Millaisen korun

Timantteja ja helmiä.
Aidon.

Yksinkertaisen. Korun jossa on tunnetta.

Mulla vaik kuinka monta korua...aitoja
En tarvii....
Mut jos mulla rakkaus...korulla ei niin välii...
Siinnä pitää olla tunne...❤ antajan tunne...
Se tärkein...🌺🌼

Rakkaudella rakkaalta ihmiseltä saadun. Korulla ei ole merkitystä, kun se vain on Häneltä,,,

Argentiinalaisilla oli taas "Jumalan käsi kyseessä" jalkapallossa kun Messi ohjasi kädellä pallon selkeästi Maradonamaisesti omaan jalkaansa, taas oli "Jumalan käsi oli tä'llä kertaa sitten Lionel Messin käsi"...

Minä antaisin jonkun sormuksen tai en ehkä antaisi mitään vain kysyisin että mitä haulaisit?

https://www.polar.com/fi/tuotteet/lifestyle/loop_crystal

Tuollaista katselin ja meinaan tilata tässä joku päivä ehkä

Uskelan Isokylän sormus

Sormuksen pyöreä muoto on täydellisyyden ja ikuisuuden vertauskuva. Sormukseen kätkeytyy suojelevia voimia, sillä sormen ympärille sulkeutuva rengas synnyttää maagisen voiman, joka karkottaa pahat henget. Vihkisormuksen paikaksi vakiintui vasemman käden nimetön, koska juuri tästä sormesta uskottiin olevan yhteys sydämeen. Vihkisormus pujotettiin nimettömään, jotteivät sydämen tunteet pääsisi pakenemaan sormen kautta. Kultainen vihki- ja kihlasormus säilyttää loistonsa symboloiden samalla ikuista onnea.

Joku aito desing koru ei tarvitse olla hinnakas mutta jollain tavalla ainutlaatuinen. Toki klassisetkin ajattomatkin kiehtoo. Kelpaa kullattu hopea. Kulta. Kulta/hopea... kiviäkin voi olla sopivasti ja joskus överisti. Tyylistä tinkimättä.

Rannekorukaan ei varmaan onnistu, kuin itse valitsemalla., en kerro miksi.
Kaulakoru ehkä, joku vähän rosoinen, vahvan tyylinen, ei pitkä riipus.
Korvikset käy, jos löytyy kultaa, valkokultaa, sopivan hillityt tai julmetut, mutta ei missään tapauksessa sievät prinsessatyyliset.
Harmi vain se, etten käytä mitään koruja juuri koskaan.

Korut on homojen hommaa.

Miksi pitäisi haluta jotain lahjaksi? Miksi ihmeessä jonkun pitäisi lahjoa minua?
Jos joku jotenkin haluaa minua muistaa niin tulkoon käymään. Ihminen on tärkeämpi, kuin mitkään lahjat.

Onpa vaikea kysymys, koska en käytä koruja. Nuorenpana käytin joskus korviksiakin, mutten enää. Mitä jos räväyttäisi kunnolla ja laittaisi nenälävistyksen.

Sellaisen joka olisi antajansa näköinen, että aina sitä korua katsellessa hän tulisi mieleeni ( niin eillei sitten olisi siellä jo valmiiksi ;))

Sydän riipus minulta puuttuu. Ei o lahjaksi kukaa ostanu enkä ole raaskinnu itse ostaa :D
Iso sydän riipus; kalevalan lumoava hertta, talon sydän ja onnen sydän ovat kauniita. Lemppari kuitenkin lumoava hertta. Hopeiset suosikkeja mut pronssinenkin kaunis ;)
Ehkä vaihteessa pronssinen

Arvostan muita asioita enemmän kuin koruja. Olisin iloinen kukista , vasta keitetystä kahvista, rakkaan ihmisen seurasta. Koru kävisi vain siinä tapauksessa jos se olisi itse tehty.

Käpykorun.

Korun hinnalla tai ulkomuodolla ei ole niin paljon väliä. Rakkaudella annetun, olisi enemmän, kuin uskallan toivoa, kuin osaan odottaa.
Historialliset korut ovat kauniita. Ehkä suvun koru mieheltä joka kertoisi minulle siittä, että hän on ottanut minut omakseen, hyväksynyt ja rakastaa.

Melkoisen hirviömäistä toimintaa oli jälleen kerran hallintoryhmän palaverissamme tämänkin juhannuksen tienoilla... ihmisiä jotka omistavat yli 9kpl mersedes-benz -antiikkiautoja, sekä sitten suurempia E-sarjaisiakian... mitähän vieläkin sitten, sain oman uuden lempinimen, liityen eritätin tyylikkääseen pukeutumiseeni, velijiltä: "taas sinulla on tuo meksikon huumeparonin ilme kuvassa, kun oli pakko ottaa kuviakin.."

Toisaalta olen iloinen kun tuli käteltyä erästä miestä ja jututtua hänen kanssaan, aika varakas kai, serkkutytön mies, vähän vanhempi.

Mutta joo aivan asiallinen pappa tuo vaikka ikäero onkin kuin Sauli Niinistöllä vaimonsa kanssa, ei tarvinut häntä komentaa enempiä ;D

jonkun tyylikkään napakorun.

Isohko kultainen riipus jossa on minua

Pääasia, että huomioi, tekee selväksi tykkäämisen ja kohtelee kauniisti.

Kaikella muulla olisi ollut.

Lahjaksi ja ihan muutenkin jotain paljon arvokkaampaa kuin hiluja ja helyjä, ne on turhanaikaista roinaa muun rinnalla elämässä.

En välitä kuin nappikorviksista.

Korujen ja muun turhuuden aika vasta vähän tärkeämpien asioiden jälkeen, esimerkiksi sitten kun ap on oppinut ja uskaltanut niin pitkälle että puhuu oikeasti tälle kyseiselle henkilölle itselleen eikä
tänne laittele tyhjänpäiväisyyksiä. Mutta kaikilla kait lienee oma tärkeysjärjestyksensä elämän asioita koskien.

Mikä on merkkipäivä...nimi..syntymä..?