Minun elämänohje on:
Ole luova.
Toinen elämänohje:
Opi lapsilta ja vanhuksilta.
Ole luova.
Toinen elämänohje:
Opi lapsilta ja vanhuksilta.
Kerro elämäohjeesi
Pelle
11610
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miten luovuutta voisi kehittää?
Älä koskaan sano: ei kiinnosta.
Kaikkien uusien asioiden takana saattaa piillä iso ja ihmeellinen maailma.
Luova ei hyväksy valmiita malleja.
Sit voi harrastaa itseilmaisua,
kirjoittamista, kuvataiteita,
näyttelemistä ( sitä kyllä voi kotonakin tehdä,
kun on ollut vieraissa). Ei sitä tarvii
niin hyvä olla, kunhan yrittää. Tulin
juuri kuvauskeikalta. Kuvasin lentäviä
joutsenia, jotka oli palanneet. Tuli mahtiruutuja.
Meni koko pyhäpäivä.
on niitä harvoja asioita jotka lienet kertonut ittestäs rehellisesti. Kun on itsekin paljon kuvannut, sen huomaa. Kumma että luovuutta on pitänyt niin paljon soveltaa myös niillä sairasmielisillä alueilla. Hyvä kumminkin että sitä on riittänyt myös oikeasti hienoon harrastukseen...
Tulostin tänä aamuna netistä Ylen uutisista hienon pöllön kuvan. Ajattelin sen olevan lehtopöllön, vaikka sitä ei kyllä tuossa uutisessa mainita ( muita lajeja kyllä mainitaan useitakin ).
Tässä tonttini vieressä olevassa kuusikossa asusteli yhden kesän ajan pöllö ja näin se silloin joka ilta. Kerran seisoimme vastatusten, pöllö ja minä toisiamme ihmetellen ja välimatka silmistä silmiin oli vain puolitoista metriä.
Kirjastossa lintukirjoja tutkiessani tulin siihen tulokseen, että se oli lehtopöllö.
Myyrät hävisi tontilta sinä kesänä.
elämän ohjeita taitaa olla yhtä paljo ko ihmisiä, mikä soppii yhelle ei sovikkaan toiselle.
minulle luettiin kotona paljon elämän ohjeita joita noudatin kunnes tulin itsenäiseksi,nykyään ko olen tällanen vapaaherratar niin teen vain elämäni mukavaksi ja elän päivän niin, että saan sen kunnialla iltaan. yritän kuitenkin pittää mielessä etten tee toisille mitä en tahtoisi ittellekkään tehtävän.
elämä on elettävä,sitä ei passaa paeta,eläminen se elämän tarkotus,virheitä tullee tehdyksi päivän mittaan,mut aatteleppas, että joka aamu saap uuden tilaisuuden alottaa uuvestaan, se on jo elämältä aika paljon.
ja joskus ko oikein harmittaa jos joku asia on mennyt pieleen pistän lauluksi että, ihminen älä sinä hermostu ihmettele vaan,ota sinä vastaan riemulla mitä ylhäältä tarjotaan..veikko lavin sanoja muistaakseni.
mukava ko muorikin ilmesty,mie jo vähä haeskelinkin. oot oikeassa että tuota lapsen uteliaisuutta ei saa kadottaa iän myötä, se pittää aivot toiminnassa ja mielen virkeänä kun tutkiskelee uusia asioita.
mie puhun viellä tuosta luovuudesta ,mie ko en tiiä mitä se oikein pittää sisällään.
kaikille sanoille annetaan nykyään uudet sanat.
tarkottaako se mielikuvitusta? otan esimerkin vaikka tuo minun maantie, ensin aatellaan vaikka, että miten se on syntynyt,kuka siinä kävellyt ja pitempään mennessä kävelijöiden tarinat,tätäkö se luovuus ,että luodaan kuvaa jostain asiasta tai esineestä, silloin entinen nimi oli luovuudelle mielikuvitus.
tai tarkottako se laulamista,kuvanveistoa maalaamista,kuten muori muistaakseni maalaa posliinia ,silloinhan se olis taidetta,pystyykö jokainen olemaan luova,laulamaan,maalaamaan soittamaan. mie soitan pianoa muttei minua voi sanoa pianistiksi ja vierastan, sannaa luova jos soitan,se kuulostaa kovin hienolta,hienommalta ko soittotaitoni.
vai onko luova vaan että toimii eikä istu telkkaria kattelemassa päivät päästään,siivoaa ,pyykkää,tekkee piha työtä onko luovaa tehhä arkisia askareita vai onko sillä oma alue missä se muuttuu luovuudeksi.
kyllä on vaikea ymmärtää,selitä nyt tälle tumpulle luovuus.
elellään mukavia päiviä ja vähän kurjempiakin kyllä niistäkin aina jottain kouraan jää.hei
Sitä se on että ei ole ennakkoluuloja, vaan ottaa uusia haasteita vastaan eikä jää sohvaperunaksi.
Kantsii kirjoittaa myös muistelmia lapsuudesta
arkki päivässä. Minulla on menossa jo arkki numero 50. Siinä tekee mielenkiintoisen matkan
lapsuuteen ja huomaa uusia asioita.
Olen huomaavinani sinussa hienoisen muutoksen myönteiseen suuntaan: olet ehkä hieman vapautuneempi puhumaan omista asioistasi.
Ehkä lapsuudesta kirjoittaminen tekee kirjoittajastaan uuden.
no ko sie noin sen selitit, niin onks tämä myös sitten luovuutta, kun seikkailen täällä netissä ympäri maalimaa.
tuosta kirjottamisesta,niin monet vissiin nykyaikana harrastaa sitä, mut mie en tykkää merkata muistiin.
minun elämässä on ollut niin paljon surullisia asioita,nälkää,sotaa ja elämistä toisten valtikan alla. ja sitten kun jalmari vainaan jälkeen päätin aloittaa oman elämän,pidin itsekseni eräänä iltana kuin hautajaiset entiselle elämälle,itkin läpi kaikki muistot ja soitin lopuksi jäähyväis marssinkin.jos joskus tullee mieleen ikäviä entisiä aikoja,mie ruppeen ajattellee ilosii ja touhuumaan jottain.
oon aatellu että mie pyrin tulevaisuudessa itkemään vain ilosta tai myötätunnosta ja tietysti haikeissa elokuvissa,mutten entisiä sure.tämä tyyli soppii lyylille.(tulipas hyvin tyyli lyylille)
kirjottelen tänne se on minulle tosi mukavaa, muistella vanhoja ja onhan muistoissa mukaviakin asioita.
mie muistelen vaan teijän iloks tai harmiks juttujain,sanotaanhan että ,elämä ei ole ne päivät jotka ovat menneet vaan ne jotka muistamme.
hyvää jatkoa ja ispiraatiota kirjoittamiseen.
sinun kanssasi Lyyli, että ei kannata kantaa taakkana menneitä ikäviä asioita vaan poimia muisteloihin vain ne hauskat asiat. Voin vielä tänäkin päivänä naureskellen muistella niitä monia hauskoja asioita joita pitkän elämän aikana on sattunut ja ikävät asiat unohdan tarkoituksella. Jossitella ei kannata koskaan.
Sitäpaitsi ikävät asiat seuloutuvat muutenkin kummallisesti taka-alalle ja muistoihin jäävät vain ne kirkaammat helmet.
Kun on tähän ikään päässyt voi jo sanoa että ollaan voiton puolella tässä elämän monenkirjavassa saatossa.
Hymyä huuleen.
Siinä minun elämänohjeeni sinulle. Muuten onkin varmaan enempi opittavaa.