Miksi sinusta ei tullut juoppoa?

Miksi pitäisi tuntea syyllisyyttä jos en ole juoppo. Olen miettinyt että elimistöni tuottaa antabusta, en voi juoda kuin pieniä määriä alkoholia ja harvoin.
Jos on geeneissä taipumusta alkoholismiin niin ei ole kenenkään syy jos jostain tulee juoppo, sellaisen kannattaisi pysä kokonaan erossa alkon tuotteista.. Ainahan juopt syyttää muita juomisestaan, kyllä syy löytyy heistä itsestään.

Urheilu on pilannut monta juomaveikkoa.

Minulla ei ole ikinä ollut minkäänlaista intoa sekoittaa päätäni huumaavilla aineilla.
Ei ole tullut edes mieleeni ryhtyä juopoksi.
Eihän juoppous ole kuin luonteen heikkoutta.
Läheisissäkään ei ole yhtään juoppoa.

Olisi saattanut hyvinkin tulla, mutta fysiikka teki tenän, enkä nykyään kestä enää edes mitään leivinhiivapohjaista, jotta silleen.
Alkoholittomuuteen tottuu melko nopeasti, vuodessa parissa, sen sijaan leivonnaisten kanssa vaikeampaa kun pitää kaikki tehdä luonnonhiivalla taikinajuureen .

Juoppous on hieno asia. Millaista elämä olisi ollut ilman seikkailuja? Nyt vanhana ei olisi mitään muisteltavaa, ei hassuja sattumuksia. Marketin käytävillä näkee nuoria pareja, joilla on kukkurassa olevat ostoskärryt. Onko siinä jotain järkeä. Perhe elämä saman muijan kanssa, vaikka kaikki seksi on hiipunut pois suhteesta. Sillon voi hymyillä, kun on tuon miinaan astumisen välttänyt. Ehkä vähän vähemmän olisi pitänyt ottaa, niin olisi jäänyt enemmän pesämunaa ulkomaanmatkoihin jne. Normielämä ei innosta, vaikka sillä saa jonkinalaista pakkopullaa elämäänsä. Yleisesti ottaen on kansantaloudellisesti vahingollista, että monet luistavat ison perheen perustamisesta. Merkel lähettää kyllä satoja tuhansia pakolaisia korvaamaan suomalaiset, jos ei lisääntyminen inspiroi.

Haluatko kuulla, miksi minusta tuli juoppo, joka en pysty hallitsemaan alkoholin käyttöäni, kuin osittain, sillä en ole ympäri juovuksissa pätiönään, vaan joka kolmas päivä, joka ilmeisesti on joku elimistön luoma "laki", että "lisää polttoainetta tankkiin" systeemi?

Sitäpaitsi olen huomannut, että eri juomilla on erilainen vaikutus humalatilaan ja sen kestoon. Jallu olut on hyvä sekoitus minulle nykyisin, mutta kotiviini on pahin "pöhnän tuottaja, vaikka harmi, että tuolla on se pönttö melkein täynä.

Muistan nuorena-aikuisena, kun isänikin oli mukana juomingeissa ja minä join vain Carilloa, niin hän sanoi, että se on .......ei saa sanoa....vaihda laadukkaampiin juomiin! Hän joi vain pontikan lisäksi näitä vahvempia aineita, ei mitään spurgujen juomia koskaan. Olutkin hänelle oli yökötys, joita me nuoret silloin juotiin lomilla siellä isäni luona.

Sanoisin, että seura tekee kaltaisekseen, vaikka minulla se kestikin päästyäni yli 40-v, mutta sitten alkoi jo se "seura" kiinnostamaan ja se on harmi, koska "seura" on kuollut ja minä elän toistaiseksi.

Tuo geeniperimä on sellainen, että siitä pitäisi olla enemmänkin juttua. Samoin lapsuudenkodin käytösmallit. Jos on geeniperimä ja elää lapsuutensa kosteassa ilmapiirissä, niin ei tiedä muuta elämäntapaa olevankaan. Se on normaalia hänelle.
Ei asia tietenkään ole noin yksiselitteinen, onneksi. Jotkut tuollaisen lähtökohdan elämälleen saaneet elävät elämäänsä täysin "normaalisti" joko absolutistina tai halliten alkoholinkäyttöä.
Omalla kohdallani aikani vietin iloista kosteaa opiskelijaelämää. Sittemmin kosteita iloisia viikonloppuja työelämässä ollessani. Nyttemmin ei tee mieli kosteuttaa itseään liiaksi. Hyvän aterian kruunaa hyvä juoma. Kuntoilurääkki ja saunominen ansaitsevat palauttavan juoman. Joskus.

Siksi koska vahdin itseäni. Pari kertaa elämäni aikana on meinannut lähteä raiteelta, mutta koska en halua sille tielle, lopetin. Rajana on riittänyt tietty säännöllisyys, joka saunasession aikana kalja tai joka viikonloppu viinipullo. Pitää osata olla ilmankin.

En ole silti tuntenut mitään syyllisyyttä juodessa. Lähinnä syynä on ollut kontrollin tarve, että minä määrään.

Siksi, kun mulla ei oo niitä marjapensaita, joiden marjoista voisin tehdä sitä kotiviiniä.

Minusta tuli.
Siksi että.
Aloittaessani ryyppäämisen v.1964.
Isot pojat varoittelivat että muista aina ottaa varovasti.
Ettei äitisi suutu.
-
Siitä lähtien olen aina juopotellut hallitun hillitysti.
Työni vaati ryyppäämistä silloin tällöin.
Alku-aikoina ei töissä tarjottu mitään viiniä ja keskaria.
Kossu karaisi miestä.
Useimmat vanhoista kavereistanikin hallitsevat edelleen juoppoutensa nätisti.
-
Sillä aina piti käyttäytyä korrektisti.
Pikku-Jouluja lukuun-ottamatta.
Ja joitain kesäisiä "koulutus"- retkiä ja matkoja.
Uutena-vuotena kourittiin.
Lomalle lähtiessä, lomalta palatessa, Vappuisin...
Aina pussailtiin iloisin mielin.
-
Uskon monien juoppojen kadehtivan minua taidostani dokata.
Juokaa siis ihmiset.
Vaikkapa vain lasillinen Vappuisin.
Juhannus-Saunassa Snapsi.
Se tekee teistä siistin juopon.
Suomalaisen, josta voi olla ylpeä.
-
Motto:
Viina vero-vapaaksi Suomessa!
Miksi juoppojen pitää elättää työ-haluttomia juoppoja?
Yltiö-raittiita omais-hoitajia.

H.

Kymmenien vuosien lämmittelystä ja kolmen vuoden uutterasta treenauksesta huolimatta en onnistunut alkoholisoitumaan.
Dokaaminen ei ollut enää kivaa.

Harrastan kohtuullista rentoutumista Espanjan luumuilumme aikana ja AI-paikoissa hyvin kohtuullisesti.

Minun vanhat, hyvät kaverini alkoholisoituivat ilman minun kannustustani ja kuolivat suhteellisen nuorina rasittamatta eläkejärjestelmäämme.

se suurin "syy" lie hermosolujen herkkyys . Eikä halua edes mitään kokovartalopuudutuksiakaan tai täydellistä tunnottomuuttakaan eloonsa.

"Te kaikki jotka vaellatte lavealla tiellä
uskokaa tai älkää, myös minä kävin siellä!"
- Tuomari Nurmio: Kivinen tie

Tuli koettua. Kotona ja kansakoulussa opetettiin, että viina on pahasta; isä oli kuitenkin tuurijuoppo ja kylillä ihailtiin yli kaiken sällejä jotka vetivät jallupullon huikalla. Tosimiehet joivat, se oli humoristista ja ylpeää. Esimerkki voitti opetukset. Tosin en menettänyt perhettäni, omaisuuttani tai terveyttäni, mutta sen verran lajiin tutustuin, että saavutin oman henkisen pohjakosketukseni ja se mahdollisti lopettamisen.

Syyllistää en viitsi sen enempää itseäni kuin muitakaan jouppoja, omatunto on varsin höyli, väljä ja aina tilanteen mukaan ajan tasalla, koskaan se ei syyllistä.

Ei ole olllut riittävän motivoivia esimerkkejä ja onnellinen lapsuus ja riittävän toimelias nuoruus on suojellut monilta muiltakin hullutuksilta.

Tunnen monenlaisia juoppoja, joku lähipiirissä, joku ystävissä ja moni kylänmiehissä. Liian moni potee vielä vanhanakin lapsuuden ja nuoruuden traumoja ja jos niitä ei ole osannut käsitellä ja antanut itselleen armoa niiden suhteen, niin siinäpä helppo syy juomiseen.

Hautaan olen saatellut muutaman lähipiirin juopon, tuskin olen edesauttanut heidän juomistaan,
tuomarin roolissa en ole juomarin rinnalla ollut, Jokaisen juomisen syy on löytynyt juomarin sisäpuolelta, useinmiten. Kivasta keveästä tavasta kasvaa raskas upottava tottumus ja sitten se kerran upottaa.

Surullisin tapus on ollut lahjakas kirjoittaja, jota ei edes voimakas tahto auttanut hukkumasta leijonaviinaan. Voimakastahtoinen elää voimakkasti myös omat syöverinsä.
Hänen tarkkanäköisiä kommenttejaan kaipaan yhä vieläkin vuosien jälkeen.

En ole vielä ehtinyt juoppoutua. Onhan täs vielä aikaa. En laisinkaan mikään ikäloppu ole.
Muinoin kun aloin miesmettällä kulkemaan, niin tuli tilattua ravintolassa vain yks tai kaks paukkua. Enempää en olisi ehtinyt juoda, koska jalkani kirmailivat tanssilattialla. Nuorena olin intohimoinen tanssija. Jalat kipiänä maate sain pistää kun kotiin pääsin. Niin oli jalaanpohjat arat.

Joskus otin kavereitten kanssa votkaa ja puolukkamehua. Ei paljon, mutta lennätti mukavasti oksennusta, jos vähänkin enemmän uskalsi kulautaa.

Niin, en kykene juomaan puolukkamehua (ilman votkaa tai muuta väkevää).
Jos maistan puolukkamehua, niin se maistuu viinaiselta puolukkamehulta. Yäk.

Arvelen suuresti, että humaltuisin pelkän puolukkamehun juomisesta. Niin on vahvasti yrjöt mielessä. En siis uskalla juoda.

Koska vasta myöhemmällä iällä olen viinaksiin ryhtynyt:) , niin hieman menee kauemmin juoppouden saavutuksessa. En ole samalla viivalla muiden juoppojen kaa, jotka ovat alkaneet kulauttelemaan jo nuorena.
Mutta perässä tullaan:)

"Vesi on niin väkevää, se myllyjäkin pyörittää.
Siks en koskaan vettä juo, vaan riennän viinapullon luo."

Koska saa ruveta toivottelemaan hyviä juhannuksia. Oottelenko vielä vai voiks jo?
Työmiehet lähtivät juuri. Keskyyttä on vielä, jatkavat maanantaina. Hiljaisuus on laskeutunut. Eiköhän tää tästä. Kait.

Suurta syyllisyytä en tunne, mutta kyllä harmittaa, ettei viina oikein maistu. Kännissä olisi hauskaa olla. Työttömänä juoppona voisi iloisesti ryypätä kaiket päivät yhteiskunnan tuella.

Siksi koska olen juopon penikka. Varoittava esimerkki oli kotona :D.

Onkohan tämä se uudempi iloisuuden kiusite-aloitus, kun tuo juoppous on niin hauska juttu.

En tunne lainkaan syyllisyyttä. Ajattelin ihan tosissani tyhjentää kaapit tänä iltana ennen lomille lähtöä. Olis muutamaan lasilliseen viiniä ja Åålbori akvavittia semmonen ei aivan puolta desiä. Mitä niitä tuonne kaappiin jättää happaneen ;) Sitten jos kirjoittelen typeryyksiä tänne palstalle yösyvännä niin voitte toppuutella vähäsen.

Otetaan hytinäxen höpinät vastaan.
Ymmärsin aloittajan kysymyksen, mutten itse kirjoitusta. Mistä syyllisyydestä? Mistä omatunto soimaa tai että autoitko jotakin juoppoutumaan. En ymmärrä.
Mutta niin ajattelen että toisilla on paremmat mahdollisuuden selviytyä tulematta juopoksi kuin sillä toisella joka vastaavilla omiaisuuksilla alkoholisoituu. Olosuhteilla, ympäristöllä ja ystävillä on suuri merkitys.

Kiitos rakentavista ja järkivastauksista.
Hyvää juhannusta.

Luojalle kiitos; en kestä kirkasta viinaa. Mies teki joskus lantratun drinkin, vain vähän kirkasta ja pitkä lasi täynnä Sprite-virvoitusjuomaa, en tullut edes humalaan mutta oksensin vatsan sisällön tyhjäksi.

kin, että antoi järkeäkin pääkoppaan,
niin etten ole solumyrkkyä eli alkoholia alkanut juoda.

Ilmeisesti puuttuu juopon geenit.

En halunnut itselleni henkilökohtaista ongelmaa, jota muut selittelevät toisille

Niin oikein
viina on solumyrkky, joka antaa ensin vähäksi aikaa hyvän olon

mutta sitten totuus paljastuu sen vaikutuksista.

Isoisäni alkoholismi ja huumeongelma vaikutti siihen todella paljon, että minusta ei tullut juoppoa, eikä muutakaan päihdeongelmaista! En tunne lainkaan syyllisyyttä, että käytän alkoholia todella kohtuullisesti ja vähän. Huumeita en ole koskaan kokeillutkaan, siihen riitti isoisäni huumeiden käyttö.
Toinen syy on varmaan myös se etten ole juoppo on, että minulla on hyvä vaimo ja lapset, joiden vuoksi elää. Näin kuinka hyvä kaverini jäi poikamieheksi ja ei koskaan saannut perustetuksi toivomaansa perhettä, kuinka hän alkoi alkoholisoitumaan. Nyt kaveri on ihan deekuna, ei ota apua vastaan, täysin toivottomassa tilassa.

Yksi asia myös, joka on suojellut, ettei nyt vallan pahaa juoppoa tullut, on juopottelun aloitusikä.

Olen antanut itselleni kertoa, että jo jopa kymmenvuotiaita hoidetaan alkoholin tai huumeiden yliannostuksen takia.
Kokeilut ja jopa säännöllinen käyttö aloitetaan nykyään paljon, paljon nuorempana kuin omassa nuoruudessani.

Miten niin ei tullu?

Ai miksi ei tullut juoppoa ? No. Vielähän tässä ehtii, kait?..))

Juoppous lähipiirissä on tiettävästi hyvä rokotus omaa juoppoutta vastaan. Toisaalta voi periä ne altistavat geenit ja onnistua silti tulemaan juopoksi. Etenkin ellei ole muissa lajeissa pärjännyt.

Onhan se trendikästä nappailla vähän, noin eurooppalaisittain, kun ikätoveritkin harrastavat samaa lajia. Että ihan jo seurankin vuoksi, ettei oma raittius pahoita kenenkään mieltä. Ja nuorillekin kelpaa paremmin kun on yhteisiä puheenaiheita, voi keskustella vaikka eri viinilaatujen välisistä eroista ja keventää yhdessäoloa parilla lasillisella. Kuka nyt ihmisiä selvin päin kestäisi..)) Ja kun menee meteliin mukaan jää pois se syyllisyyskin mihin aloittaja viittasi...

Ei ole sellaisia geenejä.

Siksi ettei ole tehnyt mielikään. Eikä harmita. Olen iloinen raittiista elämästäni.

Hunksilta hyvä vastaus.

Oli uhkatekijöitä.

Kaikki vanhat hyvät kaverini, joiden kanssa rötöstelin alle 2-kymppisenä, kuolivat A:n välittömiin tai välillisiin seuraamuksiin suhteellisen nuorina. Hätäisin jo hieman yli 2-kymppisenä.
Helppo olisi ollut jäädä sakkiin viihtymään.

Toinen uhkatekijä on se, etten saa helposti krapulaa. Viimeinen kankkunen rtäytyy hakea 80-luvulta.

Kolmas uhkatekijä on se, ettei vaimoni ole koskaan moitiskellut dokaamistani. Hän on itse ollut varsin huono siideristi ja viimeiset 18 vuotta absolutisti.

Suojaavia tekijöitä lienevät vastuuntuntoni asioiden hoitamisesta ml. perheen hyvinvointi.
Viimeinen suojaava tekijä on 15-vuotta sitten herännyt huoli terveydestäni ja tulevien päivien määrästä ja laadusta.

Niukkasisältöisen kaappini ajoitus oli hankalaa. Osa pulloista ajoittamattomia. Yhden pystyi vaimoni ajoittamaan. MARASKA slivovitsi on tuliainen vaimoni Kroatian matkalta 8:n vuoden takaa.
Kaikki astiat ovat avattuja vierasvaroja mutta nauttimishalukkaat vieraat ovat harvinaisia enkä muista milloin oli ollut viimeinen "lasi-istunto.
Täydet pullot menevät tuliaisina tuttaviemme huviloilla loisimisten yhteydessä.

Ei tulllut juoppoa mutta kylläkin ihan reippaan lainen juhlija. Tunneko syyllisyyttä, mistä ja miksi?

Kavereista on parista tullut juoppo, joistain raitistunut alkoholisti. En ole avittanut ketään vaan itse ovat pullon suun huulilleen nostaneet -selityksien kera tosin!

Alkoholi vie ilon elämästä ja aiheuttaa masennusta, koska maksa rasittuu.

- aika moni omaikäsist vanhoistakavereista menny jo mananmajoille
tietty suru ja melankolia elossa läsnä kaiken aikaa
- viimeks tänään mietin että onko mullakaan yhtään ainutta tosi syytä edes olemassa hengissä pysyttelemiseen - mistämuusta kaikesta maalmassa pitäis tuntea syyllisyyttä kuin viinattomuudesta tai juomattomuudesta
- juoponpentuna kyllä aina nahoissaannelämän raadollisuutta runsain mitoin.
hyvä kun joku kertoi maksan osuudesta depressiivisyyteen.
- osallstuinnsyöpäseulontoihin ja bonuksena sai ilmaisen rokotteen tarttuviin maksatulehduksiin aiemmin.

On vain niin että viina on huviksi ja huvia ei ole joka päivä. Oma terveys sanoo jokaiselle mikä on liikaa ex kuntoilu ja sen antamat huumeet, ex kaikki muukin mikä ei kuulu jokapäiväiseen elämään. Moni pelaa rahat tänään sen huumassa että voi voittaa miljoonia ja tulee ehkä velkaa.

Kaikki nämä ihmiset ovat vähä järkisiä.

Tykkäätkö musiikista?
https://youtu.be/bzLlCQQegL0

Minusta Ei tullut juoppoa. Koska en häpennyt omaa taustaani. Kieleni ei ruskea ja omana itsenäni olin ,olen . Sanon oman mielipiteen tykättin siitä tai? Hastan ihmiset kun haukkuvat jotain henkilöä,miksi aina puhut noin hänestä jne. En lähdet mitkään juorut huhut mukaan.Joten ole tosi vittumainen sisko tätikin ja äitikin Kontulasta ja viellä mummokin.

Havainut vanempana naisena on vaikea saada usia ystäviä.Kun rakat ystävät kuoleet. Miksi naiset ukotomat iältä 58-87 v. Jotka yritäneet tutavuden lisäksi ystävystyä. Olisi kiva tulla illala sinun luokse juotaisin viiniä. En kapakoi en tupakoi. En istu ostarin bubit.En ole kaappi juoppo.Enkä juo viiniä en tupakoi.Lisäksi olen aamun virkku,illan torkku .Ulkoilma ihminen. En saa uusia ystäviä siksi, kun en juo.Raitis nainen eläväinen ,vanhakin Kontulasta.00940 H:ki

Yritin harjoitella likimain päivittäisin treenein mutta edes 57v - 60v jakso ei tehonnut.
Kuukausittain pari, kolme niukemman alkoholin päivää johtuen vaimoni kuljetustarpeesta. Hän oli luopunut ajokortistaan.

Minulla lienee ollut joku menetelmävirhe koska kolmen vuoden putken loppuvaiheissa ei mikään huvittanut eikä kiinnostanut. Mies- ja muukin kunto heikkeni, verenpaine kohosi lääkityksestä huolimatta
Vaimoni ei ole mikään absolutisti mutta huono ottamaan edes seurassa.
Hän sentään kannusti treenissäni koska ei puolella sanallakaan arvostellut yritystäni mutta sekään ei auttanut.
Siis 6-kymppisenä oli todettava, että 3:n vuoden tiukka treeni meni hukkaan paitsi tietysti kokemuksena jotain jäi korvien väliin.