En ole koskaan kirjoittanut runoja, mutta nyt oli niin paha olla.
17.2.2005
Istun sängyllä, suru valuu kyynelinä poskillani. Kuinka yhden viivan poissaolo voi satuttaa näin paljon. Mikä maailmassa voi olla niin ilkeä ja ivallinen, että saa minut uskomaan ja toivomaan, turhaan ja musertumaan joka kuukausi. Kadehtimaan ja halveksumaan muita, jotka saavat syliinsä nyytin kerralla. Näen unelmissani oman suloisimman pienen rakkaani. Pullaposkiasi suukottelen, lantiolleni nostan ja silitän silkkistä päätäsi. Missä olet, sinä jota niin kaipaan elämääni. Sekoittaisit maailmani mutta mikään ei olisi arvoisesi. Tekisin kaikkeni vuoksesi. Sydämessäni toivon että vielä tulet, kasvat vatsassani, olet osa minua. Haluan sinut.
Uskoa, uskoa meihin, siihen että vielä tulet täyttämään elämämme ilolla, en halua menettää. Toivoa voin vain, toivoa että olisi meidän aikamme. Rakkauttahan minulla jo on, paljon rakkautta. Rakkaudestani riittäisi sinullekin, olisit elämäni.
Tuhiset sylissäni, katson sinua, tartun pieneen käteesi varovasti, vertaan omaani. Olet niin pieni, mutta niin iso asia. Aloit pieninä pistoksina, tuntuna etten ole enää yksin. Yksin en ole ollutkaan, mutta sinä olet lähempänä kuin kukaan ennen. Tunnen sinut, tunnen kuinka kasvat, elät jo elämääsi. Vaikket ole syntynyt, kuvittelen sinut elävänä. Ajattelen sinua, miltä näytät, miltä tunnut, miltä tuoksut. Ajattelen elämääsi, sinun olisi niin hyvä olla kanssamme. Meidän onnemme olisi sinun kanssasi.
Olen tyytyväinen, tulet kun tulet. Pärjään ilman, kanssasi olisi vain paremmin. Kun odotan odotusta, ei sitä tietämättömät voi ymmärtää. Suurin on sinun kaipuusi. Olisit osa minua ja osa eniten rakastamaani. Olisit täydellinen. Kukaan ei ole täydellinen sanotaan. Sinä olisit. Kulkisin rinnallasi, olisin lähelläsi, rakastaisin sinua. Aina.
17.2.2005
Istun sängyllä, suru valuu kyynelinä poskillani. Kuinka yhden viivan poissaolo voi satuttaa näin paljon. Mikä maailmassa voi olla niin ilkeä ja ivallinen, että saa minut uskomaan ja toivomaan, turhaan ja musertumaan joka kuukausi. Kadehtimaan ja halveksumaan muita, jotka saavat syliinsä nyytin kerralla. Näen unelmissani oman suloisimman pienen rakkaani. Pullaposkiasi suukottelen, lantiolleni nostan ja silitän silkkistä päätäsi. Missä olet, sinä jota niin kaipaan elämääni. Sekoittaisit maailmani mutta mikään ei olisi arvoisesi. Tekisin kaikkeni vuoksesi. Sydämessäni toivon että vielä tulet, kasvat vatsassani, olet osa minua. Haluan sinut.
Uskoa, uskoa meihin, siihen että vielä tulet täyttämään elämämme ilolla, en halua menettää. Toivoa voin vain, toivoa että olisi meidän aikamme. Rakkauttahan minulla jo on, paljon rakkautta. Rakkaudestani riittäisi sinullekin, olisit elämäni.
Tuhiset sylissäni, katson sinua, tartun pieneen käteesi varovasti, vertaan omaani. Olet niin pieni, mutta niin iso asia. Aloit pieninä pistoksina, tuntuna etten ole enää yksin. Yksin en ole ollutkaan, mutta sinä olet lähempänä kuin kukaan ennen. Tunnen sinut, tunnen kuinka kasvat, elät jo elämääsi. Vaikket ole syntynyt, kuvittelen sinut elävänä. Ajattelen sinua, miltä näytät, miltä tunnut, miltä tuoksut. Ajattelen elämääsi, sinun olisi niin hyvä olla kanssamme. Meidän onnemme olisi sinun kanssasi.
Olen tyytyväinen, tulet kun tulet. Pärjään ilman, kanssasi olisi vain paremmin. Kun odotan odotusta, ei sitä tietämättömät voi ymmärtää. Suurin on sinun kaipuusi. Olisit osa minua ja osa eniten rakastamaani. Olisit täydellinen. Kukaan ei ole täydellinen sanotaan. Sinä olisit. Kulkisin rinnallasi, olisin lähelläsi, rakastaisin sinua. Aina.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Juuri teille toivoisin vauvan syntyvän. Maailmassa on niin monenlaisia lasten vanhempia, monenalisia odottajia. Toivon, että saate sen tuhisijan syliinne, rakastettavaksi!