalleen heti siinä rappukäytävän vieressä alimmassa kerroksessa, eli oli alin ja eteläisin luokkahuone uudella puolella. Mistäkö saanut nimensä, no en ihan varma ole, mutta vitsailtiin, että sinne oli kerätty hieman arveluttava , C-luokan oppilasaines ja siksi luokanvalvojankin oli oltava jämäkkä. Ennen tuntien alkua siellä oli joskus ”helvetillinen” meininki. Nää nyt on vaan näitä koulumuistoja.Vai siellä oli manala.
- hiilikoukku
kamuttaja kirjoitti:
Vai siellä oli manala.
Manala on monimuotoinen paikka. Minä toistaiseksi olen paikallistanut sen sinne edellä mainittuun paikkaan. Eikä se ollut yhtään hiililapiointia;) On jotensakin tyydyttävää, jos pystyn antamaan jonkun kertausta ja lisäarvoa tähän palstakeskusteluun, joka on aivan kelpoa monin tavoin.
Nyt tulee kysymys.
Kuka aloitti johdannossaan erään kirjansa näin?:
Arabialaisen sananlaskun mukaan ”kolmea ei pysty kätkemään: rakkautta, savua ja kamelia”. Ne tunnistetaan ikään kuin luonnollisuuden pakosta. Niitä ei voi olla tuntematta. hiilikoukku kirjoitti:
Manala on monimuotoinen paikka. Minä toistaiseksi olen paikallistanut sen sinne edellä mainittuun paikkaan. Eikä se ollut yhtään hiililapiointia;) On jotensakin tyydyttävää, jos pystyn antamaan jonkun kertausta ja lisäarvoa tähän palstakeskusteluun, joka on aivan kelpoa monin tavoin.
Nyt tulee kysymys.
Kuka aloitti johdannossaan erään kirjansa näin?:
Arabialaisen sananlaskun mukaan ”kolmea ei pysty kätkemään: rakkautta, savua ja kamelia”. Ne tunnistetaan ikään kuin luonnollisuuden pakosta. Niitä ei voi olla tuntematta.Arvaisin Mika Waltari Sinuhen.
- hiilikoukku
kamuttaja kirjoitti:
Arvaisin Mika Waltari Sinuhen.
Äärettömän hyvä on arvauksesi. Käsiteltiin sitäkin lojaaliutta tällä palstalla jokin aika sitten hyvän palvelijan kera ym. Totuus on lähempänä. En vielä vihjaa enempää.
- hiilikoukku
hiilikoukku kirjoitti:
Äärettömän hyvä on arvauksesi. Käsiteltiin sitäkin lojaaliutta tällä palstalla jokin aika sitten hyvän palvelijan kera ym. Totuus on lähempänä. En vielä vihjaa enempää.
Hyvä sikälikin, että Mika Waltari on yksi kirjan neljästäsadasta henkilöstä, joiden ajatuksia on koostamalla lainattu. Ilman vihjeitä on vaikea ilmeisesti. Kirjailija on lieksalainen ja on minuakin opettanut.
hiilikoukku kirjoitti:
Hyvä sikälikin, että Mika Waltari on yksi kirjan neljästäsadasta henkilöstä, joiden ajatuksia on koostamalla lainattu. Ilman vihjeitä on vaikea ilmeisesti. Kirjailija on lieksalainen ja on minuakin opettanut.
Tuleepa mieleeni lieksalainen tuottelias kirjalijia, opettaja ja rehtori Viktor Riissanen.
hiilikoukku kirjoitti:
Manala on monimuotoinen paikka. Minä toistaiseksi olen paikallistanut sen sinne edellä mainittuun paikkaan. Eikä se ollut yhtään hiililapiointia;) On jotensakin tyydyttävää, jos pystyn antamaan jonkun kertausta ja lisäarvoa tähän palstakeskusteluun, joka on aivan kelpoa monin tavoin.
Nyt tulee kysymys.
Kuka aloitti johdannossaan erään kirjansa näin?:
Arabialaisen sananlaskun mukaan ”kolmea ei pysty kätkemään: rakkautta, savua ja kamelia”. Ne tunnistetaan ikään kuin luonnollisuuden pakosta. Niitä ei voi olla tuntematta.Olisikohan lainaus Viktor Riissasen kirjasta "Mistä tuntee rakkauden"?
- hiilikoukku
wanha_lieksalainen kirjoitti:
Olisikohan lainaus Viktor Riissasen kirjasta "Mistä tuntee rakkauden"?
Kyllä. Vastauksesi on täysin oikein. Otavan Kirjapaino, Keuruu 2010. Tuon kirjan ostin itselleni ihan vain uteliaisuuttani ja myös siksi, että halusin hieman tavanomaiseen lukemiseeni vaihtelua. Ei se huono ollut, kun minäkin jaksoin sen lukea ajatuksen kanssa läpi. Kirja toki kuuluu siihen lajityyppiin, että se olisi luettava uudestaan vielä suuremmalla ajatuksella, että kaikki sen ajatuksenjuoksu minulle aukeaisi.
Viimeisin lause ko. kirjassa kuuluu näin: Paikassa johon viimeisinkin pääsee asumaan, ei John Donnen käsittämänä ole ”pilveä ei aurinkoa, ei pimeyttä eikä häikäisyä vaan yhtä yhteistä valoa, ei melua eikä hiljaisuutta vaan yhtä yhteistä musiikkia.. ei loppua eikä alkua vaan yhtä yhteistä ikuisuutta.”
Hyvin on hanskassa Lieksan asiat wanhalla.👍 hiilikoukku kirjoitti:
Kyllä. Vastauksesi on täysin oikein. Otavan Kirjapaino, Keuruu 2010. Tuon kirjan ostin itselleni ihan vain uteliaisuuttani ja myös siksi, että halusin hieman tavanomaiseen lukemiseeni vaihtelua. Ei se huono ollut, kun minäkin jaksoin sen lukea ajatuksen kanssa läpi. Kirja toki kuuluu siihen lajityyppiin, että se olisi luettava uudestaan vielä suuremmalla ajatuksella, että kaikki sen ajatuksenjuoksu minulle aukeaisi.
Viimeisin lause ko. kirjassa kuuluu näin: Paikassa johon viimeisinkin pääsee asumaan, ei John Donnen käsittämänä ole ”pilveä ei aurinkoa, ei pimeyttä eikä häikäisyä vaan yhtä yhteistä valoa, ei melua eikä hiljaisuutta vaan yhtä yhteistä musiikkia.. ei loppua eikä alkua vaan yhtä yhteistä ikuisuutta.”
Hyvin on hanskassa Lieksan asiat wanhalla.👍Kiitoksia kohteliaisuudesta! Minullakin sattuu olemaan tuo kirja ja jotenkin lainaus vaikutti tutulta. Siitä muistin. Olen pyrkinyt hankkimaan paikallisten kirjailijoiden teokset. Muiden muassa sokean Martin tarinat, kolme kirjaa.
- moisionkadulta
Mukavasti ja mainiosti muisteluja taas on lähtenyt ajatuksen lenkille. Kuulun siihen ikäpolveen, joka muistaa opinajoiltani Alakanavan lenkin ja Manalan. Mustan myös tuon kuilussa olevan poikien vessan, mutta missä oli tyttöjen vessa? Nyt uskallan sitä kysellä, koska tyttärien kiljaisu turhasta ei enää pelota. Eikä sen suurempaa kiinnostusta muutenkaan. Siis tyttöjen vessaa.
Ainakin 50- 60-lukujen vaihteessa tyttöjen vessa oli uuden puolen pääoven jälkeen heti oikealla ennen portaikkoja. Paikka tosin jäi käymättä.
wanha_lieksalainen kirjoitti:
Ainakin 50- 60-lukujen vaihteessa tyttöjen vessa oli uuden puolen pääoven jälkeen heti oikealla ennen portaikkoja. Paikka tosin jäi käymättä.
Minun kahdeksan vuotinen Lieksan yhteislyseoaikani ajoittui sekä 50- että 60-luvuille. Mainio Helojoki oli rehtorina ja ruotsin sekä pitkänsaksan opettajani.
wanha_lieksalainen kirjoitti:
Minun kahdeksan vuotinen Lieksan yhteislyseoaikani ajoittui sekä 50- että 60-luvuille. Mainio Helojoki oli rehtorina ja ruotsin sekä pitkänsaksan opettajani.
Mainiolla oli omakotitalo Kauppayhtiön vieressä, lähellä Jouhkimaista.
kamuttaja kirjoitti:
Mainiolla oli omakotitalo Kauppayhtiön vieressä, lähellä Jouhkimaista.
Kun alueelle ryhdyttiin rakentamaan kauppakeskusta, moni talo purettiin sen paikalta, myös Helojoen keltainen omakotitalo. Helojoki muutti tyttärensä kanssa juuri valmistuneeseen Säästöpankin taloon Sarkalaa vastapäätä.
- nallebudjetti
Minähi muistan tuon penninpelluun. Olin siinä aika hyvä. Pisin lenkki minkä voikkatunnilla tein, oli Moisionkattuu pitkin kauppayhtiölle ostammaan tiskintäyeltä tarjottui nallekarkkia, taisivat olla pennin nalleja? Niitä sai aina siltä tiskiltä hyvinni pussillise ku oli potin voittanna, ja tarjottiin toki kaikille kamraateille. Hävinneillehi kelepas makkeennäläkkään. Koulun jälekkeen sitten oli mukava lähtee kottiin käppäilemmään. Läksyjä lukemaan. Kerran piäsin yhe Juhan kyyttiin ja se vei kevytmotskarilla iha asemalle asti. Siinä se tais assuu liki sitä sillosta R-kioskii.
Vuonna 1963 muuttuivat markan nallet pennin nalleiksi. Silloin puhuttiin vanhasta rahasta ja uuudesta rahasta. "Paljonko se ja se on vanhassa rahassa?" Vanhemman väen piti vielä pitkään mittailla ostosten arvo vanhassa rahassa. Samoin kävi eurojen kanssa kohta kaksikymmentä vuotta sitten.
wanha_lieksalainen kirjoitti:
Vuonna 1963 muuttuivat markan nallet pennin nalleiksi. Silloin puhuttiin vanhasta rahasta ja uuudesta rahasta. "Paljonko se ja se on vanhassa rahassa?" Vanhemman väen piti vielä pitkään mittailla ostosten arvo vanhassa rahassa. Samoin kävi eurojen kanssa kohta kaksikymmentä vuotta sitten.
Niinpä. Ja moniko maa otti sentit käyttöön ja mitkä? Meillä silloin oli sentään pennejä ”taivasta”. Sentit tänne enää vain eksyvät. Viisinkertaisesti on meidän kaikki sentit nähtävä;)
Bing Crosbyn pennit taivaasta on hieman raskasta soudettava sateen pisaroihin verrattuna. Siksi valitsen katsottavaksenne aj kuultavaksenne seuraavaa:
https://www.youtube.com/watch?v=w40ushYAaYAwanha_lieksalainen kirjoitti:
Vuonna 1963 muuttuivat markan nallet pennin nalleiksi. Silloin puhuttiin vanhasta rahasta ja uuudesta rahasta. "Paljonko se ja se on vanhassa rahassa?" Vanhemman väen piti vielä pitkään mittailla ostosten arvo vanhassa rahassa. Samoin kävi eurojen kanssa kohta kaksikymmentä vuotta sitten.
Oli siinnä nuoremmillakin aika opettelu.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 632441
Hakkarainen: persut Venäjän ja Pohjois-Korean tiellä
Hakkarainen entisenä persujen kärkipoliitikkona tietää, mitä puhuu. https://www.is.fi/politiikka/art-2000010422614.html1821791Ilouutinen! Anniina Valtonen heitti jymy-yllätyksen - Tämä ei jätä kylmäksi!
Ohhoh, tämäpä ylläri! Anniina Valtonen sai puolisonsa kanssa lapsen viime vuoden lopulla. Lue lisää: https://www.suomi2181506Fuengirola.fi: Kohuissa rypenyt Jari Sillanpää, 58, harvinaisessa haastattelussa: "Minä haluan..."
Ex-tangokuningas on kertonut kuulumisiaan Espanjan Aurinkorannikolta. Että ei muuta kuin elämässä etiäpäin, Jari Sillanp231333Ootko muuten vieläkään hiffannut
Että en kuulu sinun maailmaasi? On meissä samaa, ja samaa aaltopituutta oli, mutta tunsin oloni usein hyvin vaivautuneek1651268Miten nyt sanoisin
tämän sinulle. Oletko mielessäni päivittäin, kysyin itseltäni ja vastaus oli, kyllä olet. Yllätyin, päädyin oudoille tei811108- 52969
- 59770
- 55740
Oletko joskus pieni ja haavoittuva
vai oletko aina vahva, miltä aina vaikutat? Nainen, oletko koskaan väsynyt ja haavoilla? Yritätkö silti pitää julkisivua54695