Ikimuistoinen Juhannus.

Niin.. olen tosiaan oikeastaan nuori, en pieni.. kuitenkin.
Tarinani alkaa kun olin mennyt kavereilleni yöksi Juhannukseksi. Meitä oli siellä minä, Iina, Elisa ja Anniina. (Nimet muutettu) Koko päivän minulla oli ollut outo tunne.. kuin olisin varma että jotakin tulisi tapahtumaan tänään. Ja niin siinä kävikin.
Menimme keräämään seitsämän kukkaa, ja laittaisimme ne tyynyn alle yöksi. (Olimme kuulleet että jos ne laittaa, näkee yöllä unta tulevasta miehestään.) Iina oli kerännyt kaikki seitsemän kukkaa, ja hän laski ne uudelleen. Siitä puuttui yksi, neliapila. Iina poimi nopeasti uuden tilalle, ja lähdime kävelemään pientä oikopolkua takaisin kotiin.
Matkalla, minä kuljin jonon viimeisenä, jäljessä. Elisa pysähtyi jonon edessä, ja poimi maasta tipputtaneensa kukan. Minä sitten seisoskelin siellä ja katselin ystäviäni edessä. Yhtäkkiä tunsin kuin joku olisi tarrannut minua olkapäästä hellästi, ja käännähdin äkkiä. Näin tumman vilahduksen silmäkulmassani, mutta ajattelin että oksa oli hipaissut olkapäätäni. (Oksat roikkuivat aika matalalla siinä kohdassa.) Hiiskaisin ystävilleni että mentäisiin jo.
Niin me lähdimmekin kohti ystävieni kotia. Saavuimme ovelle, ja ryntäsimme nopeasti sisään. Joko me kaikki olimme vainoharhaisia, tai sitten tekeillä oli jotain oikeasti. Kävimme juomassa muistaakseni mehua ja menimme ystäväni huoneeseen.
Kun astuimme sisään, joukon ensimmäinen pysähtyi yrkästi paikalleen. Kaikki kolme tyttöä kiiruhtivat katsomaan miksi jäimme paikallemme. Kaikkien katseet kohdistuivat sängylle, ja lukittuivat siinä sievästi makaavaan, virheettömään neliapilaan. Kaikki neljä kääntyivät nopeasti katsomaan toisiinsa. Epäilimme, että tuo oli Iinan neliapila.
Emme juurikaan välittäneet toisesta välikohtauksesta, mutta ehkä ei olisi kannattanut lähteä uimaan yhdeltätoista yöllä.. Anniina jäi kotiin, koska häntä väsytti jo vähän.. (univelkoja.) Menimme siis kolmestaan uimaan. Lampi oli tuttu. (ainakin niin me luulimme.)
Tai no ei voisi sanoa lammeksi, se oli oikeastaan Sorakuoppa. Jätimme rantakamppeet rannalle, ja pulahdimme veteen.
Uimme kaikessa rauhasssa, Iina ja Elisa syvemmällä kuin minä. Olin nimittäin joukon nuorin. Iina uiskenteli Elisan kanssa siis syvemmällä, niinkuin jo sanoinkin. Iina näki Elisan sukeltavan pinnan alle kauempana. Hän pysytteli pinnan yläpuolella. Hän kertoi tunteneensa nilkassaan heiveröisen otteen, ja jotain kangasmaista. Tässä vaiheessa minä tunsin kamalan pelon ja kauhun tunteen sisälläni, joten syöksyin päätäpahkaa takaisin rantaan. Iina ajatteli tietysti, että Elisa se siellä vain pilailee. Hän kävi potkimaan jaloilla otteessa olevaa jalkaansa. Hänen silmät pyöristyivät kauhusta, kun hän näki Elisan pulpahtavan pintaan ja haukkaavan happea. Iina vilkaisi pinnan alle, ja näki hahmon kiinni hänen jalassaan. Hän kävi tietysti kiljumaan korvia särkevästi, ja riuhtomaan jalkaansa irti. Loppujen lopuksi hän saikin sen vapaaksi.
Hän karjui Elisalle että hän ui nopeasti rantaan. He ryntäsivät vedestä kauhuissaan. Katsoin hämmentyneenä ja peloissani hässäkkää. Iina, Elisa ja minä kauhaisimme tavaramme nopeasti kainaloihimme, ja lähdimme juoksemaan takaisin kotiin.
Anniina katsoi hölmistyneenä puuskuttavaa kolmikkoa joka paiskasi oven kiinni perässään. Heitimme tavarat maahan, ja ryntäsimme kaikkien ikkunoiden ja ovien luo. Lukitsimme ne visusti.

Hengähdimme vihdoin, ja kysyin että mitä ihmettä siellä tapahtui. Iina selitti, ja kaikki vaikenivat ja tuijottivat Iinaa. Koko illan vilkuilimme ikkunoihin, ja niistä paistavaan pimeyteen. Yöllä laitoimme (en ymmärrä mitä hemskutin järkeä siinä oli..) teltan pystyyn takapihalle. Se oli kieltämättä aika uhkarohkeaa.
Muistimme kukat, ja laitoimme ne tyynyjen alle. Yöllä en herännyt kertaakaan, mutta Anniina kertoi nähneensä Elisan poistuneen teltasta yhden kerran yöllä. Elisa ei itse tiennyt asiasta mitään. Elisa ja Iina olivat nähneet yöllä unta komeista miehistä, jotka olivat muuttuneet lopulta hirviöiksi. Anniina ja minä emme nähneet mitään.


Tuon Juhannuksen muistan koko elämäni, siitä olen varma. Olen kuullut Sorakuopan historiasta sen verran, että poika ja isä olivat menneet soutelemaan kumiveneellä lammelle. He olivat menneet syvälle, kauas rannasta. Isä oli saanut jonkinlaisen sairauskohtauksen veneessä, ja käsittääkseni sen seurauksena oli kuolema, ja veden kaatuminen. Poika oli uimataidoton, ja oli hukkunut.

Myös joitain humalaisia oli hukkunut lampeen, tai muuten vain tehnyt itsemurhan. Ruumiit oli nostettu pari kuukautta tuon tapahtuman jälkeen. Vesi on tällä hetkellä likaista.
Käytämme Anniinan kanssa välillä koiraa lenkillä lammen ohi. Pari kertaa olen luullut huom. LUULLUT nähneeni pintaan kohoavia kuplia.. Jos tiedätte jotain Sorakuopan tapahtumista, kuulisin niitä mielelläni. Toivon myös muuta palautetta, kuten esimerkiksi: olenko hullu jo tässä iässä..?