Miten TE- toimistolla voi olla oikeus kerätä asiakkaan sairaushistoriaan liittyviä tietoja ja säilyttää niitä vuosikausia tietojärjestelmissään?
Sairaushistoria kuuluu salassapidettävien potilastietojen piiriin ja niiden pitäisi olla luottamuksellisesti vain potilaan ja lääkärin/terv- huoltohenkilöstön sisäistä tietoa. Työvoimavirkailija ei ole terveydenhuoltoalan toimija eikä näiden tietojen pitäisi kuulua kenellekään te- toimistossa työskenelevälle henkilölle. Ainoa tilanne jossa ymmärrän potilastietojen paljastamisen pakollisuuden on se, jos te- toimiston asiakkalla on terveysongelmia jotka vaikuttavat työn hakemiseen tai tekemiseen jotenkin tai jos hän on hakemassa sairauseläkettä.
Jos asiakas itse kertoo omasta sairaushistoriastaan, en siinäkään tapauksessa ymmärrä miten TE- toimistolla voi olla oikeus KERÄTÄ talteen näitä tietoja ja säilyttää niitä jopa vuosikausia TE- toimiston tietojärjestelmissä.
Lisäksi pidän hyvin ongelmallisena että TE- toimiston asiakastietojärjestelmässä mielenterveysongelmat ja KÄYTÖSHÄIRIÖT on samaistettu toisiinsa. Olin yli kymmenen vuotta sitten nuori ja naiivi, en tiennyt oikeuksistani enkä potilastietojen salassapidettävyydestä. Koska nuorena työttömänä olin tottunut siihen että minun pitää suostua kaikkeen mitä te- virkailija ehdottaa ja kertoa kaikki mitä hän kysyy koska muuten uhkana on aina jonkinlainen talouteen liittyvä rangaistus, karenssi, tukien alennus tai muu sanktio, menin ja kerroin tuolloin saamastani masennusdiagnoosista.
Nyt sain tietää te- toimistossa käydessäni että tietokannassa on edelleen toistakymmentä vuotta sitten itsestäni paljastamat terveystiedot. Ja kaikista järkyttävin oli maininta että minulla on siis "mielenterveysongemia tai käytöshäiriöitä".
Mielenterveysongelmien samaistaminen käytöshäiriöihin on törkeää siinäkin tapauksessa jos olisin oikeasti mielenterveyskuntoutuja. Se on tällaiselle käytös aina kymppi koulussa- kiltille ihmiselle aika pirun loukkaavaa leimata minut käytöshäiriöiseksi sillä perusteella että toistakymmentä vuotta sitten sain masennusdiagnoosin. MT- historiani pähkinöityy parin kuukauden mt- toimistossa käynteihin jonka jälkeen lopetin ne tarpeettomina.
Sairaushistoria kuuluu salassapidettävien potilastietojen piiriin ja niiden pitäisi olla luottamuksellisesti vain potilaan ja lääkärin/terv- huoltohenkilöstön sisäistä tietoa. Työvoimavirkailija ei ole terveydenhuoltoalan toimija eikä näiden tietojen pitäisi kuulua kenellekään te- toimistossa työskenelevälle henkilölle. Ainoa tilanne jossa ymmärrän potilastietojen paljastamisen pakollisuuden on se, jos te- toimiston asiakkalla on terveysongelmia jotka vaikuttavat työn hakemiseen tai tekemiseen jotenkin tai jos hän on hakemassa sairauseläkettä.
Jos asiakas itse kertoo omasta sairaushistoriastaan, en siinäkään tapauksessa ymmärrä miten TE- toimistolla voi olla oikeus KERÄTÄ talteen näitä tietoja ja säilyttää niitä jopa vuosikausia TE- toimiston tietojärjestelmissä.
Lisäksi pidän hyvin ongelmallisena että TE- toimiston asiakastietojärjestelmässä mielenterveysongelmat ja KÄYTÖSHÄIRIÖT on samaistettu toisiinsa. Olin yli kymmenen vuotta sitten nuori ja naiivi, en tiennyt oikeuksistani enkä potilastietojen salassapidettävyydestä. Koska nuorena työttömänä olin tottunut siihen että minun pitää suostua kaikkeen mitä te- virkailija ehdottaa ja kertoa kaikki mitä hän kysyy koska muuten uhkana on aina jonkinlainen talouteen liittyvä rangaistus, karenssi, tukien alennus tai muu sanktio, menin ja kerroin tuolloin saamastani masennusdiagnoosista.
Nyt sain tietää te- toimistossa käydessäni että tietokannassa on edelleen toistakymmentä vuotta sitten itsestäni paljastamat terveystiedot. Ja kaikista järkyttävin oli maininta että minulla on siis "mielenterveysongemia tai käytöshäiriöitä".
Mielenterveysongelmien samaistaminen käytöshäiriöihin on törkeää siinäkin tapauksessa jos olisin oikeasti mielenterveyskuntoutuja. Se on tällaiselle käytös aina kymppi koulussa- kiltille ihmiselle aika pirun loukkaavaa leimata minut käytöshäiriöiseksi sillä perusteella että toistakymmentä vuotta sitten sain masennusdiagnoosin. MT- historiani pähkinöityy parin kuukauden mt- toimistossa käynteihin jonka jälkeen lopetin ne tarpeettomina.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Miten TE- toimistolla voi olla oikeus kerätä asiakkaan sairaushistoriaan liittyviä tietoja ja säilyttää niitä vuosikausia tietojärjestelmissään?"
Koska lainsäätäjä on näin hyväksi katsonut
Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta (916/2012) 13:3.1 § 7 kohta ja 4 §.
" Ainoa tilanne jossa ymmärrän potilastietojen paljastamisen pakollisuuden on se, jos te- toimiston asiakkalla on terveysongelmia jotka vaikuttavat työn hakemiseen tai tekemiseen jotenkin tai jos hän on hakemassa sairauseläkettä. "
Juuri niin. Lainataanpa lainsäätäjän ajatuksia:
"Kohdat ehdotetaan yhdistettäväksi siten, että henkilöasiakasrekisteriin voitaisiin tallettaa julkisen työvoima- ja yrityspalvelun tarjoamisen edellyttämät terveydentila- ja muut tiedot. Esimerkiksi työnvälityksen kannalta voi olla tarpeen merkitä henkilön terveydentilaan liittyvä rajoite, joka estää työskentelyn tietyissä tehtävissä."
Jos katsot, että tietosi ovat tuossa tarkoituksessa turhia tai virheellisiä, sinulla toki on henkilötietolain (523/1999) 29 §:n mukainen oikeus vaatia niiden poistamista tai korjaamista. Viime kädessä asia voidaan saattaa tietosuojavaltuutetun käsiteltäväksi.
Se, että sinulla on "mielenterveysongelmia tai käytöshäiriöitä" on luultavasti vain joku ylätason otsikointi. Kuten muotoilu "tai" kertoo, sinulla merkitään olevan jompaa kumpaa, eikä niitä liene tarkoitettu samaistaa.
"Se, että sinulla on "mielenterveysongelmia tai käytöshäiriöitä" on luultavasti vain joku ylätason otsikointi. Kuten muotoilu "tai" kertoo, sinulla merkitään olevan jompaa kumpaa, eikä niitä liene tarkoitettu samaistaa."
Niin se onkin yläotksikko. Mutta kyllä yläotsikoinnissa yleensä sovelletaan ajattelua että toisiinsa rinnastettavat asiat kategorisoidaan yhden yläotsikon alle.
Millähän mittarilla te- toimisto arvioi että asiakkaalla on "käytöshäiriöitä"? Jos hänellä on mielenterveyshäiriöitä sen voi todentaa sillä että asiakkaalla on diagnoosi. Käytöshäiriö lienee vain työvoimavirkailijan henkilökohtainen arviointi? Jos asiakas esimerkiksi kritisoi te- toimiston toimintaa tai koko työllistämispolitiikkaa onkohan siinä vaara joutua leimatuksi käytöshäiriöiseksi? Tai jos asiakas ilmoittaa että ahdistuneisuushäiriö johtuu suoraan tästä työllistämispolitiikasta ja siinä vuosikausia mankeloitumisesta, hän lienee vain sairaudentunnoton uppiniskainen tapaus ja tämä kuvastaa hänen käytöshäiriöitään?
Mitenköhän tällaisten leimojen iskeminen asiakkaalle auttaa työtöntä työllistymään?
Ehkä sinun kannattaisi ottaa tuo merkintä vinkkinä, että sinun käytöksessä on parantamisen varaa.
Kesti harvinaisen kauan ennenkuin spede päräytti paikalle lohkaisemaan jotain tuollaista nokkelaa. Yleensä tämä tapahtuu puolen minuutin viiveellä.
Käytöksessäni ei ole mitään vikaa. Sinun käytöksessäsi on.
Myöskin te- toimiston käytöksessä on vikaa. Ja työministerimme.
No kyllä ne mielenterveyspalveluissakin samastaa monesti käytöshäiriöt kaikennäköiseksi mielenterveysongelmiksi. Jos nämäkään eivät erota, niin miten sitten Kela erottaisi. Helpon kautta mennään.