Kertokaa myös tarinoita koiristanne jotka ovat haettu eläinkodista! Kertokaa niitä tälle palstalle.
puheenaihe
Tietää ja näkee
18951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Voiko mikään olla naurettavampaa kuin hakea jostain Virosta tai vastaavasta paikasta koiraa löytöeläinkodista.Suomi on jo pullollaan kaiken karvaisia seropeja.Ei varmaankaan tarvita enää tuonteja.
Ja eli tästä päättelemme että myös ihmisiäkään ei saa adoptoida koska suomessa on näitä huostaan otettuja niin paljon.. ELi jokanen tablaa tyylillään ja sitä ettei kannata niin on monta mieltä.. Itse sieltä hain koiran ja tulen vastaisuudessakin olemaan mukana toiminnassa. Eli pohjana on kumminkin vilpitön halu auttaa koiria ja muitakin eläimiä, niinkuin ihmisilläkin auttaa toisia ihmisiä. Ja olen yksityinen ihminen ja nämä ovat minun prioriteettini auttaa :).
Ei ollu kovinkaan ajateltu em. heittosi: Suomen eläinkodeissa on äärettömän paljon paremmat olot kuin Viron eläinkodeissa. Siellä ei ruokaa kuin nimeksi ja lämpöä ei ollenkaan(kopit vuoraamattomia) tai kesällä liikaakin ja ulkoiluttamismahdollisuudet on olemattomat, ellei esim. Suomesta tulisi apua. Tiedän kokemuksesta; olen vieraillut Viron tarhalla, ja toki Suomessakin. Itselläni oli rescuekoira Virosta.
Olen äärettömän tyytyväinen, että suomalaiset vapaaehtoistyöntekijät ovat alkaneet avustaa esim. virolaisia tarhoja. Kaikilla koirilla on oikeus hyvään elämään ja avunsaantiin, muillakin kuin suomalaisilla koirilla! Eläimiä ne ovat nekin siellä meren toisella puolella.
Sitäpaitsi ei Suomen eläinkodeissa ole välttämättä aina sopivaa koiraa tietylle ihmiselle. Kyllähän koiraa hankittaessa täytyy miettiä, minkälainen koira sopii juuri itselle. (esim ei metsästyskoiraa, jos pikkujyrsijöitä perheessä tms). Ja esim tällä Turussa ei tällä hetkellä yhtään koiraa etsi kotia eläinsuojeluyhdistyksessä.
Ikävää että viestini poistettiin.En kyllä ymmärrä mitä loukkaavaa tuossa muka oli vaan olisikos kysymys siitä että siinä oli todellakin hyvä syy olla hankkimatta Virosta koiria.Ikävää ettei jonkun pää kestä totuutta.Käsittääkseni totuus ei kuitenkaan pala tulessakaan.Mutta että sensuuri aseenaan täytyy väitellä.SÄÄLITTÄVÄÄ!!!
Hain koiraa netin avulla Suomesta ja aina vaan pyydettiin hirveitä summia eläinlääkärin tarkistamattomista pennuista tai koira olisi ollut liian kaukana mahdottoman matkan päässä. Koirilla rahastetaan suomessa turhan paljon ja sirutus ja kaikki muut eläinlääkärin palvelut Eestissä on reilusti halvempia ja minä hain koiraa netistä, koska meille ei tule lehtiä muita kuin ilmaisjakelulehdet ja niissä ei ollut mitään. Olen myös kysellyt Helsingin eläinsuojelu yhdistyksetä, eikä siellä ole koiran pentuja.
... se nuoremmainen on haettu Eläinsuojelu yhdistykseltä( kuten varmasti moni täällä muistaa kertoneeni asiasta.)
Eläinsuojelu valtuutettu on tuttavani ja olen hänelle jo vuosia puhunut pelastavani yhden koiran.Niinpä sitten olin vanhemmalle kaveria etsimässä. Eläinsuojelu valtuutettu soitti minulle ja kertoi hänellä olevan 4kk vanha( oletettavasti??) sekarotiunen tyttö pentu ja nimenomaan pystykorva, kuten halusinkin. Ja aivan ihana sellainen.Koira oli erittäin arka ja pelkäsi mm autoja aivan mielettömästi.( epäillys on että olisi autosta jätetty jonnekin..)
Paljon on tehty työtä molemmin puolisen luottammuksen takia ja nyt se toimii.Koira antaa ottaa itsensä syliin, tulee viereen nukkumaan/istumaan, kaikin puolin erittäin tasapainoinen koira! Ja mikä kaikkein parasta, tämä oli elämäni toiseksi paras hankinta, sen vanhemman nartun jälkeen:)) Että kyllä niitä ihania, lupsakoita reppanoita löytyy täältä Suomestakin vaikka kaikki Viron koirat niin kovasti säälittää!!! Laittaisin apua esim peittoja, kuivamuonaa, leluja,ym mutta en tiedä miten toimisin että apu varmasti menisi perille!!
www.pelastetaankoirat.com miia strönberg ottaa etelä-suomesta lahjotuksia varjupaikkiin ja vie ne sitten sinne, www.rekkurescue.com kautta foorumista jos asut kauempana että voisiko joku joka lähtee sinne viedä tavarat samalla.
Nim. Varjukoirien omistaja (2)
Jospa samalla veisitte sinne unilääkettä että lahjoituskeräyksen "vetonaulat" eli vanhat parantumattomasti kipeät koirat saataisiin vihdoin kärsimästä.Siellä käyneenä ja asiasta kysyneenä minulle sanottiin suoraan että näiden koirien säälipisteillä saaduilla tuloilla paikat pyörii ja työntekijät saavat palkkaa.Suomessa tuollainen olisi eläinrääkkäysnimikkeellä oikeudessa.Ja tässä ei mainita yhtä paikkaa joten olisi naurettavaa poistaa tämä viesti sillä nyt ei täyty minkäänlainen solvauspykälä.
Minä olen piakkoin menossa hakemaan sieltä yhden sellaisen säälipisteen kotiin. Se on kukkupuhetta että siellä rikastutaan niillä tarhakoirilla. Aion antaa niin paljon rakkautta sille koiralle että sen aiemmat kärsimykset tulee korvatuksi.
Sepäs mukavaa että näet itse.Kun sinne olet menossa olet luultavasti menossa Varjupaikkaan.Katseleppas ympärillesi kriittisesti ja esitä kysymyksiä että saat sellaisen koiran jonka kanssa pärjäät helpommin kuin kaikista pahapäisimmän sieltä löytyvän kanssa.Tämä ihan täysin ystävällisessä hengessä sillä kaikki koirat joita siellä on eivät enää ole sopeutumiskelpoisia normaaliin elämään.Joillain taas sitten on niin pahoja ruumiillisia vammoja tai sairauksia että niiden kuntoon hoitaminen on mahdotonta tai parhaimmillaankin maksaa tuhansia euroja.Tee itsellesi ja tulevalle koirallesi palvelus ja harkitse rauhassa minkä valitset.
En ymmärrä sanaa säälipisteet!!! Kyllä parantumattomasti sairaiden eläinten pitäisi päästä jo pois, mutta on hyvä jos joku ottaa sairaan koiran ja antaa koiralle tai muille eläimille mahdollisuuden elää viimeiset ajat lämpimässä pedissä ja yltäkylläisyydessä. Hain pennun Tallinnasta kissan kaveriksi ja hyvin ovat tulleet toimeen.
Tarhalla monta kertaa käyneenä ja tarhan henkilökunnan kanssa jutelleena voin kertoa että ne eivät siellä todellakaan rikastu. Tarhan palkkaus on niin huono että vaikka sinne etsitään työntekijöitä ei kukaan lähde sillä palkalla sinne.. Eli jos ei lahjoituksia tulisi ei paikka noin hyvin mitä se nyt, pyörisi. Näinhän monet avustus kohteet voivat jatkaa. Ja jos yhtään tajuat niin tarhalta juuri lopettiin nämä pahimmat ja parantumattomasti sairaat ovat myöskin lopettettu suurimmaksi osaksi.. Vanhaa tietoa eli käyppäs uudestaan siellä...
Itse hain koirani Virosta, eikä mitään ongelmia ole ollut. Totta on, että siellä on myös vihaisia, pelokkaita ja ns. häiriintyneitä koiria, mutta omassani ei ole vikoja ilmennyt. Suomesta en koiraa saanut, sillä moni kysymäni sekarotuinen, aikuinen koira maksoi väh. 200e ja luovutuskriteerit olivat korkeita. Tyyliin: "asumme Kemissä ja toivoisimme että sinä asuisit lähialueella omakotitalossa, teet vakituista palkkatyötä mutta olet silti kotona koiran kanssa kaiket päivät jne". En ottanut koiraa säälistä, vaan luettuani siitä netissä tiesin haluavani Juuri Tämän koiran, rakkaudesta. Virosta tuoduilla koirilla on kaikki paperit ja todistukset kunnossa, mm. mikrosiru, lemmikkipassi ja terveystodistus. Koiran hakeminen Tallinnasta maksoi koiran lippu mukaan lukien 23e. Koiran terveystarkastukset, sirutus ja muu, mikä oli hoidettu ennen tuloani, maksoivat yhteensä 100e. Koiran hakeminen Virosta oli helppoa, vaivatonta ja Petsin kautta luotettavaa (www.pets.ee). Olkoon kukin mitä mieltä tahansa, minä olen koiraani erittäin tyytyväinen.
Kiitos kommentista :) Petsin kanssa minäkin tuota koiran adoptiota puuhailen. Saanko kysyä teitkö reissun tallinkilla vai eckeröllä?
Hei! Minäkin hain pienen karvapalleroni Tallinnasta ja ihan samallalailla kun sinäkin ja tuntuu siltä, että pieni Jarek on täydellinen pieni itseppäinen rasavilli, oikea sydäntenvalloittaja ja ihmeellistä, kun kävelee kadulla kaikki haluaa rutistella, paijata ja halailla häntä ja 11v tyttökissanikin on ottanut hänet omakseen. Kirjoittele kuulumisia vaikka sähköpostiini, voidaan vaikka vaihdella kuvia joita on tullut otettua paljon.
Pieni koirani on Tallinnasta. Löydetty kadulta n. 2kk vanhana. Nyt hän on n. 5 kk Ihana pieni valkoinen karvapallo kippurahäntä muistuttaa jack russelia, uros maitokahvinväriset korvat. Luonne on täydellinen siis itepäinen kuin terrieri, villi riiviö niin kuin lapset aina, ei suutu kenellekkään eikä mistään, ei pelkää isoja koiria, vaan kiipeilee koirapuistossa niiden päällä ja potkupallona olo puistossa on tuttua, mutta nousee aina jaloilleen ja lähtee perään iloisesti kirmaillen. Toin Jarekin Tallinnasta 27.12.04 ja olin katsonut sen kuvan netistä koiratarhojen kotisivuilta ja soitin suomalaiselle yhteyshenkilölle joka soitti Tallinnaan, että laittavat koiran kuntoon siis rokotukset, siru, vasta-ainetestit, oma passi, kaikki yhteensä 100€.
meille tuli koira kuutisen vuotta sitten.
pienehkö pystykorva katsoi aitauksen takaa meitä kennelissä.
oli kuulemma jätetty pyörätelineeseen yksikseen,sidottuna vailla ruokaa tai juomaa.
viikko ensitapaamisen jälkeen tuli sitten meille,kotiin.
aluksi oli kovin arka ja pelkäsi varsinkin miehiä.
yli vuoden kesti ennenkuin pystyin kynnet leikkaamaan ilman että koira pissi allensa.
luottamuksen rakentaminen vei aikaa.
mutta nyt kuuden vuoden jälkeen,
pappa on rauhallinen ja luottavainen omaa väkeä kohtaan.
muista se ei niin piittaa ja suojelee omiaan viimeiseen asti.
vuoden verran papalla on kaverikin ollut,
toinen koira ja alusta asti pappa tuli toimeen kissojen kanssa.
toisen koiran kanssa se ei tappele vaan alistuu.
usein mietin kukahan jätti sen ,hylkäsi vain.
iästä emme tiedä varmaa,täysikasvuisena meille tuli.
nyt papalla on harmaa parta ja onnellinen ilme ruskeissa silmissään.
lempeän katseen takaa näen vielä kaukaiset pelot,vaan onnellinen on nyt ja iloinen.
hyvän koiran saimme,
aivan kotimaisen ja kuulemma ainakin siihen kenneliin tulee vuosittain kolmisenkymmentä löytökoiraa joita ei kaikkia edes saada sijoitettua uusiin koteihin.
paljon työtä vaatii hylätty koira vaan on sen arvoinen.
meille tuli koira kuutisen vuotta sitten.
pienehkö pystykorva katsoi aitauksen takaa meitä kennelissä.
oli kuulemma jätetty pyörätelineeseen yksikseen,sidottuna vailla ruokaa tai juomaa.
viikko ensitapaamisen jälkeen tuli sitten meille,kotiin.
aluksi oli kovin arka ja pelkäsi varsinkin miehiä.
yli vuoden kesti ennenkuin pystyin kynnet leikkaamaan ilman että koira pissi allensa.
luottamuksen rakentaminen vei aikaa.
mutta nyt kuuden vuoden jälkeen,
pappa on rauhallinen ja luottavainen omaa väkeä kohtaan.
muista se ei niin piittaa ja suojelee omiaan viimeiseen asti.
vuoden verran papalla on kaverikin ollut,
toinen koira ja alusta asti pappa tuli toimeen kissojen kanssa.
toisen koiran kanssa se ei tappele vaan alistuu.
usein mietin kukahan jätti sen ,hylkäsi vain.
iästä emme tiedä varmaa,täysikasvuisena meille tuli.
nyt papalla on harmaa parta ja onnellinen ilme ruskeissa silmissään.
lempeän katseen takaa näen vielä kaukaiset pelot,vaan onnellinen on nyt ja iloinen.
hyvän koiran saimme,
aivan kotimaisen ja kuulemma ainakin siihen kenneliin tulee vuosittain kolmisenkymmentä löytökoiraa joita ei kaikkia edes saada sijoitettua uusiin koteihin.
paljon työtä vaatii hylätty koira vaan on sen arvoinen.