Hei Laura,
Kauhuissani olen lukenut ihmisten säälimättömiä ja epäinhimillisiä vastauksia sinulle.
Älä välitä niistä juuri paljoakaan.
Tottakait sinulla on karmea psyykkinen kriisitila ja siihen kuuluu tuollainen ginin litkiminen ja kysely miksi-miksi.
Siihen liittyy varmasti myöskin tänne kirjoittaminen, hukkuva tarttuu vaikka oljenkorteen.
Ja kyllä nämä sinun arvostelijat ovat tosi oljenkorsi olleetkin.
Tottakait sinä pohdit, miksi mies meni toisen kanssa ja vielä hankki lapsenkin tämän kanssa.
Tilanteesihan on kerrassaan karmea.
No nyt sitten siihen, mitä tehdä.
Sanoit tuolla jossakin, että vieläkin haluaisit olla naimisissa miehesi kanssa, onhan teillä takana 33 vuotinen avioliitto, jossa on ollut kokonaisuudessaan melko miellyttävää olla.
Mutta sanoit, että voitko ylpeytesi unohtaa.
Eihän sinun ylpeyttäsi tarvitse unohtaakaan mitenkään.Vaikuttaa nimittäin siltä, että miehesi valitsee vieläkin vaimokseen sinut, jos saa vapaasti valita.
Ihmettelen samalla, kuka sinulle miehesi uskottomuudesta kirjeellä ilmoitti?
Luulisin, että se oli tuo toinen nainen tai hänen liittolaisensa.
Se oli kamalasti tehty sinua kohtaan.EHkäpä tuo toinen nainen tunsi itsensä kovin nöyryytetyksi kun miehesi ei suostunut sinua jättämään.
Siis kuitenkin: Sinun rivaalisi tahtoo raivata sinut näin tieltä.Älä suostu siihen.
Älä mene lankaan.
Anna ajan kulua.Yrittäkää miehen kanssa keskustella mahdollisuuksista jatkaa ja tietenkin hänen on luovuttava suhteesta tähän toiseen naiseen.
Luulen, että hän luopuukin.Onhan tämä nainen nyt pettänyt hänen luottamuksensa ja paljastanut heidän suhteensa.
Sinun surustasi miehesi nyt syyttää tuota toista naista.He eivät voi enää olla ystäviä.
Sinulla on kaikki valttikortit kädessäsi, jos haluat miehesi pitää, sinä pidät hänet.
Kylläkin minun mielstäni miehesi ajatteli hieman liikaa sinun hyvää statustasi avioliiton perusteena.Mutta se ei ole sinun syytäsi.
Kertomuksestasi ei käynyt ilmi oliko teillä yhteisiä lapsia?
Mielestäni sinun kannattaa rauhoittua ja vaihtaa tuo gini Imovane-nimisiin unitabletteihin.
Pyydä lääkäriltä ja ota ensin vain puolikas.
On tärkeää että pystyt nukkumaan hyvin.
Ehkä tämän jälkeen teidän avioliittonne on vahvempi kuin koskaan.Sekin on mahdollista.
Älä nyt hätäpäissäsi ala erota.Ajattele, että miehellesi sinä olet tärkein nainen.
Eihän tuo toinen nainen saanut häntä, vaikka järjesti itsensä jopa raskaaksi taistellessaan miehestäsi.
Huomaatko sinä sellaista nyt ollenkaan?
Vähitellen varmaan ymmärrät kaiken etäisyydeltä.
Kauhuissani olen lukenut ihmisten säälimättömiä ja epäinhimillisiä vastauksia sinulle.
Älä välitä niistä juuri paljoakaan.
Tottakait sinulla on karmea psyykkinen kriisitila ja siihen kuuluu tuollainen ginin litkiminen ja kysely miksi-miksi.
Siihen liittyy varmasti myöskin tänne kirjoittaminen, hukkuva tarttuu vaikka oljenkorteen.
Ja kyllä nämä sinun arvostelijat ovat tosi oljenkorsi olleetkin.
Tottakait sinä pohdit, miksi mies meni toisen kanssa ja vielä hankki lapsenkin tämän kanssa.
Tilanteesihan on kerrassaan karmea.
No nyt sitten siihen, mitä tehdä.
Sanoit tuolla jossakin, että vieläkin haluaisit olla naimisissa miehesi kanssa, onhan teillä takana 33 vuotinen avioliitto, jossa on ollut kokonaisuudessaan melko miellyttävää olla.
Mutta sanoit, että voitko ylpeytesi unohtaa.
Eihän sinun ylpeyttäsi tarvitse unohtaakaan mitenkään.Vaikuttaa nimittäin siltä, että miehesi valitsee vieläkin vaimokseen sinut, jos saa vapaasti valita.
Ihmettelen samalla, kuka sinulle miehesi uskottomuudesta kirjeellä ilmoitti?
Luulisin, että se oli tuo toinen nainen tai hänen liittolaisensa.
Se oli kamalasti tehty sinua kohtaan.EHkäpä tuo toinen nainen tunsi itsensä kovin nöyryytetyksi kun miehesi ei suostunut sinua jättämään.
Siis kuitenkin: Sinun rivaalisi tahtoo raivata sinut näin tieltä.Älä suostu siihen.
Älä mene lankaan.
Anna ajan kulua.Yrittäkää miehen kanssa keskustella mahdollisuuksista jatkaa ja tietenkin hänen on luovuttava suhteesta tähän toiseen naiseen.
Luulen, että hän luopuukin.Onhan tämä nainen nyt pettänyt hänen luottamuksensa ja paljastanut heidän suhteensa.
Sinun surustasi miehesi nyt syyttää tuota toista naista.He eivät voi enää olla ystäviä.
Sinulla on kaikki valttikortit kädessäsi, jos haluat miehesi pitää, sinä pidät hänet.
Kylläkin minun mielstäni miehesi ajatteli hieman liikaa sinun hyvää statustasi avioliiton perusteena.Mutta se ei ole sinun syytäsi.
Kertomuksestasi ei käynyt ilmi oliko teillä yhteisiä lapsia?
Mielestäni sinun kannattaa rauhoittua ja vaihtaa tuo gini Imovane-nimisiin unitabletteihin.
Pyydä lääkäriltä ja ota ensin vain puolikas.
On tärkeää että pystyt nukkumaan hyvin.
Ehkä tämän jälkeen teidän avioliittonne on vahvempi kuin koskaan.Sekin on mahdollista.
Älä nyt hätäpäissäsi ala erota.Ajattele, että miehellesi sinä olet tärkein nainen.
Eihän tuo toinen nainen saanut häntä, vaikka järjesti itsensä jopa raskaaksi taistellessaan miehestäsi.
Huomaatko sinä sellaista nyt ollenkaan?
Vähitellen varmaan ymmärrät kaiken etäisyydeltä.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Jahaas... nimimerkki "psykologi" on edellen linjoilla... Lähimmäisen auttaminen on ilman muuta ok. Mutta antaa ymmärtää olevansa psykologi, ellei ommaa laillistaikeutta käyttää nimikettä, on harhaan johtamista
Kuulostaa siltä että sinulla on ollut ikävä Psykologia?
Kysy nyt, ehkä hän häipyy taas pian.
Älä viitsi esiintyä psykologina,koska et sitä oikeasti ole! Ammattilainen ei sorru tuollaiseen tekstiin koskaan! Seuraavalla kerralla laita vaikka psykologi-sanan eteen tee-se-itse,kyökki,tai olevinaan,niin olisit edes rehellinen,voit niinkin ilmaista mielipiteesi!
Kyllä tuollainen kielenkäyttö ja toisen mollaaminen menee jo liian pitkälle.
Sikojako olette?
Itsekukin saa käyttää mitä nimimerkkiä haluaa.
Tämähän oli osoitettu Lauralle, ei tuollaisille röhkiville porsaille.
Menkää muualle sorkkimaan.
Taisipa itse hätävarapsykologi vetästä herneen nokkaansa,kun noin fiksulla tekstillä vastasi!
Tarkoititko tuolla muka jotakin kielteistä?
Tunnetko yleensäkään sikaa? Se on mukava, viisas ja seurallinen eläin,joillakin jopa kotieläin
...nöf-nöf, kiitos!
....se oli bumerangi ja kalahtaa sinuun.
...huti tuli! se singahti takaisin!
No näytäpäs mitenkä se oikeanlainen psykologi vastaisi?
Täällähän on koiria, sikoja ja vaikka mitä elukoita.
Kukas nyt tulee ensin käsittelyyn?
Jos sinun täytyy sitä täältä kysyä,ehkä pitäisi poistua!!
No unohdin että sika vain osaa röhkiä ja heitellä kuraa ympärilleen.
Entäs jos itse tuonne takavasemmalle.
Eipä sinullakaan minkäänlainen nystyrä edes liikahda! Nuppisi käyttökelvoton!
se vaan jaksaa heitellä kuraa ja porsastella.
Pidän psykologin vastauksia hienosti kirjoitettuina, olipa hän sitten mikä tahansa ammatiltaan!
Eikö ole kumma, että ihmisillä on noin kova pelko psykologeja kohtaan.
Aina kun psykologi pistäytyy palstoilla, on sillä tuollainen rakkikoiraparvi räksyttämässä kintereillä.
Mistäköhän traumoista tämäkin johtunee?
sairastua mielisairauteen? Sana "psykologi" viittaa "mieleen" päin. Hyökkäämällä psykologia vastaan, voi kenties rauhoittua illuusiossa, että on torjunut oman mielen mahdollista sairastumista.
Psykologi nimimerkkinä -jo sellaisenaan näyttää olevan provosoiva.
paljastan tyhmyyteni, mutta minusta tämä on viisas kirjoitus Lauralle, en ymmärrä tuota valtaisaa mekkalaa harkitsemattomasta nimimerkistä! Kyllähän nyt toopekin tajuaa, ettei tämmöisellä palstalla oikeat psykologit ja lakimiehet neuvoja jakele, leipähän heiltä menisi...
Siis nimimerkki Psykolgin kirjoitus oli minusta hyvä, joskin oma mielipiteeni on, että monoa ukolle. Ei syrjähypyn vuoksi, niitä nyt sattuu, mies on heikko otus, mutta kahdeksan vuoden kaksoiselämä kielii harkitusta pitkäjänteisestä kieroudesta ja patologisesta valehtelusta. En voisi ikinä luottaa enää, sellaisen jälkeen.
Ja onko se lapsi tunnustettu, sekin vielä, ajattele mikä sotku, kun miehestä aika jättää, joku ventovieras osilla Lauran omanaan pitämään omaisuuteen, parempi on suorittaa jako heti.
Luin vasta tämä vastauksen, mutta sain siitä sen käsityksen, että oma tilanteeni on jokseenkin samanlainen. Mies aloitti suhteen 80-luvun puolessa välissä....-99 paljastui, että suhde taas taikka edelleenkin jatkui...lupasi lopettaa, -00 nainen tuli raskaaksi, jolloin miehellä menikin pupu pöksyyn ja vanha vaimo kelpasi. Koko totuutta suhteen kestosta väliin jääviltä vuosilta en koskaan saa tietää, mutta epäilys on vahva, että jossain määrin se on ollut koko ajan olemassa. Otin eron vuosi sitten, yhä olemme yhdessä, mutta oma prosessini on edennyt siihen, ettei mikään palaa ennalleen ja haluan erota lopullisesti kun pääsen muuten tasapainoon ajan kanssa. Mies ei tästä tiedä mitään, ei ymmärrä petoksensa lopullista vaikutusta..olkoon ymmärtämättä. Omaisuus on omassa nimissäni, en jää taloudellisesti mihinkään pulaan vaan voin jatkaa elämääni ilman taloudellisia huolia ja "nuolla haavani" rauhassa kun se aika koittaa. Patologinen valehtelija, luuseri ja paska ovat ajatukseni miehestä jonka kanssa meillä oli ns. elämää suurempi rakkaus - elämää suurempi pluffi. Olen kyyninen, uskoni menettänyt ihminen, joka rankan fyysisen vaiheen jälkeen on pystypäin ja ajattelee, ettei vika ole sen jota petetään vaan sen joka pettää. Tarina on pitkä ja monimutkainen ja sisältää valtavan määrän huijausta, pettämistä ja kaikkea sitä mitä tällaisen patologisen persoonan kanssa elämiseen liittyy, sen tietää vain se ken on elänyt näin. Hyväuskoinen, en ole mielestäni sitä vaan toinen on kiero ja kaksijakoinen persoona, joka varmaan itsekin uskoo omat valheensa missä kulloinkin niitä viljelee. Ota ero, itsenäisty ja haistata paskat mokomalle perssilmälle sanoisin ohjeeksi...siitä saat voimaa ja huomaat, ettei elämä yhtä miestä kaipaa..
Hämmästelin sitä, että vain pari vastausta olivat asiallisia.
Omalla elämänkokemuksellani - jota todella on - sanoisin mieti, mitä elämältäsi haluat. Kyllä Sinä miehen takaisin saat, mutta haluatko. Avioliittonne on ollut pitkä, mutta se ei ole itseisarvo sille, että sitä pitäisi välttämättä jatkaa. Itse olen surullinen avioeroista, onhan se aina jonkunlainen epäonnistuminen, unelmien pettäminen. Maillä on kuitenkin vain yksi elämä. Pitäisi olla oikeuas tehdä siitä hyvä elämä. Jos kumppania ei voi katsoa rohkeasti silmiin - ikään kuin ihaillen häntä puolisona ja ajatella, että olemme haluneet vilpittömästi olla hyviä toisillemme, on liitolta pohja pois. Raunioille voi rakentaa, mutta itsestä, omista toiveista riippuu kannattaako se. Toiseen ihmiseen voi pettyä monella tavalla. Uskottomuus on vakava asia, mutta sen yli voi päästä (itse en ole päässyt), valitsin avioeron, koska mielestäni kyse oli liian suuresta pettymuksestä toiseen ihmiseen. Minua ei siis jätetty, vaan otin ohjat omiin käsiini. Siitä tuli tiukka juttu. Nainen joka jättää, ei välttämättä saa sympatiaa keneltäkään. Häntä olisi petettynä ja osaansa tyytyvänä helppoa ymmärtää, mutta itsenäiset ratkaisut (vastuun ottaminen omasta elämästä) ei jotenkin kuulu "hyviin tapoihin". Jotenkin sitä pelätään kuin tarttuvaa tautia, joten on oltava vahva päätöksen tehdessään; naiset ovat ehkä hiukan kateellisia "uudesta elämästä, joka sille on avautunut" - miehet, varsinkin jotenkin epätyydyttävässä ja mahdollisesti 'tunnekylmässä' liitossa elävät, jotenkin hyytyvät. Siitä aistii pelon, että oma vaimo voisi tehdä saman.
Jos Laura tarvitset edelleen 'hyväksytyksi tulemisen turvaa' miehestäsi, tukeudu häneen. Julkisivu on mahdollista saada kuntoon uudelleen, mutta toinen asia on siinä, mitä tulee olemaan julkksivun takana. Ole rehellinen itsellesi. Kukaan toinen ei tee elämästäsi parempaa, vain Sinä voit siihen vaikuttaa. Yksinoloa ei tarvitse pelätä, sillä yksin ei todellakaan tarvitse olla. Olen viidenkympin lähimaastossa ja olen hämmästynyt, kuinka helppoa olisi (on) saada seuraa. Oikeastaan teen niin päin, että valitsen itse vaihtoehdot. Työni kautta tapaan paljon ihmisiä, mutta useimmat eivät edes tiedä, että olen eronnut. Miksi sitä alleviivaisinkaan? On helpompi olla anonyymi ja tarkkailla, kuinka elämä menee. Ainahan sitä voi käydä illallisella jonkun kanssa tai sinkkumielellä 'ponkaista naistentanseeihin'. Jos siis päätät erota, kanna uusi asemasi ylpeydellä (ei kopeudella), mutta pystyssä päin. Valmiina ehkä uuteen suhteena, mutta älä etsi sitä 'vimmalla', siitä ei hyvää seuraa.
Hämmästyttävän paljon muuten löytyy ihan mukavia miehiä ja naisia, kunhan ei sorru itsesääliiin, tai turhaan ylvästelyyn sinkkuudella. Jokaisella olomuodolla on puolensa, mutta omalla käytöksellä kannattaa pehmentää asenteita, ettei asetu ikään kuin muiden yläpuolella oman valintansa kanssa.
Tässä on tietty - myös taloudellinen tilanne tärkeä. On luonnollista, että valinta on helpompi tehdä, jos on oma ammatti tai ainakin yhdessä koottua omaisuutta, jota jakaa. Itselläni on riittävän hyvä työ, joka kautta ansaitsen palkkani. En ole ollut vielä aktiivinen vaatimaan ositusta. Senkin aika tulee, mutta entinen mieheni ei ole muutenkaan ollut 'edelläkävijä', joten tämäkin asia jäännee ratkaistavakseni.
Pitkätpä olivat juttuni, mutta kiteytettyna sanoma on tämä: Jäitä hattuun. Punnitse ja pohdi, mitä elämältäsi haluat. Ja sen jälkeen TOIMI! Jos päätät haluta miehesi takaisin; lycka till todella - jos päätät jotain muuta, ole vahva ja luota siihen, että kaikki hoituu parhain päin.
Kaikkea hyvää, terveisin edelleen
Todellinen Nainen
aina väärinpäin tuntuvat miehet tekevän jakaessaan pursuvaa rakkaudenvoimaa muillekin kuin kotona, jossa saamakerrat ja -tavat ovat kenties harvat.
Hyvät miehet ovat kysyttyjä joten ilman niitä jääneet turvatuvat varattuihinkin, eivätkä pidä sitä kovin pahana asiana naisia kun ovat.Mutta omistamisen halu on kova näilläkin.
Todellinen nainen huomaa saavansa seuraa. Toivotaanpa että hän ei ukkomiehiä vikittele. Sekä miehiä että naisia hivelee, kun havaitsee olevansa vielä haluttu.
Jos Cukko on Kukko - niin ihan hyvä. Kuyuntelen mielelläni miesten kannanottoja (tottakai naistenkin), mutta ehkä niissä on jo tuttuutta.
En vikittele varattuja - en.
Muuten ihan todella sanoisin, että en ole ihan varma siitä 'hivelystä' - kaipaanko sitä. Voihan olla myös niin, että siinä vaiheessa alkaisi kaivata, jos 'hukkuisi tapetteihin', eli ketään ei kiinnostaisi olemassa olosi. Olen itse niin kiinnostunut asioista ja ilmiöistä, että se tuntuu jotenkin tarttuvan.
Aktiivisuudesta olen samaa mieltä kanssasi Cucco. Olen itsekin syyllistynyt pitämään itsestään selvyytenä asioita, joita tarjotaan sängyssä itsestään selvyytenä. Ehkä siinäkin oli yksi syy sille, että sisälle jäi tyhjä tila.
Muuten - yritin kertoa siitä usein ja eri tavoin, mutta minua ei otettu todesta. Olin tavallaan tehnyt yhteisestä elämästä liian hyvän ja pehmoisen paikan elää ja olla. Olen aina kuvitellut, että yhdessä olo on vahvaa tunnetta, jossa ei tarvitse teeskennellä, vaan saa antaa ja saada. Väsyin 'antamiseen' monessakin mielessä. Ei naisellekaan riitä miehen (kyse on ent. aviopuolisosta) antautuminen', eli ikäänkuin armosta annettu orgasmi. Nämä ovat äärettömän herkkiä asioita, joista ei rittävästi uskalleta puhua. En minäkään uskaltanut. Lukkiuduin vain pikku hiljaa. Sanoin monta, monta kertaa ihan suoraan ja kauniisti, että minun on paha olla...jutellaan. Mutta niin kauan, kun hän eli kaiken entisellään pysymisen harhassa, ei minkään laisella kerrottu pyyntö kohdannut todellisesti.
Sitten se vain eräänä päivänä oli liian myöhäistä; minulla ei ollut enää puolisoa, jota olisin pystynyt katsomaan hiukan yläviistoon.
Siihen tilaan oli helppoa tulla vapaan miehen, joka oli oman elämänsä kanssa ollut niin silmätysten, että oli halua ja herkkyyttä kuunnella, mitä tosiaan haluan sanoa. Tämä ei ole klichee; Todellinen Nainen on todellinen vain silloin, jos hänellä on mahdollisuus antaa ja mahdollisuus saada.
En silti ole sitomassa itseäni ainakaan nopeasti tähän uuteen suhteeseen - paremminkin päinvastoin.
Ihmettelen tätä elämää - ihmettelen sitä, että niin paljon hyviä asioita menee hukkaan. Elämän pitäisi olla jotenkin parempi meille jokaiselle.
Ystävyydellä Todellinen Nainen
Ei mies voi olla niin tyhmä, ettei huomaa jos huurretta kertyy muuannekkin kuin olutlasin ympärille.
Itselleni on ainakin ollut selvää, että rakkautta annetaan ja kyllä se toisinpäin tulee vastaan. Mikähän teillä tosissaan meni pieleen, ihmettelen vain. Naisten ja miesten kertomukset tahtoo olla kovin erilaisia ainakin oman kokemani perusteella. Kavereilla on kylmä vaimo ja tämän vaimo olisi valmis tuhisemaan sopivassa tilanteessa rintaa vasten, kun mies ei anna hellyyttä tai huomaa tarpeeksi.
Joskus menee yli ymmärryksen, vai olenko vain hidas hämäläinen?