Juhannus, sinä olet minun ja minä olen sinun,
kaueneus kaikki jota näen ja koen.
Kaikki ympärilläni kiehtoo,
äänet, jotka kuulen,
Jussinpäivää täällä vietetään, tie3dän.
Elämä, olet antanut paljon, iloa ja kaikkea hyvää.
Siitä kiitös , nyt on elämä hyvää !
kaueneus kaikki jota näen ja koen.
Kaikki ympärilläni kiehtoo,
äänet, jotka kuulen,
Jussinpäivää täällä vietetään, tie3dän.
Elämä, olet antanut paljon, iloa ja kaikkea hyvää.
Siitä kiitös , nyt on elämä hyvää !
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jussinpäivää täälläkin vietettiin, kukkaseppele päähän laitettiin,
kuviakin otettiin, saamme niitä nyt katsella.
Hieno juhannus oli myös meillä, laulua, naurua ja sketsiälin!
Ebtä muilla , kuis kulkee!
Kulkee hyvin, tosin vieraa jo lähti, mutta tunnelma on edelleen hyvä!
Juhannus on vain kerran vuodessa, siispä ilo irti ja hengaillan musiikin tahdissa.
Oi miten iloinen yllätys kun posittivisiakin ihmisiä kirjoittaa.Viime ajat kun on synkkyyttä ja huolia vain levitetty, mikä on aivan turhaa tällä ikäpolvella, johon kohta itsekin kuulun.Jos valoisammaksi näkymät käyvät uskaltaa jo joukkoonne tulla uusiakin.Valoisa ja hyvä mieli jatkuu täälläkin lukijalla..
MULL EI OLE KETÄÄN, ENKÄ MINÄ GUBBE KAIPAAKAAN ENÄÄN. SIRKKA-LIISA OPETTI, anteeksi kun sohasin caps lookia, niin s minun Sirkka-Liisa se opetti tärkeimmät keitokset ja letunpaistot. On minulla pieni sähköhella, missä laitoin eulöin tuon Karjalanpaistin uuniin. Kaakun toi systeri naapurista, oli sen kuorruttanut kinuskilla sano, jota olen nyt tarjonnut tänään. Kävivät siskon lapset tervehtimässä enoa, me kun emme saaneet pieniä, mutta systerinlapset on olleet kuin omia. Hyvä oli juhannus täälläkin päin.
Viipyilevä tuoksu nenässä.Kai sitä voi noinkin sanoa, jaloimpien juomien jälkimausta suussa käytetään usein tuota ilmaisua viipyilevä, vähitellen haihtuva, miellyttävä muisto nautitusta
juomasta. Sellaisesta pitkään suussa pyöritellystä kulauksesta.
Viipyilevä tuoksu nenässä. sellainen keveä savun tuoksu tarttunut hetkeksi iholle, savusaunan jälkeinen hetki kuistipenkillä istuessa vain kylpypyyhe rennosti polvien yläpuolella. Enää en pulahda rinteen alla virtaavaan jokeen,Saunasta löylyjen välissä tein sen, ensin ei iho aistinut veden kylmyyttä, ehkä muutaman sekunnin jälkeen karun tuttu tunne, ei minusta enää avantouimariksi, mutta se savusaunan riitti, pakko pulahtaa.
En tiedä, mihinkä itikat ovat hävinneet- Kauempana joen nivapaikan luona pääskyset suorittavat lähes kamizake-suöksyjä siivet miltei vedenpintaa hipoen, siellä ehkä ne itikatkin
En tiedä,kuvittelenko vain palaavani tuossa savusaunassa jotenkin perimätietojen maailmaan,
sauanssa vain tuntuu niin turvalliselta, että ajtukset harhailevat jotenkin poissa nykyhetkestä-
Sama tapahtuu kosken kuohuja, tyrskyävän meren aaltoja , kokon tai takan liekkejä katsellessa. Yksin marjametsässä seuratessani muurahaisten askareita, kaikki arkinen unohtuu, olen jollain ulkopuolinen omassa hahmossani, minä vain nautin ja tunnen itseni nii pieneksi.
Viipyilevä maku ja tuoksu.
Oi kuinka hieno kuvaus. Sopivasti hyvän pihvin makukin viipyy suussa, ellei sitä huuhdota alas halvalla viinillä.
Minne ovat kadonneet linnut pihapuista ja pensaista? Oliko lämmin jakso kevätsäissä lintujen tuhoksi, kun hyönteisiä ei ollut ja muuttolinnut saapuivat. Pitkä kuiva jakso touko-, kesäkuulla tappoi kuivuuteen monia eläimiä. Meilläkin hyväkuntoiselta ulkoisesti näyttävä kettu kuoli ilmeisesti janoon. Jokia ei lähellä, ja kuiva metsä ei tarjonnut edes suon silmäkkeestä juotavaa repolaiselle. Olin laittanut pihalle astioihin juomavettä, mutta eipä ole tietos kävikö tuo repolainen juomassa, vaikka ihan pihapellon reunaan uupui. Ensiksi vain makoili, mutta sitten tuli loppu.
Hyttysiä on lopulta hyvin vähän, pari ahdistelijaa koko kesänä, vai olenko liian vanha hyttysten eineeksi, kun ei veri vedä.
Kesän juhlaa, monta ikävää veneonnettomuutta, tieliikenne ruuhkaista, vesisade pilasi juhlat, siinä ne uutisten otsikot, mutta omaa mieltä ei sade haitannut.
Juhlimassa en edes käynyt, telekkarissa sattumalta ihan mukiinmeneviä musiikkiohjelmia.
Juhlitaan ja tanssitaan kun ei ole "pakkojuhlijoita" mukana.
Aavasaksan juhannus oli, kuten aina, melkoista juhlahumua paikalla olleiden mukaan.
Sinnehän ennen junalla Helsingistä ja kävelymatkaa tunturiin reppu selässä.
Oi aikoja, oi muutoksia.