Koko maaila muuttui 50 vuotta sitten, 1968 !

Korjaus otsikkoon:

Miten maailma muuttui 50 vuotta sitten?

Kun minä olin tosi-nuori Hippi.
Ei mikään merkinnyt minulle mitään.
Elin tunteitteni vallassa.
Naureskelin "aikuisenpien" Vietnam-marsseille.
Niin alussa kuin lopussakin.
-
Tänä-päivänäkin on elämä minulle tärkeintä.
Kakarat hoitakoot tulevan elämänsä.
Unohtakaamme me.

H.

Kävelin maha pystyssä koko kesän!

Vuosi -68 oli työssä melkein kokonaan ennen opiskelemaan lähtöäni, mutta vuoden -69 alussa protestoin Turussa yliopiston lehden erittäin vasemmalle vinksahtanutta sisältöä ja olin jopa kadulla marssimassa asian puolesta. Muuten osallistuin lähinnä vain pubissa istumiseen ja lauluiltoihin ja kavereiden kanssa hauskan pitoon.
Todennäköisesti jos olisin osallistunut politiikkaan niin olisin ollut enemmän oikealle kuin vasemmalle kallellaan.
Olen kasvanut, viisastunut, joskaan en kaunistunut siitä.

Tuolloin 1970 molemmin puolin oma maailmani muuttui kun maalaistyttönä tulla tupsahti pääkaupunkiin ja
olini osallisena muka kaikessa tärkeässä.

Iso marikassia raahasin ja se oli täynnä propakandaa,

Oli vietnamin sotaa ja biafran nälänhätää ja Maon punaisen kirjankin kävin ostamassa silloisesta kiinakaupasta
kulttuuriministerinä oli Marjatta Väänänen ja sanoi hän mitä vaan
niin oppilaitoksessa istuttiin ja puhuttiin päivät pääskytyksin jotain tärkeää...
milloin kukakin halusi valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia, oli kolmikantaa ja vaikka mitä...

Mukana menin vaikken mistään mitään ymmärtänyt, mutta joukon jatkona
oli niin mahottoman mukavaa olla ja joskus jopa huutaa kurkku suorana.

Se oli sellaista elämää...nuoruutta ja hulluutta ja voi, että sitä Kom teatterin fanitustakin...
silloin uskoin moneen hyvän asiaan, mutta maailmanparannus oli enemmänkin hupia.
Aina yksi tämmöinen sekaan mahtui.

Hyvällä muistan sitä aikaa...riekkumista sydänjuuria myöten.

Ei nyt heti tule mieleen miksi nyt marssisin, ehkä joku suomen itsenäisyyttä uhattaisiin , niin tekisin mitä vain...

1968 olin koko kesän tanssiravintolan "portsarina" ajattelematta maailman parannusta tai muutakaan ylevää. Seuraavan talven opiskelukustannusten vaatimien pannosten hankkiminen oli pääasia nuoren miehen lyhytjännitteisten huvitusten lisäksi.

Olin 11vuotias ko vuonna, josta en juurikaan mitään muuta muista kuin, että kesä oli oikea kesä ja taisin oppia uimaan

Olin lähdössä opiskelemaan ja viettämään vaihtoehtovuotta USA:ssa. Neuvostoliitto marssi Tshekkoslovakiaan. Sanoin lähtiessä, että jos ei asiat Euroopassa selkene, niin jään sinne. Ei kai ne vielä kummoisiksi selvinneet, mutta kotiin tulin vuoden päästä. Suomeen eivät kuitenkaan olleet marssineet... Sekin vaihtoehto oikeasti kummitteli mielissä.

Ja sitten opiskelija- ja taiteilijapiirit jossain Hesassa olivat niiiiin kallellaan Neuvostoliiton ja kommunismin suuntaan että ällötti. Tuli Reporadiot ja muut. Heikki Kinnunenkin, entinen koulukaveri, oikein tv:ssä uhosi ettei hän usko muuhun mahdollisuuteen kuin kommunismiin. Voi Heikki-parkaa.

Vietnamin sota pläsähti päin näköä USA:ssa. Tapasin useita siellä olleita ikätovereita... eivät olleet kovin positiivista porukkaa. Sanoivat etten voisi kuvitellakaan millaista sota Vietnamissa on. Oikeassa varmasti olivat. Pikkuserkkukin siellä oli, en siis tavannut, taisi tulla hengissä takaisin.

Nyt on maailmassa uudet murheet. Tai tarkemmin ajatellen: samat, mutta eri paikoissa ja eri nimikkein. Ei kai ihminen ikinä viisastu. Itsekkyys on nykyajan(kin) iskusana - vaikka kukaan ei itseään itsekkääksi tunnusta. Minäkään.

Olin v. 1968 kesällä juuri täyttänyt keväällä 10 vuotta ja muuta en muista koko kesästä, kuin sen neukkujen miehityksen Tsekkoslovakiassa. Radiosta ja televisiosta tuli tuutin täydeltä selostusta Prahasta, kun Lieko Zachovalová selosti kuulemaansa ja näkemäänsä.
Se on jäännyt mieleen, että koimme tilanteen pikkusiskoni kanssa melkoisen ahdistavaksi, kun vanhemmat ja isovanhemmat olivat huolissaan tilanteesta. Oma enoni ja naapurin poika kutsuttiin heti armeijasta vapauduttuaan uudelleen aseisiin reservistä, oma enoni haettiin jopa kaukaiselta työmaalta. Enoni kertoi, että oli kyllä tosi kyseessä ja heidät laitettiin naapureiden varalta vastaaottoporukkaan, eli tilanne oli oikeasti aika tiukka. Myöhemmin on myös saatu tietää, että oli todella lähellä sekin, ettei Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin joutunut ammutuksi rannikkotykistöllä, kun hän tuli yllättäen selittämään tilannetta Kekkoselle Suomenlahdelta Hangon vesille Slavnija sota-aluksella, kun tieto tästä vierailusta ei ollut tullut kaikille.
http://www.rd.fi/suomi100/suomen-vuosisata-tšekkoslovakian-miehitys-järkytti-suomea-vuonna-1968

Toinen muisto tuolta kesältä on, että ampiaisia oli todella paljon, niitä oli joka paikassa! Mauri Sariola kirjoitti Ampiaiskesä romaanin v. 1968.

Kesällä 1968 liftasin Turusta Kajaaniin. Tukholmasta Turkuun matkustin Boren kansipaikoilla. Mukanani reppuja ja nyssyköitä. Olin kesälomamatkalla Maraboun suklaatehtaalta kotiin. Mukana repuissa ja nyssyköissä suklaata kotiin tuliaiseksi. Muotivaatteita, miniä, leveitä housuja, nyöripaitoja ja muuta elvisteltävää, muotia mitä korvesta ei löytynyt. Tuohon aikaan en politikoinut. Nautin kesästä Suomessa. Kavereitteni kanssa hengailusta, välillä hoonoa soomea pojille. Ihana kesä Suomessa ja paluu suklaatehtaan tytöksi Tukholmaan.

Mainittuna vuonna, 1968, olin keskittynyt pienelämääni: avioliitto ja pesän rakentaminen olivat silloin ajankohtaisia. Isot poliittiset tapahtumat vaikuttivat elämään vain välillisesti, uutisten kautta.
Osallistuimme vain pienimuotoisesti, olimme hetken liberaalisen kansanpuolueen jäsenenä. Henki oli kuitenkin liian elitistinen meille, jäsenet virkamiesmäisiä. Demarit, joissa oli silloin vielä potkua, vetivät enemmän puoleensa. Aktiivisia toimijoita emme siellä olleet, mutta sydän oli silti vasemmalla.
Kolmas maailma vaati myös huomiota, mutta palopuheiden tasolle jäi toiminta sielläkin.
Unicefillä kävin kuitenkin pakkaamassa joulukortteja ja muutama tuttu saatiin suututettua pilkkaamalla porvarillisia arvoja ja vaatimalla vastuunottoa muustakin kuin oman kotipesän hoidosta. Rauhanaatteesta oli myös mukava kiivailla..))

Takaisin syksyyn -68 ja kuten kerroinkin, aloitin opiskelemaan Turussa, vietimme kämppäkaverin kanssa iloista opiskelijaelämää, kävimme luennoilla ja suoritin jonkun tentinkin, muistaakseni hyvällä menestyksellä. En kuitenkaan oikein osannut vielä hahmottaa mikä minusta pitäisi tulla, edelleenkin Tampereen yhteiskuntatieteellinen ja journalistiikka kummittelivat alitajunnassa. Tunnen kuitenkin haikeutta siitä puolestatoista vuodesta Turussa, asuntomme oli korttelin päässä Kauppatorilta ja raitsikalla kuljettiin yliopistolle. Minulla oli Friitalan kokopitkä nahkatakki, lilan väriset kävelykengät ja punainen tukka.
Minäkö joskus päätyisin asumaan Ruotsiin, Daalan alajuoksulle, kitkeen porkkanapenkkiä. Hei, kundit, älkää viitsikö naurattaa….

Taisi olla ensimmäiset mielenosoitukset kaukomaiden tapahtumien vuoksi sekä ensimmäiset pakolaiset maahanmuuttajina.

K eskellä kesää 1968 tapasin suuren rakkauteni, josta tuli aviomieheni ja lasteni isä. Kohta vien kukkia haudalle, on 14.kesä. Olin töissä, tein gradua ja valmistauduin lopputenttiin. En todella ehtinyt hulinoimaan ja rakastunut olin.

Maailma oli v.68 kaukana, oli juhannushäät ja ensimmäinen lapsi jo aluillaan ja syntyi tammikuussa paukkuvaan pakkaseen.
Telkkarista katsottiin maailmaa..Zekkoslovakian miehitykset ja Vietnamin sodan siviilien kohtalo kauhistutti..., mutta en ollut niissä piireissä missä osallistuttiin mielenosoituksiin jne., vaikka tiedotusvälineistä seurasin niitäkin.

Olin silloin 12 v, vuotta aiemmin nippa nappa selvisin hengissä perheen kokemasta kriisistä, mutta se oli tientynlaisen kehityksen yksi etappi ja ehkä omalla tavallaan heijasteli läntisen maailman kokemaa nuorison kapinaa, siihen mikään loppunut tai alkanut, vaikka ensialkuun siltä vaikutti, että juuri silloin tapahtui käänne, omalla kohdallani huonompaan.

Mielenkiintoinen itsenäistymisen ja kokeilujen ja osallistumisen vuosi ja kesä. Olin kolmetoista ja vastuussa sisaresta ja itsestäni. Välillä meni ala-ja välillä ylämäkeä. Osallistuin aktiivisesti politiikkaan ja sen ilmiöihin. Hoidin talouttamme ja raha-asioitamme ym. Se vuosi jäi hyvin mieleen.